Grand Canyon – Arizonan Colorado-joen kanjoni, Unescon luonnonihme

Grand Canyon – Arizonan 446 km pitkä, syvä luonnonihme. Koe miljardien vuosien geologia, upeat näköalat sekä vaellus- ja valokuvausmahdollisuudet Unescon maailmanperintökohteessa.

Grand Canyon on kuuluisa Colorado-joen muodostama kanjoni Arizonassa. Se on Unescon maailmanperintökohde ja Yhdysvaltain kansallispuisto. Se on myös yksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä.

Grand Canyon on 446 kilometriä pitkä, 29 kilometriä leveä ja paikoin yli 1,83 kilometriä syvä. Lähes kaksi miljardia vuotta maapallon geologista historiaa on paljastunut, kun Colorado-joki ja sen sivujoet (pienemmät joet) ovat leikanneet kanavansa kivikerroksen kerroksen toisensa jälkeen.

Todisteet viittaavat siihen, että Colorado-joki kulki kanjonin läpi ainakin 17 miljoonaa vuotta sitten. Sen jälkeen Colorado joki on jatkanut eroosiota ja muokannut kanjonia siihen pisteeseen, jossa näemme sen nykyään.

Geologia ja synty

Grand Canyonin kalliomuodostelmat kertovat pitkiä jaksoja maapallon historiasta: vanhimmat basalttiset ja metamorfiset kivet ovat lähes kaksi miljardia vuotta vanhoja, kun taas päällimmäiset sedimenttikerrokset ovat huomattavasti nuorempia. Kallioperästä näkyvät mm. hiekkakivet, liuskeet ja kalkkikivet, jotka muodostuivat eri ympäristöissä merestä aavikkoon. Kanjonin synty on seurausta sekä murtumisista ja maan kohoamisesta Colorado-laaksolla että pitkään jatkuneesta jokieroosiosta.

Luonto ja ekologia

Kanjonissa esiintyy laaja kirjo kasvillisuutta ja eläimiä, jotka ovat sopeutuneet jyrkkiin korkeuseroihin ja paikallisiin ilmastoihin. Reunojen aro- ja mäntymetsävyöhykkeet eroavat huomattavasti kanjonin pohjan lämpimästä ja kuumasta kasvistosta. Alueella elää muun muassa vuorikauriita, kotkia, pikkunisäkkäitä ja monia harvinaisia kasvilajeja.

Ihmiset ja kulttuurihistoria

Grand Canyon on ollut alkuperäiskansojen koti ja pyhä paikka vuosituhansien ajan. Useat etniset ryhmät, kuten Havasupai, Hualapai, Navajo ja muut intiaaniheimoj a, pitävät kanjonia kulttuurisesti merkittävänä. Alueelta löytyy arkeologisia kohteita ja perinteisiä kalastus-, metsästys- ja keräilyalueita. Eurooppalaisten tutkimusmatkat 1800-luvulla toivat alueen laajempaan tuntemukseen, ja 1900-luvun alkupuolella Grand Canyon suojeltiin kansallispuistoksi (perustettu 1919).

Kansallispuisto, suojelu ja UNESCO

Grand Canyon National Park perustettiin suojelutarkoituksessa vuonna 1919. Alueesta tuli Unescon maailmanperintökohde vuonna 1979, mikä korosti sen kansainvälistä merkitystä. Suojelutyössä pyritään säilyttämään kanjonin luonnonmonimuotoisuus ja kulttuuriperintö sekä hallitsemaan kävijämääriä, liikennettä ja mahdollisia kaivos- tai kehityshankkeita ympäristöriskien välttämiseksi.

Vieraileminen ja aktiviteetit

Grand Canyon tarjoaa monenlaisia tapoja kokea maisema:

• Reunavaellukset: South Rim (eteläreuna) on suosituin ja avoinna ympäri vuoden; North Rim (pohjoisreuna) on korkeammalla ja avoinna yleensä toukokuusta lokakuuhun.
• Vaellusreitit: Tunnetuimpia ovat Bright Angel Trail ja South Kaibab Trail. Rim-to-Rim -vaellus vaatii hyvää suunnittelua ja lupia.
• Vesiliikunta: Colorado-joella järjestetään koskenlaskuja ja monipäiväisiä koski- ja maisemaretkiä. Joki on voimakas ja vaatii kokeneita oppaita tai lupia itseohjattuihin retkiin.
• Maisema-ajelut: Helikopteri- ja pienlentokoneajelut sekä myös junamatkat (Grand Canyon Railway) ovat suosittuja tapoja nähdä kanjoni laajasta perspektiivistä.
• Opastetut kierrokset ja museot: South Rimillä sijaitsevat vierailijakeskukset, Yavapai Geology Museum ja historialliset rakennukset tarjoavat tietoa geologiasta, luonnosta ja alueen historiasta.

