Pähkinäpensaslepinkäinen (Muscardinus avellanarius) – laji, elintavat ja levinneisyys

Pähkinäpensaslepinkäinen (Muscardinus avellanarius): pieni horrostava jyrsijä — elintavat, lisääntyminen ja levinneisyys Pohjois-Euroopasta Vähä-Aasiaan.

Pähkinäpensaslepinkäinen on Muscardinus avellanarius. Tämä pieni jyrsijä on suvun ainoa elossa oleva laji. Aikuinen pähkinäpensaslepinkäinen on yleensä 6–9 senttimetriä pitkä, ja sen häntä on 5,7–7,5 senttimetriä pitkä. Paino vaihtelee kesällä 17–20 grammasta, ja yksilöt kasaavat rasvavarastoja niin, että paino nousee usein 30–40 grammaan juuri ennen talvehtimista. Laji horrostaa yleensä loka–huhtikuun tai toukokuun välisenä aikana riippuen säästä ja sijainnista. Brittiläisissä lähteissä sitä kutsutaan tavallisesti pähkinähiireksi.

Ulkonäkö ja tuntomerkit

Pähkinäpensaslepinkäisellä on pyöreä, pullea vartalo, pehmeä, kullankeltainen tai ruosteenruskea turkki ja suuri, pyöreä pää suhteessa kehoon. Silmät ja korvat ovat suuret, mikä auttaa liikkumisessa hämärässä ja yöllä. Häntä on hyvin karvainen ja toimii tasapainottajana oksilla liikuttaessa. Ikään ja vuodenaikaan liittyvä lihavuus tekee siitä usein näyttävämmän juuri ennen horrostamista.

Elintavat ja käyttäytyminen

Pähkinäpensaslepinkäinen on pääasiassa yöaktiivinen ja puissa elävä (arboreaalinen) laji. Se liikkuu ketterästi pensaissa ja puissa, kiipeilee oksilla ja käyttää oksiston tiheyttä suojautumiseen. Lepinkäinen rakentaa pesänsä yleensä lehtimateriaalista ja sammaleesta oksien kätköihin tai tiheisiin pensastoihin. Pesäksi kelpaa myös linnunpöntön tai lepakkolaatikon kaltainen väliaikainen suoja, minkä vuoksi pesälaatikoita käytetään usein lajin seurannassa.

Ravinto

Ravinto koostuu erityisesti pähkinöistä (erityisesti hasselpähkinä), siemenistä, hedelmistä, silmuista ja satunnaisesti hyönteisistä. Syksyllä pähkinäpensaslepinkäinen kerää rasvavarastoja ja varastoi ruokaa talvea varten. Ruokavalio vaihtelee ympäristön tarjonnan mukaan; esimerkiksi metsäisillä alueilla syödään enemmän pähkinöitä ja lehtipuiden siemeniä, kun taas pensaikoissa korostuvat marjat ja hedelmät.

Lisääntyminen

Lisääntyminen tapahtuu yleensä keväällä ja alkukesällä. Naaras synnyttää yhdestä kahteen poikueeseen vuodessa, ja poikueen koko on tavallisesti 4–6 poikasta. Emo kantaa poikasia pesässä ja huolehtii niistä, kunnes ne osaavat itsenäisesti kiipeillä ja etsiä ruokaa. Pähkinäpensaslepinkäisen lisääntymismenestys riippuu paljon riittävistä ravinto- ja suojapaikoista kevään ja kesän aikana.

Talvehtiminen

Talvi vietetään horroksessa kumparemaisissa lepopesissä, jotka on usein sijoitettu maanpinnan yläpuolelle pensaiden ja pensaikkojen suojiin. Horros alkaa yleensä lokakuussa ja päättyy huhti–toukokuussa paikallisista olosuhteista riippuen. Horroksen aikana lepinkäinen elää pääosin rasvavarastojaan hyödyntäen, ja siksi syksyn ruokavarannot ovat elintärkeitä selviytymisen kannalta.

Levinneisyys ja elinympäristö

Alalajista ja alueesta riippuen pähkinäpensaslepinkäinen esiintyy laajasti Euroopassa. Sen mieluisia elinympäristöjä ovat sekametsät, hakamaat, pensaikot, tiheät lehdot ja perinteiset aitakaistaleet sekä hedgerow-tyyppiset pensaistot. Pähkinäpensaslepinkäinen suosii alueita, joissa on monikerroksinen kasvillisuus ja runsas pensaikko tai nuoria lehtipuita.

