Harppihylje (Pagophilus groenlandicus) – Atlantin ja Jäämeren hylje
Harppihylje (Pagophilus groenlandicus) — grönlanninjäätä rakastava Atlantin ja Jäämeren hyljelaji. Tutustu elintapoihin, elinympäristöön ja suojeluun.
Harppihylje tai satulahylje on korvaton hyljelaji. Ne elävät Atlantin valtameren pohjoisimmassa osassa ja osassa Jäämerta. Se kuuluu nykyään monotyyppiseen Pagophilus-sukuun. Sen tieteellinen nimi Pagophilus groenlandicus tarkoittaa "Grönlannin jäänrakastajaa".
Harppihylje on tunnusomainen arktinen hylje, joka yhdistetään usein suurten jäälauttojen ja jäiden ääriolosuhteisiin. Laji esiintyy suurina ja tiheinä ryhminä etenkin poikasten syntyaikoina ja muuttoreittien varrella. Harppihylje on sopeutunut hyvin kylmään veteen ja jääpeitteeseen: se käyttää jäätä lisääntymis- ja poikastuotantopaikkana sekä lepo- ja nuokkualueena.
Ulkonäkö ja koko
Aikuinen harppihylje on kookas ja vankkarakenteinen. Tyypillisiä piirteitä:
- Pituus: yleensä noin 1,5–2 metriä.
- Paino: alueesta ja sukupuolesta riippuen vaihtelee yleensä reilusta 70 kg:sta yli 200 kg:aan, vanhemmilla urosyksilöillä voi olla suurempi paino.
- Turkki: poikaset syntyvät valkoiseen lanugo-turkkiin ("whitecoat"), joka suojaa ja eristää vastasyntynyttä. Nuorena turkki vaihtuu nopeasti harmahtavaksi ja myöhemmin aikuisilla kevyesti raidoitetuksi tai laikukkaaksi.
- Kasvonpiirteet: pää on kohtuullisen pieni suhteessa kehoon, ja hylje on korvaton (ei näkyviä korvia kuten maanisilla hylkeillä).
Elintavat ja ravinto
Harppihylje on pääasiassa lihansyöjä, sen ruokavalio koostuu kala- ja äyriäisravinnosta. Tavallisia saalislajeja ovat esimerkiksi silakka, turska, arktinen turska (cod), sekä eri mitalajit ja krilli. Harppihylje saalistaa yleensä matalammissa vesissä, mutta voi sukeltaa syvemmälle etsiessään ruokaa. Se seuraa usein kalaparvia ja voi käyttää pitkiäkin muuttomatkoja ruoan perässä.
Lisääntyminen ja poikaset
Lisääntyminen tapahtuu jäillä tai jään laajoilla lautoilla. Synnytykset ajoittuvat kevääseen, jolloin emohylkeet hakeutuvat suojaisille jäälautoille synnyttämään. Poikaset syntyvät paksuun valkoiseen turkkiin ja ne imevät runsasravinteista maitoa, mikä saa poikaset kasvamaan nopeasti. Valkoinen turkki vaihtuu yleensä muutamassa viikossa, ja sähköisesti nuorena hyljettä kutsutaan usein "beatiksi" tai "ragged-jacket".
Levinneisyys ja muuttoliike
Harppihylje elää laajalla alueella Pohjois-Atlantilla ja osassa Jäämerta. Lajin eri populaatiot liikkuvat ja muuttavat vuodenaikojen mukaan: talvella ja keväällä ne kokoontuvat lisääntymisalueille jäälle, kun taas kesällä ja syksyllä ne voivat levittäytyä laajemmin avomerelle ravinnon perässä. Harppihylje hyödyntää sekä lauttajäätä että kiinteämpää jääkantta riippuen alueesta ja vuodenajasta.
Uhat ja suojelu
Perinteisesti ihmisen metsästys vaikutti paikoin voimakkaasti harppihyljekantoihin, mutta sääntely ja suojelutoimet ovat monin paikoin elvyttäneet kantoja. Tärkeimmät nykyiset uhat ovat:
- Ilmastonmuutos: vähenevä ja epäluotettavampi merijää vaikeuttaa lisääntymis- ja poikastuotanto-olosuhteita.
- Sivusaaliit ja kalastusverkot: harppihylje voi joutua pyydysten sivusaaliiksi tai kärsiä ravinnon vähenemisestä ihmistoiminnan vuoksi.
- Saasteet ja öljyvahingot: ympäristömyrkyt ja onnettomuudet voivat vaikuttaa suoraan yksilöihin ja ravintoketjuun.
