Jodi

Ominaisuudet

Fysikaaliset ominaisuudet

Jodi on tumman violetinmusta kiinteä aine. Se on myös epämetalli ja halogeeni. Se sublimoituu kuumennettaessa kirkkaan violetiksi höyryksi. Tämä höyry on hyvin ärsyttävää, vaikkakin värikästä. Jodi ei liukene veteen, mutta se liukenee jodidin vesiliuokseen. Se liukenee helposti orgaanisiin liuottimiin.

Kemialliset ominaisuudet

Jodi on halogeenien alapäässä ja se on halogeeneista vähiten reaktiivinen. Jodi on hapettava aine, vaikkakaan ei yhtä voimakas kuin bromi tai kloori. Se voi muuttua värittömäksi jodidi-ioniksi, jos jokin toinen atomi tai molekyyli antaa jodiatomille yhden elektroninsa. Tätä kutsutaan pelkistämiseksi. Jodi reagoi rikkivedyn tai hydratsiinin kanssa muodostaen vetyhappoa. Jodi liukenee öljyhappoon muodostaen kirkkaan sinisen liuoksen, jossa on I₂⁺ ja rikkidioksidia. Tämä kationi syntyy myös, kun jodi reagoi antimonipentafluoridin kanssa.

Jodi reagoi emästen kanssa muodostaen hypojodiittia ja jodidia. Hypojodiitti disproportionoituu jodaatiksi ja jodidiksi. Jodi reagoi typpihapon ja kloraattien kanssa muodostaen myös jodaatteja. Jodi reagoi rajusti joidenkin metallien, kuten alumiinin, kanssa muodostaen suuria määriä lämpöä ja myrkyllisiä höyryjä.

Kemialliset yhdisteet

Jodi muodostaa kemiallisia yhdisteitä useissa hapetusasteissa: -1, +1, +3, +5 ja +7. Tämä on tyypillistä halogeeneille fluoria lukuun ottamatta. -1-yhdisteet jodideinä ovat yleisimpiä. Useimmat orgaaniset jodiyhdisteet ovat hapetusasteessa -1. Useimmat jodidit ovat värittömiä tai punakeltaisia ja heikkoja pelkistimiä. +1- ja +3-yhdisteet ovat melko harvinaisia. Ne ovat molemmat hapettavia aineita. +1-yhdisteitä esiintyy jodimonokloridina ja hypojodiitteina. +3-yhdisteitä esiintyy joditrikloridina tai joditrifluoridina. +5-yhdisteitä esiintyy jodaatteina ja jodihappona. Jodipentafluoridi ja jodipentoksidi ovat +5-tilassa olevia jodiyhdisteitä. +5- ja +7-yhdisteet ovat kaikki voimakkaita hapettimia. +7-yhdisteitä esiintyy tavallisesti periodaatteina ja periodihappona. Jodiheptafluoridi on myös +7-hapetustilassa.

Kaliumjodidi on yksi yleisimmistä jodideista. Jodidit ovat tavallisesti värittömiä, mutta muuttuvat keltaisiksi ilmassa ollessaan, koska jodidi hapettuu jodiksi. Jodidit reagoivat happaman mangaanidioksidin tai kloorin kanssa jodiksi. Jodimonokloridi on punainen tai ruskea neste. Joditrikloridi sekä joditrifluoridi ovat keltaisia kiinteitä aineita. Jodaatit, kuten kaliumjodaatti, ovat värittömiä kiinteitä aineita, jotka muistuttavat kloraatteja. Jodihappo on ainoa stabiili hapettava halogeenihappo. Kloorihappo sen sijaan on hyvin epävakaa ja vaarallinen. Jodipentoksidi on valkoinen kiinteä aine, ja jodipentafluoridi on kellertävä neste. Periodaatit, kuten natriumparodiaatti, ovat värittömiä kiinteitä aineita, jotka muistuttavat perkloraatteja, mutta ovat heikompia hapettimia. Ne hajoavat jodaateiksi, kun niitä kuumennetaan. Periodihappo ei ole yhtä stabiili kuin jodihappo. Jodiheptafluoridi on ainoa jodi(VII)-yhdiste.