Se on ainoa Brittein saarilla kotoperäinen koiras, vaikka syötäväksi kelpaava koiras (Glis glis) tuotiin vahingossa Brittein saarille, ja sillä on nyt vakiintunut kanta. Lisäksi pähkinäpensaslepinkäisen esiintymistä ja paikannuksia seurataan aktiivisesti; National Biodivestity Network -verkkosivustolla on lueteltu Yhdistyneen kuningaskunnan paikat, joissa pähkinäpensaslepinkäistä tavataan.

Uhat ja suojelu

Pääasiallisia uhkia ovat elinympäristöjen pirstoutuminen ja häviäminen (esim. pensaikkojen ja perinteisten aitojen raivaaminen), metsänhoitotoimenpiteet, jotka poistavat aluskasvillisuutta, sekä torjunta-aineiden käyttö, joka heikentää ravinnon saatavuutta. Myös vieraskantalajit ja petojen, kuten kissojen, aiheuttama saalistus voivat vaikuttaa paikallisesti.

Pähkinäpensaslepinkäinen on monilla alueilla suojeltu laji ja siihen kohdistuu erilaisia suojelutoimia: elinympäristöjen ennallistaminen ja liitosvyöhykkeiden (hedgerows) palauttaminen, suojaisien pesäpaikkojen ja laiduntamattomien pensaikkojen säilyttäminen sekä pesälaatikoiden asettaminen ja seuranta. Useissa maissa – erityisesti Iso-Britanniassa – laji kuuluu kansallisiin suojeluohjelmiin, ja sen esiintymistä seurataan aktiivisesti tutkimus- ja vapaaehtoistyön avulla.

Miten yleisö voi auttaa

• Tukea paikallisia suojeluohjelmia ja osallistua seurantatyöhön, kuten pesälaatikkojen tarkkailuun.
• Säilyttää tai perustaa pensaikkoja, aidanteita ja monikerroksista kasvillisuutta omalla pihalla tai yhteisön alueilla.
• Välttää torjunta-aineiden liiallista käyttöä ja suosia luonnonmukaisia käytäntöjä.
• Ilmoittaa havaituista lepinkäistä paikalliselle luonnonvaraviranomaiselle tai kansalliselle tietokantaan, jos alueella on virallinen seuranta (esim. National Biodivestity Network).

Yhteenvetona pähkinäpensaslepinkäinen on pieni, hidas lisääntymistahdiltaan altis laji, joka hyötyy monikerroksisista, liitoista ja pensaikoista koostuvista elinympäristöistä. Sen suojelu vaatii elinympäristöjen säilyttämistä ja pitkäjänteistä seurantaa.

Luonnonhistoria

Pähkinäpensaslepinkäinen on Britannian ainoa pikkunisäkäs, jolla on täysin karvainen häntä. Sillä on kullanruskea turkki ja suuret mustat silmät. Se on yöeläin ja viettää suurimman osan valveillaoloajastaan etsien ruokaa puista. Se tekee pitkiä matkoja puiden oksilla sen sijaan, että se tulisi alas maahan. Näin se välttää vaaraa.

Talvella (lokakuun alussa) pähkinäpensaslepinkäinen talvehtii pesissä, jotka sijaitsevat metsänpohjan lehtien alla. Kun se herää keväällä (huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa), se rakentaa pesät mesiangervon kuoresta, tuoreista lehdistä ja ruohoista. Jos sää on kylmä ja märkä eikä ruokaa ole paljon, se säästää energiaa menemällä torporiin (väliaikaiseen horrokseen). Se käpertyy palloksi ja menee nukkumaan. Pähkinähirvi viettää suuren osan elämästään nukkuen, joko talvihorroksessa talvella tai torporissa kesällä.

Tunnuskilvet

Hasselpähkinöitä tutkittaessa kuoressa voi olla siisti pyöreä reikä. Tämä osoittaa, että pähkinän on avannut pieni jyrsijä, kuten koiras, metsähiiri tai myyräkoira. Muut eläimet, kuten oravat tai metsäkauriit, joko halkaisevat kuoren kokonaan kahtia tai tekevät siihen rosoisen reiän.

