Australian historia: Aboriginaalit, löytöretket ja siirtomaakausi
Australian historia: Aboriginaalit, löytöretket ja siirtomaakausi – syvä katsaus alkuperäiskansoihin, eurooppalaiseen löytöön ja siirtomaavaiheen sosiaalisiin ja kulttuurisiin seurauksiin.
Australiassa on asunut ihmisiä yli 65 000 vuotta. Ensimmäiset Australiaan saapuneet ihmiset olivat aboriginaaliväestö ja Torres Strait Islanders, joilla on omat kulttuurinsa ja kielenryhmänsä. He asuivat kaikkialla Australiassa: rannikoilla, sademetsissä, sisämaan aroilla ja kuivilla alueilla. He elivät metsästämällä, kalastamalla ja keräämällä
Aboriginaalien kulttuuri ja perinteet
Aboriginaalit kehittivät monipuolisia tapoja sopeutua eri ympäristöihin. He käyttivät työkaluina muun muassa bumerangeja ja erilaisia keihäitä, ja arkeologiset todisteet viittaavat myös paikalliseen viljelyyn ja maankäytön muotoihin tietyillä alueilla. Perinteet ja sukupolvelta toiselle siirtyvä tieto olivat yhteisöille elintärkeitä: sosiaaliset siteet, laulukirjasto ja rituaalit määrittelivät roolit ja oikeudet.
Heidän uskontonsa tunnetaan usein nimellä Dreamtime (Uniaika), joka sisältää lukuisia kertomuksia maailmankaikkeuden ja maiseman synnystä, esi-isistä ja henkimaailmasta. Aboriginaalien taide on yksi maailman vanhimmista taidemuodoista: kalliomaalaukset, -kaiverrukset sekä maalausperinteet ilmentävät Uniajan tarinoita ja paikallista tietoa. Aboriginaalien musiikissa on runsaasti lauluja Uniajasta, usein erityisten soittimien, kuten didgeridoon, säestämänä. Taide, musiikki ja kertomukset toimivat sekä henkisinä että opetuksellisina välineinä.
Eurooppalaisten löytöretket 1600–1700‑luvulla
Eurooppalainen kontakti Australiaan alkoi 1600‑luvulla. Vuonna 1606 ensimmäinen eurooppalainen, hollantilainen tutkimusmatkailija Willem Janszoon (1571–1639), vieraili saaren länsiosassa. Luis Vaez de Torres purjehti myöhemmin samana vuonna Australian ja Uuden‑Guinean välisen vesistön läpi. Vasta kun Dirk Hartog törmäsi länsirannikolle vuonna 1616, muut eurooppalaiset alukset alkoivat käydä ja kartoittaa rannikkoa. Kun kuusikymmentä muuta alusta oli käynyt rannikolla, tiedettiin riittävästi, jotta karttoja voitiin julkaista vuonna 1811.
Merenkulun varustelijat ja tutkimusmatkailijat havaitsivat, että suurin osa maasta oli kuivaa ja harvaan asuttua: osa oli autiomaata. Monet varhaisista löytöretkeilijöistä arvelivat, ettei laajoilla alueilla voitu viljellä satoa, joten ihmisten olisi vaikea elää siellä vakituisesti. Tämän vuoksi Euroopan valtakunnat eivät aluksi nähneet selkeitä taloudellisia syitä laajamittaiseen siirtokuntarakentamiseen.
Vuonna 1642 hollantilainen Abel Tasman, joka työskenteli Alankomaiden Itä‑Intian yhtiölle, saavutti Tasmanian, jota hän kutsui nimellä Antony van Diemenslandt. Sitten hän kutsui maanosaa, jonka pohjoisrannikon hän kartoitti toisella vierailullaan vuonna 1644, nimellä New Holland. William Dampierista tuli vuonna 1688 ensimmäinen englantilainen, joka saavutti Australian. Mutta vuonna 1770 brittiläinen merimies, kapteeni James Cook, löysi Australian hedelmällisen itärannikon. Hän nimesi sen Uudeksi Etelä‑Walesiksi ja vaati sitä Britannialle. Englantilainen Matthew Flinders julkaisi rannikosta kartan vuonna 1814 ja kutsui sitä ensimmäistä kertaa nimellä Australia, jonka viranomaiset ottivat myöhemmin virallisesti käyttöön.