Historia

Barnard Courtois löysi sen vuonna 1811. Hän poltti merilevää saadakseen natriumkarbonaattia ja reagoi jäännöksen kanssa rikkihapolla. Kerran hän kaatoi liikaa rikkihappoa merilevän päälle, ja siitä tuli purppuranpunaista höyryä, joka muodosti kylmällä pinnalla tummia sinimustia kiteitä. Hänellä ei ollut tarpeeksi rahaa nähdäkseen, oliko kyseessä uusi alkuaine vai ei. Hän antoi näytteitä useille kemistille, jotka tunnistivat sen alkuaineeksi vuonna 1813.

Esiintyminen

Jodi on liian reaktiivinen esiintyäkseen luonnossa alkuaineena. Jodiyhdisteet eivät ole yleisiä maaperässä. Kuivissa aavikoissa esiintyy mineraalia nimeltä caliche. Siinä on jodaattia. Jodidia esiintyy merivedessä. Levässä on melko suuria määriä jodia. Jodi on yksi raskaimmista elävien olentojen tarvitsemista alkuaineista. Jos emme saa sitä riittävästi, saamme sairauden, jota kutsutaan struumaksi. Useimmissa suoloissa on jodia jodidin tai jodaatin muodossa. Voimme myös ottaa joditabletteja varmistaaksemme, että saamme riittävästi jodia.

Valmistelu

Rakkolevää poltettiin ja jodi uutettiin tuhkasta 1700- ja 1800-luvuilla, mutta nykyään se ei enää kelpaa yleiseen käyttöön. Suurin osa jodista uutetaan nykyään merivedestä. Kloori reagoi meriveden kanssa jodidin muuttamiseksi jodiksi. Veden päälle puhalletaan ilmaa jodin haihduttamiseksi. Sen jälkeen jodi pelkistetään rikkidioksidin kanssa jodivetyhapoksi. Sen jälkeen jodivetyhappo hapetetaan jälleen kloorilla jodiksi. Tämä prosessi toistetaan, kunnes jodi on puhdasta.

Erittäin puhdasta jodia valmistetaan kuparisulfaatin ja kaliumjodidin reagoimalla. Näin saadaan kupari(II)jodidia, joka ei ole stabiili. Se hajoaa kupari(I)jodidiksi ja jodiksi, joka on puhdasta.

Käyttää

Jodia käytetään katalyyttinä etikkahapon valmistuksessa. Myös eläinten rehussa on jodia ravinnoksi. Jodia käytetään desinfiointiaineena. Jodin tinktuura on yleinen jodidesinfiointiaine. Jodia voidaan käyttää kilpirauhassyövän ehkäisyyn ydinräjähdyksen jälkeen. Ydinräjähdyksen jälkeen radioaktiivinen jodi täyttää ilman. Radioaktiivinen jodi menee helposti kilpirauhaseen ja aiheuttaa syöpää. Kun ihmiset ottavat joditabletteja, se täyttää kilpirauhasen ei-radioaktiivisella jodilla, joka estää radioaktiivisen jodin pääsyn sinne.

Jodiyhdisteitä voidaan käyttää röntgensäteilyyn, koska röntgensäteet eivät pääse helposti niiden läpi. Joitakin metalleja puhdistetaan niiden jodidien avulla. Hopeajodidia käytetään valokuvausfilmissä ja pilvien kylvössä. Erytrosiini on elintarvikeväri, jossa on jodia. Jodia voidaan käyttää laittomien huumeiden valmistukseen, joten sen käyttöä on rajoitettu joillakin alueilla. Jodia voidaan käyttää pelkistävien aineiden testinä. Jodi muuttuu värittömäksi, kun se sekoitetaan pelkistävän aineen kanssa. Jodi muuttuu myös mustaksi, kun se sekoitetaan tärkkelyksen kanssa. Jodidit muuttuvat värillisiksi, kun niitä sekoitetaan hapettimien kanssa.

Turvallisuus

Jodi voi ärsyttää ihoa. Sen höyryt ärsyttävät keuhkoja. Se on kuitenkin vähemmän myrkyllistä kuin muut halogeenit. 2-3 grammaa jodia voi tappaa. Jodidit ovat myrkyllisiä vain suurina määrinä.