Useat alueet seuraavat harppihyljekantoja ja säätävät metsästystä sekä muita toimenpiteitä kantojen turvaamiseksi. Ilmastonmuutoksen hillitseminen on erityisen tärkeää lajin pitkän aikavälin suojelun kannalta.
Predaattorit ja ihmisen merkitys
Harppihylje on tärkeä osa arktista ekosysteemiia. Sen luonnollisia vihollisia ovat mm. valaslajit kuten miekkavalas (orca) ja jotkin suuret hailajit sekä jääkarhut alueilla, missä jääolosuhteet mahdollistavat kohtaamiset. Ihminen on ollut sekä uhka (metsästys) että suojelija (lainsäädäntö ja tutkimus) lajille.
Harppihylje on monipuolinen ja sopeutuva laji, mutta sen tulevaisuus on pitkälti sidoksissa arktisen merijään säilymiseen. Se toimii myös merkittävänä indikaattorina jäätiköiden ja meriekosysteemin terveydelle.
Kuvaus
Harppihylkeellä on mustat kasvot ja hopeanharmaa runko. Sen silmät ovat puhtaan mustat. Selässä on mustat harppi- tai toukoluunmuotoiset merkit. Niillä on vain vähän sukupuolista dimorfismia. Tämä tarkoittaa, että urosten ja naaraiden välillä on vain vähän eroja. Harppihylkeen poikasella (poikasella) on syntyessään kellanvalkoinen turkki. Kolmen päivän kuluttua turkki muuttuu valkoiseksi ja pysyy valkoisena noin 12 päivän ajan. Aikuiset harppihylkeet kasvavat 1,7-2,0 metrin pituisiksi ja painavat 140-190 kiloa.
Harppihylkeet pitävät meressä uimisesta. Ne viettävät vain vähän aikaa maalla. Ne ovat hyvin sosiaalisia eläimiä. Ne voivat myös olla hyvin äänekkäitä. Ne muodostavat suuria kolonioita, joissa ne viettävät paljon aikaa. Monet harppihylkeet voivat elää luonnossa jopa 30 vuotta.
Jäällä pennut kutsuvat emojaan "haukkumalla" ja "mutisemalla" leikkiessään muiden kanssa. Aikuiset "murisevat" ja "murisevat" varoittaakseen muita. Veden alla aikuiset käyttävät yli 19 eri kutsutyyppiä kosiskelun ja parittelun aikana.
Lisääntyminen
Naaraat tulevat sukukypsiksi viiden tai kuuden vuoden iässä. Sen jälkeen ne synnyttävät vuosittain yhden poikasen. Tämä tapahtuu yleensä helmikuun lopulla.
Vastasyntyneet pennut painavat noin 11 kiloa ja ovat 80-85 senttimetriä pitkiä. Syntymän jälkeen emo ruokkii vain kyseistä pentua. Emo ei syö 12 vuorokauden imetysaikana. Se menettää jopa 3 kiloa päivässä. Norpan maidossa on rasvaa jopa 48 prosenttia, joten poikaset lihovat yli 2,2 kiloa päivässä.
Vieroitus on äkillinen. Emo siirtyy imettämisestä vapaaseen paritteluun. Se jättää poikasen jäälle. Vaikka kosiskelu alkaa jäällä, parittelu tapahtuu yleensä vedessä.
Pennut eivät pysty uimaan tai etsimään ruokaa ennen kuin ne ovat seitsemän tai kahdeksan viikon ikäisiä tai kunnes jää sulaa. Näin ne ovat alttiita jääkarhuille ja muille saalistajille. Koska ne eivät voi syödä, ne menettävät jopa 50 prosenttia painostaan. Jopa 30 prosenttia poikasista kuolee ensimmäisen vuoden aikana.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on huuliharppu?
A: Harppihylje on korvaton hyljelaji, joka tunnetaan myös nimellä satulahylje tai grönlanninhylje.
K: Missä harppihylkeet elävät?
V: Harppihylkeet elävät Atlantin valtameren pohjoisimmassa osassa ja osassa Jäämerta.
K: Mikä on harppihylkeen tieteellinen nimi?
V: Norpan tieteellinen nimi on Pagophilus groenlandicus.
K: Mitä nimi Pagophilus groenlandicus tarkoittaa?
V: Nimi Pagophilus groenlandicus tarkoittaa "Grönlannin jäänrakastaja".
K: Kuinka monta lajia kuuluu Pagophilus-sukuun?
V: Harppihylje (Pagophilus groenlandicus) on ainoa laji, joka kuuluu Pagophilus-sukuun.
K: Mikä on harppihylkeen toinen nimi?
V: Toinen nimi harppihylkeelle on satulahylje.
K: Minkä tyyppinen hylje on harppihylje?
V: Harppihylje on korvaton hylje.
Etsiä