Kärppä (Mustela erminea) on Mustelidae-heimoon kuuluva pieni nisäkäs. Kärppä tunnetaan myös nimellä erminki (talvikarvasta) tai lyhythäntäinen näätä; se on yleensä suurempi kuin tavallinen näätä.
Tuntomerkit
- Ruumiin koko: vartalon pituus yleensä noin 17–32 senttimetrin luokkaa, häntä 5–12 cm. Sukupuolten välillä on kokoero: koiraat ovat yleensä huomattavasti kookkaampia kuin naaraat.
- Paino: vaihtelee vuodenaikaisesti ja alueittain, tyypillisesti noin 100–400 grammaa.
- Turkki: kesällä karkeanruskea selkä ja vaalea vatsa; talvella pohjoisilla alueilla talvikarva muuttuu lähes valkoiseksi. Hänen musta häntätyvi on usein jäljellä myös talvikarvassa ja toimii hyvänä tuntomerkkinä.
- Päätapa liikkua ja käyttäytyminen: siro, pitkä ja notkea ruumis, terävät hampaat ja pienet, pyöreät korvat.
Ravinto ja saalistustapa
Kärpät ovat tehokkaita petoeläimiä ja niiden pääasiallinen ravinto koostuu pienistä nisäkkäistä, kuten myyristä ja hiiristä, lisäksi ne syövät lintuja, lintujen munia, hyönteisiä ja joskus sammakoita tai kaloja. Ne pystyvät tappamaan myös itseään suurempia eläimiä. Saalis saadaan yleensä nopeasti puremalla niskan tai pään alueelta; peto iskee usein kaulan kohtaan, jossa kallo ja niska muodostavat heikon kohdan, mikä aiheuttaa nopean tainnuttamisen tai kuoleman.
Kärpät voivat varastoida ylijäämäruokaa myöhempää käyttöä varten — ne tekevät pieniä varastoja tai piilottavat saalista maanalaisiin koloihin.
Elintavat ja lisääntyminen
- Kärpät ovat lähinnä yksineläjiä ja hyvin alueellisia; ne merkitsevät reviirejään hajumerkeillä. Aktiviteetti ajoittuu usein hämärään ja yöhön, mutta ne voivat olla aktiivisia myös päivisin erityisesti talvella tai ravinnon puutteessa.
- Lisääntyminen: pariutuminen tapahtuu yleensä kevättalvella, mutta monet populaatiot käyttävät viivästynyttä istukkakiinnittymistä (diapaussi), jolloin hedelmöittynyt alkio pysyy lepovaiheessa ja poikaset syntyvät vasta keväällä optimaalisempaan aikaan. Poikueen koko vaihtelee, tyypillisesti 4–12 poikasta.
- Elinikä luonnossa yleensä lyhyt, tavallisesti 1–3 vuotta, mutta vankeudessa voi elää pidempään.
Levinneisyys ja elinympäristö
Kärppä on laajalle levinnyt laji pohjoisella pallonpuoliskolla (Holarctic-alue): sitä esiintyy mm. Pohjois-Euroopassa, Siperiassa, Pohjois-Amerikassa ja osin arktisilla alueilla. Suomessa kärppä on yleinen koko maassa, myös tunturialueilla, metsissä, pelloilla ja pensaikoissa. Joillakin alueilla, joissa talvet ovat leutoja, osa yksilöistä voi säilyttää ruskean kesäkarvansa myös talvella.
Saaliit, viholliset ja suojelu
- Luonnollisia vihollisia ovat suuremmat petoeläimet, kuten kettu, sekä petolinnut (pöllöt, haukat). Ihmisen vaikutuksesta kärppiä on metsästetty turkistarhauksen ja turkiskaupan takia.
- Kansainvälisesti laji luokitellaan usein vähäuhkaiseksi (IUCN:n luokitus "Least Concern"), mutta paikallisia uhkia ovat elinympäristömuutokset, myrkytykset ja laaja-alaisten torjunta-aineiden käyttö. Suomessa kärppä ei yleisesti ottaen ole uhanalainen, mutta paikalliset populaatiot voivat kärsiä elinympäristön pirstoutumisesta ja saaliseläinten vaihteluista.
Kärppä on sopeutuvainen, ketterä ja tehokas pienpetolaji, jolla on olennainen rooli ekosysteemeissä pienjäniseläinten kannan säätelijänä.