Pähkinäpensaslepinkäinen on Muscardinus avellanarius. Tämä pieni jyrsijä on suvun ainoa elossa oleva laji. Aikuinen pähkinäpensaslepinkäinen on yleensä 6–9 senttimetriä pitkä, ja sen häntä on 5,7–7,5 senttimetriä pitkä. Paino vaihtelee kesällä 17–20 grammasta, ja yksilöt kasaavat rasvavarastoja niin, että paino nousee usein 30–40 grammaan juuri ennen talvehtimista. Laji horrostaa yleensä loka–huhtikuun tai toukokuun välisenä aikana riippuen säästä ja sijainnista. Brittiläisissä lähteissä sitä kutsutaan tavallisesti pähkinähiireksi.

Ulkonäkö ja tuntomerkit

Pähkinäpensaslepinkäisellä on pyöreä, pullea vartalo, pehmeä, kullankeltainen tai ruosteenruskea turkki ja suuri, pyöreä pää suhteessa kehoon. Silmät ja korvat ovat suuret, mikä auttaa liikkumisessa hämärässä ja yöllä. Häntä on hyvin karvainen ja toimii tasapainottajana oksilla liikuttaessa. Ikään ja vuodenaikaan liittyvä lihavuus tekee siitä usein näyttävämmän juuri ennen horrostamista.

Elintavat ja käyttäytyminen

Pähkinäpensaslepinkäinen on pääasiassa yöaktiivinen ja puissa elävä (arboreaalinen) laji. Se liikkuu ketterästi pensaissa ja puissa, kiipeilee oksilla ja käyttää oksiston tiheyttä suojautumiseen. Lepinkäinen rakentaa pesänsä yleensä lehtimateriaalista ja sammaleesta oksien kätköihin tai tiheisiin pensastoihin. Pesäksi kelpaa myös linnunpöntön tai lepakkolaatikon kaltainen väliaikainen suoja, minkä vuoksi pesälaatikoita käytetään usein lajin seurannassa.

Ravinto

Ravinto koostuu erityisesti pähkinöistä (erityisesti hasselpähkinä), siemenistä, hedelmistä, silmuista ja satunnaisesti hyönteisistä. Syksyllä pähkinäpensaslepinkäinen kerää rasvavarastoja ja varastoi ruokaa talvea varten. Ruokavalio vaihtelee ympäristön tarjonnan mukaan; esimerkiksi metsäisillä alueilla syödään enemmän pähkinöitä ja lehtipuiden siemeniä, kun taas pensaikoissa korostuvat marjat ja hedelmät.

Lisääntyminen

Lisääntyminen tapahtuu yleensä keväällä ja alkukesällä. Naaras synnyttää yhdestä kahteen poikueeseen vuodessa, ja poikueen koko on tavallisesti 4–6 poikasta. Emo kantaa poikasia pesässä ja huolehtii niistä, kunnes ne osaavat itsenäisesti kiipeillä ja etsiä ruokaa. Pähkinäpensaslepinkäisen lisääntymismenestys riippuu paljon riittävistä ravinto- ja suojapaikoista kevään ja kesän aikana.

Talvehtiminen

Talvi vietetään horroksessa kumparemaisissa lepopesissä, jotka on usein sijoitettu maanpinnan yläpuolelle pensaiden ja pensaikkojen suojiin. Horros alkaa yleensä lokakuussa ja päättyy huhti–toukokuussa paikallisista olosuhteista riippuen. Horroksen aikana lepinkäinen elää pääosin rasvavarastojaan hyödyntäen, ja siksi syksyn ruokavarannot ovat elintärkeitä selviytymisen kannalta.

Levinneisyys ja elinympäristö

Alalajista ja alueesta riippuen pähkinäpensaslepinkäinen esiintyy laajasti Euroopassa. Sen mieluisia elinympäristöjä ovat sekametsät, hakamaat, pensaikot, tiheät lehdot ja perinteiset aitakaistaleet sekä hedgerow-tyyppiset pensaistot. Pähkinäpensaslepinkäinen suosii alueita, joissa on monikerroksinen kasvillisuus ja runsas pensaikko tai nuoria lehtipuita.

Se on ainoa Brittein saarilla kotoperäinen koiras, vaikka syötäväksi kelpaava koiras (Glis glis) tuotiin vahingossa Brittein saarille, ja sillä on nyt vakiintunut kanta. Lisäksi pähkinäpensaslepinkäisen esiintymistä ja paikannuksia seurataan aktiivisesti; National Biodivestity Network -verkkosivustolla on lueteltu Yhdistyneen kuningaskunnan paikat, joissa pähkinäpensaslepinkäistä tavataan.

Uhat ja suojelu

Pääasiallisia uhkia ovat elinympäristöjen pirstoutuminen ja häviäminen (esim. pensaikkojen ja perinteisten aitojen raivaaminen), metsänhoitotoimenpiteet, jotka poistavat aluskasvillisuutta, sekä torjunta-aineiden käyttö, joka heikentää ravinnon saatavuutta. Myös vieraskantalajit ja petojen, kuten kissojen, aiheuttama saalistus voivat vaikuttaa paikallisesti.

Pähkinäpensaslepinkäinen on monilla alueilla suojeltu laji ja siihen kohdistuu erilaisia suojelutoimia: elinympäristöjen ennallistaminen ja liitosvyöhykkeiden (hedgerows) palauttaminen, suojaisien pesäpaikkojen ja laiduntamattomien pensaikkojen säilyttäminen sekä pesälaatikoiden asettaminen ja seuranta. Useissa maissa – erityisesti Iso-Britanniassa – laji kuuluu kansallisiin suojeluohjelmiin, ja sen esiintymistä seurataan aktiivisesti tutkimus- ja vapaaehtoistyön avulla.

Miten yleisö voi auttaa

  • Tukea paikallisia suojeluohjelmia ja osallistua seurantatyöhön, kuten pesälaatikkojen tarkkailuun.
  • Säilyttää tai perustaa pensaikkoja, aidanteita ja monikerroksista kasvillisuutta omalla pihalla tai yhteisön alueilla.
  • Välttää torjunta-aineiden liiallista käyttöä ja suosia luonnonmukaisia käytäntöjä.
  • Ilmoittaa havaituista lepinkäistä paikalliselle luonnonvaraviranomaiselle tai kansalliselle tietokantaan, jos alueella on virallinen seuranta (esim. National Biodivestity Network).

Yhteenvetona pähkinäpensaslepinkäinen on pieni, hidas lisääntymistahdiltaan altis laji, joka hyötyy monikerroksisista, liitoista ja pensaikoista koostuvista elinympäristöistä. Sen suojelu vaatii elinympäristöjen säilyttämistä ja pitkäjänteistä seurantaa.