Jos tarkastelet reikää tarkemmin, reiän sisäreunassa on hammasjälkiä, jotka ovat vinossa reikään nähden (jos reiän on tehnyt koiras). Jos reiän on tehnyt metsähiiri, hammasjäljet ovat samansuuntaiset pähkinän pinnalla olevien karkeiden jälkien kanssa. Myyrä jättää yhdensuuntaisia uria, joissa ei ole karheita jälkiä.

Ruokavalio

Se ruokailee erilaisilla elintarvikkeilla, joita se löytää puista:

• nektaria ja siitepölyä kukista
• marjoja ja pähkinöitä
• hyönteiset - erityisesti kirvat ja toukat.
• nuorten lehtien silmut
• Pähkinäpensas on pähkinäpensas on tärkein ruoka, jota koiraslinnut syövät lihotakseen ennen horrostusta. Puu on myös tärkeä hyönteisten tuottaja.
• valkopyökki- ja orapihlajahedelmät (jos pähkinäpuita on vähän).

Pähkinäpensaslepinkäinen tarvitsee selviytyäkseen erilaisia ravinnonlähteitä eri vuodenaikoina.

Elinympäristö

• Woodland
• Pensasaidat. Niissä on paljon eri lajeja, ja ne liittyvät metsäalueisiin. Parhaat pensasaidat ovat 3-4 metriä korkeita, eikä niitä ole leikattu vähintään 7 vuoteen. Tämä johtuu siitä, että monet pensaat alkavat tuottaa hedelmiä vasta näin pitkään.
• pesäkotelot
• Ne liikkuvat yleensä vain alle 70 metrin päässä pesästään.

Puut ja pensaat, jotka ovat tärkeitä hiirihaukoille.

• Hazel. Tämä on hiiren tärkein ravinnonlähde. Siinä on paljon oksia, mikä helpottaa hiiren liikkumista. Pähkinäpensaslepinkäisen latinankielinen nimi avellanarius tarkoittaa pähkinäpensasta.
• Tammi. Tammi syö tammen kukkia ja puun hyönteisiä. Tammenterhot eivät useinkaan syö tammenterhoja.
• Kuusama. Tämän puun kukat ja hedelmät ovat ravintoa. Myyrä käyttää kuorta pesämateriaalina.
• Bramble. Muurahainen syö kukkia ja hedelmiä. Piikit suojaavat koirasmajan pesää.
• Sycamore. Muurahainen syö tämän puun siitepölyä sekä puun hyönteisiä.
• Tuhka. Myyrät syövät siemeniä, kun ne ovat vielä puussa.
• Viburnum lantana. Muurahainen syö hedelmiä ja kukkia.
• Pihlaja. Myyrät syövät hedelmiä.
• Sarvipuu. Muurahaiset syövät siemeniä.
• Luuta. Myyrät syövät kukkia alkukesällä
• Sallow. Muurahaiset syövät kypsymättömiä siemeniä ja hyönteisiä, jotka elävät tällä kasvilla.
• Koivu. Myyrät syövät siemeniä.
• Kastanja. Myyrät syövät kellukkeita ja kastanjoita.
• Blackthorn. Muurahaiset syövät hedelmiä.
• Hawthorn. Myyrät syövät kukkia keväällä. Joskus ne syövät hedelmiä

Predators

• Mäyrä, kettu, metsäkauris ja näätä syövät mäyräkoiraa. Yöeläiminä ne ovat myös pöllöjen saalista.
• Ravinnon puute - esimerkiksi jos pensasaidat leikataan liian usein tai jos muut lajit (kuten oravat) syövät koirasmaisten ravintoa.
• Metsä- ja pensasaitojen elinympäristöjen tuhoaminen.

Pähkinähiiri

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mikä on hasselpähkinähäntä?

K: Kuinka pitkä hasselpähkinähäntä on?

K: Kuinka paljon hasselpähkinähäntä painaa?

K: Milloin hasselpähkinäpensas horrostaa?

K: Missä pähkinäpensas on kotoisin?

K: Mikä on brittiläinen termi hasselpähkinähiirelle?

K: Onko Brittein saarilla muita koiraslajeja?

Hae kirjaimella