Turvallisuus ja käytännön vinkkejä

Grand Canyonissa on äärimmäisiä sääolosuhteita: kesällä voi olla erittäin kuuma kanjonin pohjassa ja talvella lumi voi peittää reunavyöhykkeet. Käytännön vinkkejä vierailijoille:

• Ota riittävästi vettä, suojaa itsesi auringolta ja varaa sopivia vaatteita kerrospukeutumista varten.
• Älä lähesty kanjonin reunaa tai yritä vaarallisia selfie-kuvia; reunat voivat olla petollisia.
• Suunnittele vaellukset ajoissa ja hae tarvittavat luvat (esim. backcountry-luvat yöpyjille kanjonissa).
• Muista, että hissit ja palvelut vaihtelevat sesonkien mukaan — North Rim suljetaan usein talveksi.

Ilmastonmuutos, hallinta ja tulevaisuus

Ilmastonmuutos, vedenkäyttö Colorado-jokea yläjuoksulla (mm. padot kuten Glen Canyon Dam) ja kasvava matkailu ovat kaikki tekijöitä, jotka vaikuttavat kanjonin ekosysteemiin ja veden virtauksiin. Tutkimus- ja suojelutoimet tähtäävät kestävään vierailijoiden hallintaan ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen tuleville sukupolville.

Grand Canyon on paitsi vaikuttava luonnonnähtävyys myös monikerroksinen kulttuuri- ja luonnonperintöalue. Sen kokeminen vaatii kunnioitusta luontoa ja paikallisyhteisöjä kohtaan sekä hyvää valmistautumista vierailijalta.

Geologia

Kaiken eroosion tuloksena on yksi planeetan täydellisimmistä geologisista pylväistä (kivikerrosten pinoista). Grand Canyonissa ja Grand Canyonin kansallispuiston alueella on lähes 40 merkittävää sedimenttikivikerrosta. Niiden ikä vaihtelee noin 200 miljoonasta lähes 2 miljardiin vuoteen.

Useimmat niistä on laskettu lämpimiin, mataliin meriin, lähelle muinaisia, kauan sitten kadonneita merenrannikoita Pohjois-Amerikan länsiosissa. Edustettuina on sekä meren että maan sedimenttejä, mukaan lukien muinaisen aavikon fossiiliset hiekkadyynit. Grand Canyonin alueella on ainakin 14 tunnettua geologista epäjatkuvuuskohtaa.

Grand Canyonin tärkeimmät kalliopaljastumat vaihtelevat iältään Inner Gorge -kanjonin pohjalla olevasta lähes 2 miljardia vuotta vanhasta Vishnu Schist -liuskeesta reunalla olevaan 230 miljoonaa vuotta vanhaan Kaibab Limestone -kallioon.

Kaaviossa näkyy, että noin 500 miljoonaa vuotta vanhan kerroksen (sininen) ja alemman kerroksen, jonka yläosa on noin 1,5 miljardia vuotta vanha (vihreä), välillä on noin miljardin vuoden kuilu. Tämä suuri epäyhtenäisyys osoittaa eroosiojaksoa kahden kerrostumisjakson välissä.

Monet muodostumista ovat kerrostuneet lämpimiin mataliin meriin, rannikon läheisiin ympäristöihin (kuten rannoille) ja soille. Merenranta eteni ja vetäytyi toistuvasti proto-Pohjois-Amerikan reunan yli.

Grand Canyonin suuri syvyys ja erityisesti sen kerrostumien (joista suurin osa on muodostunut merenpinnan alapuolella) korkeus johtuu Coloradon ylängön 1500-3000 metrin (5 000-10 000 jalkaa) kohoamisesta. Tämä alkoi noin 65 miljoonaa vuotta sitten orogenian (vuorten rakentumisen) Laramidi-kauden aikana. Maankohoaminen jyrkkensi Colorado-joen ja sen sivujoen kaltevuutta, mikä lisäsi niiden nopeutta ja kykyä leikata kalliota.

Jääkausien aikaiset sääolosuhteet lisäsivät myös veden määrää Coloradojoen valuma-alueella. Coloradojoen esi-isät vastasivat tähän leikkaamalla kanavaansa nopeammin ja syvemmälle.

Colorado-joen (tai sen esi-isien vastaavan joen) pohjan taso ja kulku muuttuivat 5,3 miljoonaa vuotta sitten, kun Kalifornianlahti avautui ja laski joen pohjan tasoa (sen alinta kohtaa). Tämä lisäsi eroosionopeutta ja leikkasi lähes koko Grand Canyonin nykyisen syvyyden 1,2 miljoonaa vuotta sitten. Kallioiden porrasmainen ulkonäkö johtui niiden vaihtelevasta vastuksesta veden virtausta vastaan.

Kolmen miljoonan ja 100 000 vuoden välisenä aikana tulivuoritoiminta levitti tuhkaa (tuffi) ja laavaa alueelle ja tukki joen ajoittain kokonaan. Nämä vulkaaniset kivet ovat kanjonin nuorimpia.

 
Kaavio, jossa esitetään Grand Canyonissa paljastuneiden kallioyksiköiden sijoittuminen, ikä ja paksuus.  

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Missä sijaitsee Grand Canyon?

K: Mistä Grand Canyon on tunnettu?

K: Kuinka pitkä Grand Canyon on?

K: Kuinka leveä ja syvä se on paikoin?

K: Milloin eroosio alkoi muodostaa kanjonia?

Hae kirjaimella