Koulu on yksi monista erilaisista koulutyypeistä Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja joissakin muissa englanninkielisissä maissa. Termiä käytetään usein sekä valtion ylläpitämistä että itsenäisistä (maksullisista) koulusta, ja sen merkitys vaihtelee alueittain ja aikakausittain. Usein sillä tarkoitetaan akateemisesti suuntautunutta toisen asteen kouluasteen oppilaitosta, joka valmistaa oppilaita jatko-opintoihin ja yliopistoihin.
Määritelmä ja luonne
Alun perin ne olivat latinaa opettavia kouluja, joiden tarkoituksena oli antaa klassinen humanistinen koulutus. Nykyisin termillä viitataan useimmiten akateemisesti painottuneisiin keskiasteen kouluja, joissa tarjotaan tyypillisesti GCSE- ja A-level-opintoja (tai vastaavia) ja joiden opetussuunnitelma korostaa perinteisiä oppiaineita kuten matematiikkaa, luonnontieteitä, kieliä ja humanistisia aineita. Monet kouluista ovat tunnettuja korkeista tuloksistaan ja korkesta yliopistoon siirtyvien osuudesta.
Valikoivuus ja pääsy
Niitä on kuvailtu "valtion rahoittaman toisen asteen koulutuksen valikoivaksi tasoksi Englannissa ja Walesissa". Perinteisesti koulujen oppilaat valittiin pääosin 11+-kokeen avulla. 11+-koe sisältää usein aineita kuten sanallista ja sanattomaa päättelykykyä, matematiikkaa ja englannin kieltä; osa testeistä pyrkii arvioimaan kykyjä, joita on pidetty synnynnäisinä (esim. älykkyysosamäärää mittaavia elementtejä), kun taas osa on selkeästi oppiainepohjaisia.
Valinta voi nykyisin sisältää myös muita kriteerejä: kouluilla voi olla itse järjestettyjä pääsykokeita, soveltuvuus- tai lahjakkuustestejä (esim. musiikki- tai kielitestejä), sekä joissain tapauksissa haastatteluja tai pisteytystä, joka huomioi lähipaikan. Käytännöt vaihtelevat alueittain ja koulukohtaisesti.
Historia lyhyesti
Myöhäisviktoriaanisellaaikakaudella Englannissa ja Walesissa järjestettiin uudelleen lukiokoulut. Skotlannissa oli kehitetty erilainen järjestelmä. Kouluja perustettiin myös Britannian merentakaisille alueille, joilla ne ovat kehittyneet eri tavoin.
Vuonna 1944 voimaan tullut Butlerin kouluuudistus loi niin sanotun kolmijaon (tripartite system): grammar schools, secondary modern -koulut ja teknilliset koulut. Tämä synnytti laajemman valtarakenteen, jossa oppilaat jaettiin erikoistuneisiin kouluihin 11+-kokeen perusteella. Toisen maailmansodan jälkeen useat kouluista saivat zentyvä painoarvon akateemisina oppilaitoksina.
1960- ja 1970-luvuilla työväenpuolueen hallitukset pyrkivät korvaamaan valikoivan järjestelmän laajalla peruskouluajattelulla. Tavoitteena oli tarjota samanlaista koulutusta kaikenlaisille kyvyille ja vähentää sosiaalista segregaatiota. Tämän seurauksena monet toisen maailmansodan jälkeen syntyneet valtion koulut muuttuivat peruskouluiksi tai lakkautettiin, kun taas osa muutti itsenäisiksi ja maksullisiksi (esimerkiksi monet niin kutsutut direct grant -koulut muuttuivat 1970-luvun lopun politiikan seurauksena itsenäisiksi).
Poliittiset uudistukset ja niiden vaikutus
- Suuri muutos tapahtui 1960–70-lukujen laajassa siirtymässä kohti comprehensive (peruskoulu) -järjestelmää: monet kouluista menettivät valtion valikoivan aseman tai muuttuivat itsenäisiksi.
- Osa kouluista säilytti nimensä "grammar school" vaikka niiden opetusjärjestelyt muuttuivat.
- 1980-luvulta alkaen eri hallituksilla on ollut erilaisia politiikkoja valikoivuuden suhteen — esimerkiksi suoria tukipaikkoja ja paikallisia käytäntöjä koskevia ohjelmia — mikä on johtanut nykyaikaiseen hajanaiseen kenttään.
Nykytila ja alueelliset erot
Tänään valtion ylläpitämiä grammar school -tyyppisiä kouluja on useissa osissa Englantiä ja Pohjois-Irlannissa, mutta suuri osa maata on siirtynyt peruskoulujärjestelmään. Nykytiedon mukaan valtion ylläpitämiä grammar school -kouluja on noin 160–165, sijoittuen pääosin sellaisille alueille kuin Kent, Buckinghamshire ja Lincolnshire sekä joillekin muille paikallisalueille. Pohjois-Irlannissa valikoiva järjestelmä on säilynyt laajemmin kuin Walesissa tai Skotlannissa.
Monet grammar school -nimiset koulut ovat kuitenkin nykyisin itsenäisiä maksullisia kouluja tai ovat muuttuneet comprehensive-tyyppisiksi, vaikka ne säilyttävät perinteisen nimensä ja usein akateemisen maineensa. Lisäksi yksityiset kouluverkostot ja yliopistoyhteistyöt voivat vaikuttaa koulujen profiiliin.
Keskustelu ja kritiikki
Grammar schoolien rooli on kiistanalainen. Puoltajat korostavat, että ne tarjoavat lahjakkaille oppilaille mahdollisuuden vaativaan akateemiseen koulutukseen ja edistävät huippusaavutuksia ja yliopistopaikkoja. Kritiikin mukaan valikoiva järjestelmä voi kuitenkin lisätä sosiaalista eriarvoisuutta: tilastot ovat osoittaneet, että valikoituihin kouluihin päässeiden oppilaiden joukossa on usein aliedustettuna matalan tulotason perheiden lapsia, ja pääsy suosii niitä, joilla on mahdollisuus yksityistunneilla valmistautua kokeeseen.
Keskustelu jatkuu: jotkut poliitikot ja tutkijat esittävät palauttamista tai laajentamista, toiset vaativat täydellistä peruskouluihin siirtymistä. Käytännön tasolla keskustelussa korostuvat kysymykset sosiaalisesta liikkuvuudesta, tasa-arvosta ja koulutuksen vaikuttavuudesta.
Keskeiset piirteet lyhyesti
- Alkuperä: latinalaiseen klassiseen koulutukseen juurtunut perinne.
- Valikoivuus: perinteisesti 11+-kokeen tai vastaavan pääsytestin kautta.
- Rooli: akateeminen painotus ja valmistus jatko-opintoihin.
- Nykytila: osa valtion ylläpitämiä, osa itsenäisiä; noin 160–165 valtion koulujen tasolla Englannissa, lisäksi valikoivuutta on Pohjois-Irlannissa.
- Keskustelu: jatkuu koulutuksellisen tasa-arvon ja sosiaalisen liikkuvuuden näkökulmista.
Tämä laajempi kuva antaa ymmärryksen siitä, miten koulutyypeistä yksi, Yhdistyneessä kuningaskunnassa tunnettu ja historian saatossa erilaisia muotoja saanut koulumalli on kehittynyt ja kuinka sen asema vaihtelee alueittain ja poliittisen kehityksen myötä.
