Euroopan historia

Euroopan historialla tarkoitetaan kaikkea aikaa Euroopan mantereen kirjallisten merkintöjen alkamisesta tähän päivään asti. Se jaetaan perinteisesti muinaisuuteen (ennen Länsi-Rooman valtakunnan kukistumista), keskiaikaan ja nykyaikaan (Konstantinopolin kukistumisen jälkeen).

Euroopan muinaisuus juontaa juurensa minolaisesta sivilisaatiosta, mykeneläisistä ja myöhemmin Homeroksen Iliasista antiikin Kreikassa noin 700 eaa. alkaen. Rooman tasavalta perustettiin vuonna 509 eaa., jonka Octavianuksen uusi Rooman valtakunta valtasi sen ensimmäisen vuosisadan eaa. huipulla. Kristinusko otettiin käyttöön neljännellä vuosisadalla, ja kuudennella vuosisadalla keisari Justinianus I (527-565) organisoi keisarikunnan sisällä viisi tärkeintä kaupunkia: Rooma, Konstantinopoli, Antiokia, Jerusalem ja Aleksandria. Länsi-Rooman valtakunnan tuhoa seurasi Länsi-Euroopan taantuminen. Bysantin valtakunta säilyi idässä. Kirkon auktoriteetin sisällä vuonna 1054 tapahtunut uusi skisma liittyi aiempaan, vuodesta 451 jatkuneeseen kahtiajakoon. Sitä seurasivat ristiretket lännestä Pyhän maan pelastamiseksi muslimien hyökkäykseltä. Feodaalinen yhteiskunta alkoi hajota, kun musta surma levisi.

Konstantinopolin kukistuminen vuonna 1453 osoitti kristittyjen sotilaallisen heikkouden Itä-Euroopassa. Sitä käytetään usein modernin historian lähtökohtana. Länsimaiset kristityt saivat Reconquistan päätökseen ja löysivät Uuden maailman vuonna 1492. Eurooppa heräsi keskiajalta löytämällä uudelleen klassisen oppineisuuden, josta suuri osa oli säilynyt elossa muslimimaailmassa, kun taas länsimainen kirkko oli hylännyt suuren osan siitä pakanallisuutena. Renessanssia seurasi protestanttinen uskonpuhdistus, kun pappi Martin Luther hyökkäsi paavin auktoriteettia vastaan. Kolmikymmenvuotinen sota, Westfalenin sopimus ja kunniakas vallankumous valmistivat laajentumista ja valistusta.

Isosta-Britanniasta alkanut teollinen vallankumous mahdollisti sen, että suuret ihmisjoukot, eivät vain rikkaat, pääsivät ensimmäistä kertaa eroon elämästä, jossa he olivat aina köyhiä ja heillä oli tuskin varaa ruokaan tai suojaan. Varhainen brittiläinen imperiumi hajosi, kun sen Amerikan siirtomaat kapinoivat ja perustivat oman edustuksellisen hallintonsa. Manner-Euroopan poliittista muutosta vauhditti Ranskan vallankumous, kun ihmiset huusivat liberté, egalité, fraternité (vapaus, tasa-arvo, veljeys). Ranskan johtaja Napoleon Bonaparte valloitti ja uudisti mantereen yhteiskuntarakennetta sodan avulla aina vuoteen 1815 asti, jolloin hän kärsi lopullisen tappionsa Waterloon taistelussa ja joutui maanpakoon. Kun yhä useammat pienomistajat saivat äänioikeuden erityisesti Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, sosialistinen ja ammattiyhdistystoiminta kehittyi, ja vallankumous valtasi Euroopan vuonna 1848. Viimeisetkin jäänteet maaorjuudesta poistettiin Itävalta-Unkarissa vuonna 1848. Venäjän maaorjuus lakkautettiin vuonna 1861. Balkanin kansat alkoivat saada takaisin itsenäisyytensä Ottomaanien valtakunnasta. Ranskan ja Preussin sodan jälkeen Italia ja Saksa muodostettiin vuosina 1870 ja 1871 pienemmistä, samoja kieliä puhuvien maiden ryhmistä.

