Armenian muinainen historia: 9000 eaa.–nykyaika, kulttuurit ja juuret

Tutustu Armenian muinaiseen historiaan 9000 eaa.–nykyaika: arkeologia, Shulaveri–Shomu, Kura‑Araxes ja kulttuuriset juuret — yksi vanhimmista indoeurooppalaisista perinteistä.

Armenian ja armenialaisten historia on hyvin vanha ja ulottuu ainakin vuoteen 2000 eaa. saakka. Arkeologit pitävät Transkaukasuksen keskiosien ja nykyisen Armenian Shulaveri-Shomu-kulttuuria alueen varhaisimpana tunnettuna esihistoriallisena kulttuurina, joka on ajoitettu hiilen avulla noin 6000-4000 eaa. ajalle. Uudempi löydetty hauta on kuitenkin ajoitettu 9000 vuoteen eaa. Toinen Armenian ylängöllä ja sitä ympäröivillä alueilla sijaitseva varhainen kulttuuri, Kura-Araxes-kulttuuri, ajoittuu ajanjaksolle n. 4000 - 2200 eaa., ja sen uskotaan siirtyneen Trialeti-kulttuuriin (n. 2200 - 1500 eaa.), mikä tarkoittaa, että armenialaiset ovat yksi vanhimmista indoeurooppalaisista alaryhmistä.

Varhaiset asutukset ja pronssikausi

Alueen arkeologiset löydöt osoittavat pitkää jatkuvuutta kivikaudelta lähtien. Shulaveri–Shomu- ja Kura-Araxes-kulttuurit ilmentävät siirtymää maanviljelystä ja paimentolaisuudesta yhä monipuolisempaan yhteiskuntaan: kehittyivät pysyvät kylät, keramiikka, metallintyöstö ja kauppayhteydet Anatoliaan, Persian laaksoihin ja Mesopotamiaan. Trialeti-kauden hautamuodot ja rikkaat metalliesineet kertovat voimakkaasta sosiaalisesta eriytymisestä ja kaupunkimaisten rakenteiden esiasteista.

Rautakausi, Urartu ja indo-eurooppalaiset yhteydet

Rautakaudella alueella syntyi merkittävä valtakunta, Urartu (noin 9.–6. vuosisataa eaa.), joka hallitsi Armenian ylänköä ja kehitti linnoituksia, vesirakenteita ja kirjoitusta omilla kielillään. Myöhemmin syntyi historiallinen Armeniavuorovaltakunta, jonka kulttuuri ja väestö muotoutuivat erilaisten vaikutteiden — paikallisten kulttuurien, hurri-urartialaisten perinteiden ja indo-eurooppalaisten kielivaikutteiden — yhdistelmästä. Nykyisen armenian kielen kantamuoto sijoittuu indoeurooppalaiseen kielikuntaan, ja kieli muodostaa oman, erillisen haarauman indoeurooppalaisten kielten joukossa.

Kristinusko, kirjallisuus ja kulttuurin kehitys

Vuonna 301 jKr. Armeniasta tuli ensimmäisiä valtioita, jotka ottivat kristinuskon valtionuskonnoksi, mikä vaikutti syvästi maan identiteettiin ja kulttuuriin. 400-luvulla Mesrop Mashtotsin luoma armenian kirjoitusjärjestelmä mahdollisti paikallisen kirjallisuuden, kirkollisen elämän ja hallinnon kukoistuksen. Keskiajan armenialaiset luostarit ja kirkot, kuten Echmiatsin ja Geghardin luostarit, säilyttivät uskonnollista ja kulttuurista perintöä sekä toimivat oppimisen keskuksina.

Keskiaika ja uudempien aikojen vaiheet

Keskiajalla syntyi Bagratidien kuningaskunta (900–1000-luvuilla), ja myöhemmin armeenialaiset perustivat myös Cilician Armenian valtakunnan Vähässä Aasiassa (1100–1300-luvuilla), joka oli merkittävä osapuoli ristiretkien aikaisissa verkostoissa. 1500–1800-luvuilla Armenian alue jakautui osin ottomaanien ja safaviidien Persian vaikutuspiireihin. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa osa Armenian alueesta liitettiin Venäjän keisarikuntaan.

