Katso muita käyttötarkoituksia, katso Gosei.

Gosei (五世, kirjaimellisesti "viides sukupolvi") on japaninkielinen termi, jota käytetään Pohjois- ja Etelä-Amerikan maissa nimittämään maahan muuttaneiden japanilaisten jälkeläisiä niin, että kyseessä on viides sukupolvi alkuperäisistä maahanmuuttajista. Japanissa syntyneitä siirtolaisia tai maahanmuuttajia kutsutaan Isseiksi, ja heidän uudessa maassa syntyneitä lapsiaan kutsutaan Niseiksi (toinen sukupolvi). Issein lastenlapsia kutsutaan Sanseiksi (kolmas sukupolvi), ja heidän lapsenlapsensa isovanhempia kutsutaan Yonseiksi. Yonsein lapset ovat Issei-maahanmuuttajien lapsenlapsenlapsia (great-great-grandchildren), ja nämä lapset kutsutaan Goseiksi. Toisin sanoen lapset, joiden ainakin toinen vanhemmista on Yonsei, kuuluvat Gosei-sukupolveen.

Määritelmä ja sukupolvitermit

Gosei-termi toimii osana japanilaisperäisten siirtolaisten sukupolviluokitusta. Yleinen järjestys on:

  • Issei – ensimmäinen sukupolvi, Japanissa syntyneet maahan muuttaneet;
  • Nisei – toisen sukupolven ihmiset, Isseiden maatossa syntyneet lapset;
  • Sansei – kolmas sukupolvi;
  • Yonsei – neljäs sukupolvi;
  • Gosei – viides sukupolvi, Yonseiden lapset.

Historiallinen tausta

Japanilainen maahanmuutto Amerikkoihin alkoi merkittävästi myöhäisellä 1800-luvulla ja jatkui 1900-luvun alussa. Ensimmäinen aalto muuttaa Isseit, joiden lapset ja heidän jälkeläisensä muodostivat Nisei-, Sansei- ja Yonsei-sukupolvet. Gosei-sukupolven edustajia on syntynyt pääosin 1900-luvun loppupuolelta lähtien, ja he edustavat usein yhteyden etääntymistä alkuperäiseen emigranttien kulttuuriperintöön, mutta samalla uudenlaista, monimuotoista identiteettiä.

Sosiaaliset ja kulttuuriset piirteet

Gosei-sukupolvea leimaa yleensä:

  • laaja assimilaatio vierasmaalaiseen yhteiskuntaan, mikä näkyy kielen (usein japanin kielen) osaamisen vähentymisenä ja vahvempana pääkielenä syntymämaassa käytetyn kielenä;
  • enemmän seka-avioliittoja ja monietnisiä perheitä verrattuna aiempiin sukupolviin;
  • monitasoinen kulttuuri-identiteetti: perinteiset japanilaiset tavat ovat usein vähemmän keskeisiä, mutta samalla monet Goseit voivat kiinnostua juuristaan ja osallistua kulttuuritapahtumiin tai sukututkimukseen;
  • pienemmät ja hajaantuneemmat yhteisöt tietyissä alueissa, mikä vaikuttaa yhteisöllisyyden ylläpitoon;
  • aktiivinen osallistuminen laajempaan yhteiskuntaan ja ammatilliseen elämään sekä kiinnostus avoimiin, globaaleihin kysymyksiin.

Tutkimus, merkitys ja haasteet

Gosein luonne ja ainutlaatuisuus näkyvät sen sosiaalisessa historiassa ja identiteetin muodostuksessa. Gosei on jatkuvan akateemisen tutkimuksen kohteena Yhdysvalloissa ja Japanissa, ja tutkimukset käsittelevät muun muassa kielten säilymistä, sukupolvien välistä siirtymää, muistia, diasporaa ja transnationaalisia yhteyksiä. Tyypillisiä tutkimusteemoja ovat:

  • kulttuurisen identiteetin muotoutuminen ja se, miten nuoremmat sukupolvet hahmottavat suhdettaan Japanin perintöön;
  • kielen säilyminen ja katoaminen sukupolvien välillä;
  • yhteisöjen instituutioiden rooli perinteen välittäjinä (esim. seurakunnat, kulttuurijärjestöt, kielikoulut);
  • maahanmuuttajataustaisten ihmisten asemointi maanlaajuisessa historiassa ja muistissa.

Käytännön esimerkkejä ja nykytilanne

Gosei-edustajia on erityisesti maissa, joissa japanilainen siirtolaisuus on ollut laajaa: Yhdysvalloissa, Kanadassa, Brasiliassa, Perussa ja muissa Etelä-Amerikan maissa. Heidän tarkka lukumääränsä ja demografinen profiilinsa vaihtelevat maittain, ja monissa paikoissa alkuperäiskontakteista on kulunut jo useita sukupolvia. Tämä tekee perinteiden ylläpitämisestä usein haasteellista, mutta toisaalta antaa tilaa uusille, hybridisille kulttuurinmuodoille.

Yhteenvetona Gosei-termi kuvaa viidennen sukupolven japanilaistaustaista väestöä diasporassa. Vaikka heillä on etäisemmät siteet alkuperäiseen emigranttien sukupolveen, heidän olemassaolonsa kertoo jatkuvasta kulttuurien kohtaamisesta ja muuttuvista identiteeteistä diasporayhteisöissä.