Brittiläinen siirtomaa‑aika ja sen seuraukset
Vaikka Euroopassa oltiin pitkään epäileväisiä Australiasta taloudellisena mahdollisuutena, Britannia päätti perustaa siirtokunnan rangaistusvankeja varten. Vuonna 1788 ensimmäinen laivasto (First Fleet) saapui Sydneyyn ja perusti ensimmäisen pysyvän eurooppalaisen siirtokunnan. Siirtokunnan perustaminen muuttui nopeasti laajempien alueiden hallinnaksi, johon liittyi karjatalouden laajeneminen, lampaanhoito ja myöhemmin myös kaivostoiminta.
Siirtomaavalta vaikutti dramaattisesti alkuperäiskansoihin. Alkuperäisväestö kohtasi maankadon ja elinympäristöjen tuhoutumisen, uudet taudit, väkivaltaiset yhteenotot ja oikeudettomuuden. Useilla alueilla syntyi pitkäkestoisia konflikteja, joita kutsutaan usein frontier‑sodiksi. Lisäksi valtiolliset ja uskonnolliset instituutiot pyrkivät muuttamaan alkuperäiskansojen elämäntapoja, kieliä ja sosiaalirakenteita.
1800‑luvulla alkoi myös vankien kuljetus Australian eri siirtokuntiin, ja myöhemmin siirtokunnat saivat itsehallintoa. Kultakuumeet 1850‑luvulla toivat massamuuttoa Euroopasta ja muualta, mikä muokkasi väestörakennetta ja nopeutti taloudellista kasvua. Karjatalous ja villan vienti muodostivat pitkään talouden perustan.
Poliittinen kehitys ja kansakunnan synty
1800‑luvulla useat Australian siirtokunnat (koloniat) saivat oman parlamenttinsa ja laajemman itsehallinnon. Vuosisadan loppuun mennessä keskustelu yhtenäisestä liittovaltiosta voimistui, ja vuonna 1901 kuusi siirtokuntaa yhtyivät muodostaen Commonwealth of Australian eli Australian liittovaltion. Tämä oli merkittävä askel kohti modernia kansallisvaltiota, mutta alkuperäiskansojen oikeudet jäivät pitkään rajallisiksi ja syrjäytetyiksi.
Perintö ja nykytilanne
Siirtomaakauden vaikutukset näkyvät Australiassa edelleen: maankäyttörakenteet, talous ja yhteiskuntajärjestelmät perustuvat suurelta osin 1800‑luvun muutoksiin. Viime vuosikymmeninä on tapahtunut myönteisiä muutoksia alkuperäiskansojen oikeuksien tunnustamisessa: esimerkiksi lainsäädännöllisiä ratkaisuja maaoikeuksista (native title), kulttuuriperinnön vaalimista ja pyrkimyksiä sovintoon. Kuitenkin monet haasteet, kuten terveys‑ ja sosioekonomiset erot sekä historialliset vääryydet (mm. Stolen Generations) vaativat edelleen korjaavia toimia.
Yhteenvetona: Australian historia on monitasoinen: se kattaa yli 65 000 vuotta jatkuvaa alkuperäiskansojen perinnettä, useiden eurooppalaisten valtioiden tutkimusretket 1600–1700‑luvuilta sekä laajan brittiläisen siirtomaa‑ajan, joka muokkasi maata syvästi. Nyky‑Australia pyrkii tunnustamaan ja korjaamaan menneisyyden vääryyksiä samalla kun se rakentaa monikulttuurista yhteiskuntaa.
Australian siirtomaa
Britit päättivät käyttää kapteeni Cookin käymää maata vankisiirtokuntana. Britannia tarvitsi paikan, jonne se voisi lähettää vankejaan (ihmisiä, jotka olivat joutuneet vankilaan varkauksista ja muista rikoksista), koska sen vankilat olivat täynnä ja se oli juuri menettänyt Amerikan siirtokuntansa Yhdysvaltain itsenäisyyssodassa. Vuonna 1788 brittiläinen ensimmäinen laivasto, johon kuului 11 laivaa ja jossa oli noin 1500 ihmistä, saapui Botany Bayhin (Sydney). Arthur Phillip johti niitä Uuden Etelä-Walesin ensimmäisenä kuvernöörinä. Vuosina 1788-1868 Australiaan tuotiin noin 160 000 vankia. Vapaita siirtolaisia alkoi saapua 1790-luvulla.