Konfliktit kiihtyivät kaikkialla maailmassa ja valtakuntien jahdatessa valtakuntia, joissa vaikutusvaltaiset maat tekivät vähemmän vaikutusvaltaisista maista siirtomaita, kunnes vuonna 1914 syttyi suurin sota, jota siihen mennessä oli koskaan käyty. Sitä kutsuttiin suursodaksi, mutta nykyään sitä kutsutaan useimmiten ensimmäiseksi maailmansodaksi tai ensimmäiseksi maailmansodaksi. Sodan epätoivossa Venäjän vallankumous lupasi kansalle "rauhaa, leipää ja maata" ja johti Venäjän keisarikunnan loppumiseen ja sen korvaamiseen Neuvostoliiton muodostamisella. Saksan tappion hintana oli taloudellinen tuho, joka kirjattiin virallisesti Versailles'n sopimukseen vuonna 1919, jossa todettiin, että ensimmäinen maailmansota oli ollut täysin Saksan ja sen liittolaisten syytä, ja vaadittiin, että ne maksaisivat takaisin koko summan, jonka sota oli maksanut.

Suuri lama alkoi vuonna 1929, ja se johtui osittain talousongelmista, joita aiheutti yritys pakottaa Saksa maksamaan sodan kustannukset, ja osittain kaupan rajoituksista. Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa menettivät työpaikkansa. Hallitukset vaihtuivat monissa maissa, joissakin vaaleilla ja joissakin vallankumouksilla. Hallitukset jakaantuivat pian kahteen pääryhmään: niihin, jotka uskoivat vapauteen ja ihmisoikeuksiin, ja niihin, jotka seurasivat fasismia. Nämä kaksi syvästi erilaista näkemystä johtivat toiseen maailmansotaan, joka useimpien historiankirjoittajien mielestä alkoi Euroopassa, kun Saksa hyökkäsi Puolaan vuonna 1939, mutta levisi pian useimpiin maailman maihin. Siihen liittyi sotia, jotka olivat jo käynnissä muualla, erityisesti Japanin ja Kiinan välinen sota. Tämän sodan jälkeen kommunismi levisi Keski- ja Itä-Eurooppaan, mukaan lukien suhteellisen uudet itäeurooppalaiset maat Jugoslavia, Bulgaria, Romania ja Albania, ja Aasiassa Pohjois-Vietnamiin ja Pohjois-Koreaan sekä hieman myöhemmin Kuubaan Karibianmerellä hyvin lähellä Pohjois-Amerikkaa.

Ristiriita kapitalistisen talouden ja demokraattisen poliittisen järjestelmän sekä kommunistisen talouden ja poliittisen järjestelmän kannattajien välillä johti kylmään sotaan, neljänkymmenen vuoden ajan jatkuneeseen kiistaan Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä, kahden maan välillä, jotka olivat työskennelleet yhdessä voittaakseen toisen maailmansodan ja joilla oli sen jälkeen voimakkaimmat sotilaalliset voimat. Ne johtivat läntistä ja itäistä blokkia, jotka jakoivat Euroopan. Kumpikin osapuoli halusi edistää omanlaistaan hallintoa. Ihmiset kaikkialla maailmassa pelkäsivät jännityksen vuoksi ydinsotaa, ja rautaesiripun jakamaa Eurooppaa pidettiin todennäköisenä taistelukenttänä.

Kommunismista tuli vähemmän houkutteleva, kun kävi selväksi, että se kykeni edistämään talouskasvua vähemmän tehokkaasti kuin kapitalistiset länsimaat ja että se ei soveltunut uudistukseen, joka salli sananvapauden kaikille. Siksi Neuvostoliitto pakotti Unkarin luopumaan uudistuksestaan vuonna 1956, se suosi Berliinin muurin rakentamista vuonna 1961 ja lopetti uudistuksen Tšekkoslovakiassa vuonna 1968. Kun Neuvostoliiton johtaja Gorbatshov teki vuosina 1988/89 selväksi, ettei hän aio pakottaa itäblokin maita pitämään kiinni kommunismista, Berliinin muuri purettiin vuonna 1989 ja Neuvostoliitto romahti (1991). Silloin Yhdysvallat oli ainoa jäljellä oleva supervalta. Eurooppa allekirjoitti uuden unionisopimuksen, johon kuului 27 Euroopan maata vuonna 2007.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on Euroopan historian perinteinen jako?

Q: Milloin Euroopan antiikki alkoi?

K: Milloin kristinusko otettiin Euroopassa käyttöön?

K: Mikä tapahtuma merkitsi Länsi-Euroopan taantumista?

K: Mikä tapahtuma sai aikaan laajentumisen ja valistuksen Euroopassa?

K: Mikä tapahtuma johti vallankumouksiin koko Manner-Euroopassa?

Hae kirjaimella