1900-luku: tragedia ja itsenäisyysliike

Ensimmäinen maailmansota ja sitä seurannut vuosikymmen olivat armenialaisille traagisia: noin 1915 tapahtunut kansanmurha Osmannien valtakunnan toimesta johti valtavaan kuolonuhriin ja laajaan siirtolaisuutta. Vuonna 1918 syntyi ensimmäinen itsenäinen Armenian tasavalta, mutta se kaatui pian bolsevikkien vallankumoukseen; Armenia liitettiin Neuvostoliittoon vuonna 1920. Neuvostoaikana maa koki modernisaatiota, mutta myös poliittisia rajoituksia.

Nykyaika ja diasporan vaikutus

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Armenia julistautui itsenäiseksi vuonna 1991. 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun vaikeudet, talouskriisit sekä Nagorno-Karabakh -alueen kiistat Azerbaidžanin kanssa muovasivat uuden itsenäisen valtion politiikkaa. Vuoden 2020 sota Nagorno-Karabakhissa oli uusi vakava käännekohta, ja alueen tilanne on edelleen herkkä ja jännitteinen.

Armenialaisella kulttuurilla on vahva globaali läsnäolo: suuri diaspora Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Lähi-idässä ja muualla vaikuttaa talouteen, politiikkaan ja kulttuurivaihtoon. Armenian Apostolinen Kirkko, rikas perinne kirkkomusiikissa, käsitöissä (esim. khachkar-risteissä), kansanlaulussa ja keittiössä ovat säilyttäneet yhteisöllisyyden ja identiteetin myös maan rajojen ulkopuolella.

Perintö ja tutkimuksen näkymät

Arkeologinen tutkimus Transkaukasuksessa jatkuu aktiivisena, ja uudet löydöt tarkentavat käsityksiämme alueen varhaisista asunnoista, kulttuurivaihdosta ja kielten historiasta. Nykyinen tutkimus korostaa usein vuorovaikutusta naapureiden kanssa ja sen merkitystä armenialaisen kulttuurin synty- ja muotoutumisprosessissa. Armenian menneisyyden pitkä ketju — kivikaudesta nykypäivään — näkyy arkeologisissa kerrostumissa, kieliperinnössä, uskonnossa ja kansanperinteessä.

Keskeiset aiheet tiivistetysti:

• Varhaiset kulttuurit: Shulaveri–Shomu (n. 6000–4000 eaa.), Kura-Araxes (n. 4000–2200 eaa.), Trialeti (n. 2200–1500 eaa.).
• Rautakausi ja Urartu: alueen varhainen valtakeskus ja rakennemuutokset.
• Kulttuurinen kehitys: kristinusko (301 jKr.), armenian kirjoitus (n. 5. vuosisata).
• Poliittiset vaiheet: keskiaikaiset kuningaskunnat, ottomaanien ja persialaisten vallanvaihdokset, Venäjän vallan aika, neuvostohallinto ja itsenäisyys 1991.
• Nykytilanne: itsenäinen tasavalta, diasporan vaikutus ja alueelliset konfliktit.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuinka vanha Armenian ja armenialaisten historia on?

K: Mikä on Armenian ja Transkaukasian keskisen alueen varhaisin tunnettu esihistoriallinen kulttuuri?

K: Milloin on Kura-Araxesin kulttuuri?

K: Mikä on Trialeti-kulttuuri?

K: Kenen uskotaan olevan yksi vanhimmista indoeurooppalaisista alaryhmistä?

K: Milloin Armeniasta löydettiin uusi hauta?

K: Mitä arkeologit sanovat Armenian varhaisimmasta tunnetusta esihistoriallisesta kulttuurista?

Hae kirjaimella