Ensimmäisinä vuosina heillä ei ollut paljon ruokaa, ja elämä oli hyvin vaikeaa. Mutta pian he alkoivat viljellä maata, ja ihmisiä tuli lisää. Sydney kasvoi, ja uusia kaupunkeja perustettiin. Villa toi hyvää rahaa. Vuoteen 1822 mennessä oli perustettu monia kaupunkeja, ja kaupunkien asukkaat kävivät usein Sydneyssä saadakseen lisää taloudellisia resursseja.
Pian Sydneystä tulleet ihmiset löysivät muitakin osia Australiasta. George Bass ja Matthew Flinders purjehtivat etelään Tasmaniaan, ja Hobartissa perustettiin siirtokunta vuonna 1803. Hamilton Hume ja William Hovell lähtivät Sydneystä maitse etelään. He löysivät Murray-joen ja hyvää maata Victoriasta. Thomas Mitchell meni sisämaahan ja löysi lisää jokia. Vuonna 1826 Länsi-Australian King George Soundiin perustettiin ensimmäinen brittiläinen sotilasvartioasema. Swan Riverin siirtokunta perustettiin vuonna 1829, ja sen kaupunkipaikat olivat Fremantle ja Perth. Vuonna 1836 Etelä-Australiaan perustettiin vapaiden siirtolaisten siirtokunta, jonne ei koskaan lähetetty vankeja. Queenslandista tuli erillinen siirtokunta vuonna 1859. Kun kaupungit ja maatilat levittäytyivät eri puolille Australiaa, aboriginaalit syrjäytettiin mailtaan. Jotkut tapettiin, ja monet kuolivat sairauksiin ja nälkään. Pian Australian aboriginaalit olivat eurooppalaisten alakynnessä, ja monet heistä joutuivat asumaan reservaatteihin.
Uuden Etelä-Walesin ja Victorian kultakuumeet alkoivat vuonna 1851, jolloin suuri määrä ihmisiä saapui etsimään kultaa. Väestö kasvoi koko Kaakkois-Australiassa, ja se sai aikaan suurta vaurautta ja teollisuutta. Vuoteen 1853 mennessä kultakuumeet olivat tehneet joistakin köyhistä ihmisistä hyvin rikkaita.
Vankikuljetukset loppuivat 1840- ja 1850-luvuilla, ja muutoksia tuli lisää. Australialaiset halusivat johtaa omaa maataan ja itsehallintoa. Siirtomaiden ensimmäisiä hallituksia johtivat Lontoon valitsemat kuvernöörit. Pian uudisasukkaat halusivat paikallishallintoa ja enemmän demokratiaa. Uuden Etelä-Walesin lakiasäätävä neuvosto perustettiin vuonna 1825 neuvomaan Uuden Etelä-Walesinkuvernööriä, mutta äänestäjät eivät valinneet sitä. William Wentworth perusti Australian Patriotic Associationin (Australian ensimmäinen poliittinen puolue) vuonna 1835 vaatiakseen demokraattista hallintoa Uudelle Etelä-Walesille. Vuonna 1840 perustettiin Adelaiden kaupunginvaltuusto ja Sydneyn kaupunginvaltuusto, ja jotkut ihmiset saattoivat äänestää niitä (mutta vain miehet, joilla oli tietty määrä rahaa). Vuonna 1843 järjestettiin Australian ensimmäiset parlamenttivaalit Uuden Etelä-Walesin lakiasäätävän neuvoston (New South Wales Legislative Council) vaaleissa, joissa äänioikeutetuille asetettiin jälleen joitakin rajoituksia. Australian Colonies Government Act [1850] mahdollisti perustuslait Uuden Etelä-Walesin, Victorian, Etelä-Australian ja Tasmanian. Vuonna 1850 pidettiin myös Victorian, Etelä-Australian ja Tasmanian siirtokunnissa lainsäädäntöneuvostojen vaalit.
Vuonna 1855 Lontoo myönsi rajoitetun itsehallinnon Uudelle Etelä-Walesille, Victorialle, Etelä-Australialle ja Tasmanialle. Vuonna 1856 Victorian, Tasmanian ja Etelä-Australian osavaltioissa otettiin käyttöön uusi salainen äänestysmenettely, jonka ansiosta ihmiset saattoivat äänestää yksityisesti. Tätä järjestelmää kopioitiin ympäri maailmaa. Vuonna 1855 äänioikeus annettiin kaikille yli 21-vuotiaille miehille Etelä-Australiassa. Muut siirtomaat seurasivat pian perässä. Naiset saivat äänioikeuden Etelä-Australian parlamentissa vuonna 1895, ja heistä tuli ensimmäiset naiset maailmassa, jotka saivat asettua ehdolle vaaleissa. Vuonna 1897 Catherine Helen Spence oli ensimmäinen naispuolinen poliittinen ehdokas.
Australialaiset olivat aloittaneet parlamentaariset demokratiat kaikkialla mantereella. Mutta äänet alkoivat voimistua sen puolesta, että ne kaikki yhdistyisivät yhdeksi maaksi, jolla olisi kansallinen parlamentti.
Adelaide vuonna 1839. Etelä-Australia perustettiin vapaana siirtomaana ilman vankeja.
Victorian parlamentti Melbournessa.
Australian siirtomaa
Britit päättivät käyttää kapteeni Cookin käymää maata vankisiirtokuntana. Britannia tarvitsi paikan, jonne se voisi lähettää vankejaan (ihmisiä, jotka olivat joutuneet vankilaan varkauksista ja muista rikoksista), koska sen vankilat olivat täynnä ja se oli juuri menettänyt Amerikan siirtokuntansa Yhdysvaltain itsenäisyyssodassa. Vuonna 1788 brittiläinen ensimmäinen laivasto, johon kuului 11 laivaa ja jossa oli noin 1500 ihmistä, saapui Botany Bayhin (Sydney). Arthur Phillip johti niitä Uuden Etelä-Walesin ensimmäisenä kuvernöörinä. Vuosina 1788-1868 Australiaan tuotiin noin 160 000 vankia. Vapaita siirtolaisia alkoi saapua 1790-luvulla.
Ensimmäisinä vuosina heillä ei ollut paljon ruokaa, ja elämä oli hyvin vaikeaa. Mutta pian he alkoivat viljellä maata, ja ihmisiä tuli lisää. Sydney kasvoi, ja uusia kaupunkeja perustettiin. Villa toi hyvää rahaa. Vuoteen 1822 mennessä oli perustettu monia kaupunkeja, ja kaupunkien asukkaat kävivät usein Sydneyssä saadakseen lisää taloudellisia resursseja.
Pian Sydneystä tulleet ihmiset löysivät muitakin osia Australiasta. George Bass ja Matthew Flinders purjehtivat etelään Tasmaniaan, ja Hobartissa perustettiin siirtokunta vuonna 1803. Hamilton Hume ja William Hovell lähtivät Sydneystä maitse etelään. He löysivät Murray-joen ja hyvää maata Victoriasta. Thomas Mitchell meni sisämaahan ja löysi lisää jokia. Vuonna 1826 Länsi-Australian King George Soundiin perustettiin ensimmäinen brittiläinen sotilasvartioasema. Swan Riverin siirtokunta perustettiin vuonna 1829, ja sen kaupunkipaikat olivat Fremantle ja Perth. Vuonna 1836 Etelä-Australiaan perustettiin vapaiden siirtolaisten siirtokunta, jonne ei koskaan lähetetty vankeja. Queenslandista tuli erillinen siirtokunta vuonna 1859. Kun kaupungit ja maatilat levittäytyivät eri puolille Australiaa, aboriginaalit syrjäytettiin mailtaan. Jotkut tapettiin, ja monet kuolivat sairauksiin ja nälkään. Pian Australian aboriginaalit olivat eurooppalaisten alakynnessä, ja monet heistä joutuivat asumaan reservaatteihin.
Uuden Etelä-Walesin ja Victorian kultakuumeet alkoivat vuonna 1851, jolloin suuri määrä ihmisiä saapui etsimään kultaa. Väestö kasvoi koko Kaakkois-Australiassa, ja se sai aikaan suurta vaurautta ja teollisuutta. Vuoteen 1853 mennessä kultakuumeet olivat tehneet joistakin köyhistä ihmisistä hyvin rikkaita.
Vankikuljetukset loppuivat 1840- ja 1850-luvuilla, ja muutoksia tuli lisää. Australialaiset halusivat johtaa omaa maataan ja itsehallintoa. Siirtomaiden ensimmäisiä hallituksia johtivat Lontoon valitsemat kuvernöörit. Pian uudisasukkaat halusivat paikallishallintoa ja enemmän demokratiaa. Uuden Etelä-Walesin lakiasäätävä neuvosto perustettiin vuonna 1825 neuvomaan Uuden Etelä-Walesin kuvernööriä, mutta äänestäjät eivät valinneet sitä. William Wentworth perusti Australian Patriotic Associationin (Australian ensimmäinen poliittinen puolue) vuonna 1835 vaatiakseen demokraattista hallintoa Uudelle Etelä-Walesille. Vuonna 1840 perustettiin Adelaiden kaupunginvaltuusto ja Sydneyn kaupunginvaltuusto, ja jotkut ihmiset saattoivat äänestää niitä (mutta vain miehet, joilla oli tietty määrä rahaa). Vuonna 1843 järjestettiin Australian ensimmäiset parlamenttivaalit Uuden Etelä-Walesin lakiasäätävän neuvoston (New South Wales Legislative Council) vaaleissa, joissa äänioikeutetuille asetettiin jälleen joitakin rajoituksia. Australian Colonies Government Act [1850] mahdollisti perustuslait Uuden Etelä-Walesin, Victorian, Etelä-Australian ja Tasmanian. Vuonna 1850 pidettiin myös Victorian, Etelä-Australian ja Tasmanian siirtokunnissa lainsäädäntöneuvostojen vaalit.
Vuonna 1855 Lontoo myönsi rajoitetun itsehallinnon Uudelle Etelä-Walesille, Victorialle, Etelä-Australialle ja Tasmanialle. Vuonna 1856 Victorian, Tasmanian ja Etelä-Australian osavaltioissa otettiin käyttöön uusi salainen äänestysmenettely, jonka ansiosta ihmiset saattoivat äänestää yksityisesti. Tätä järjestelmää kopioitiin ympäri maailmaa. Vuonna 1855 äänioikeus annettiin kaikille yli 21-vuotiaille miehille Etelä-Australiassa. Muut siirtomaat seurasivat pian perässä. Naiset saivat äänioikeuden Etelä-Australian parlamentissa vuonna 1895, ja heistä tuli ensimmäiset naiset maailmassa, jotka saivat asettua ehdolle vaaleissa. Vuonna 1897 Catherine Helen Spence oli ensimmäinen naispuolinen poliittinen ehdokas.
Australialaiset olivat aloittaneet parlamentaariset demokratiat kaikkialla mantereella. Mutta äänet alkoivat voimistua sen puolesta, että ne kaikki yhdistyisivät yhdeksi maaksi, jolla olisi kansallinen parlamentti.
Adelaide vuonna 1839. Etelä-Australia perustettiin vapaana siirtomaana ilman vankeja.
Victorian parlamentti Melbournessa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuinka kauan ihmiset ovat asuneet Australiassa?
V: Ihmiset ovat asuneet Australiassa yli 65 000 vuotta.
K: Ketkä olivat ensimmäiset Australiaan saapuneet ihmiset?
V: Ensimmäiset Australiaan saapuneet ihmiset olivat aboriginaalikansoja ja Torres Strait Islander -kansoja.
K: Mitä he tekivät selviytyäkseen?
V: He elivät metsästämällä, kalastamalla ja keräämällä. He myös keksivät työkaluja, kuten bumerangit ja keihäät, ja on todisteita siitä, että he käyttivät maanviljelymenetelmiä.
K: Mitä uskontoa aboriginaalikansat harjoittivat?
V: Heidän uskontonsa oli nimeltään Dreamtime, jossa oli paljon tarinoita henkien luomasta maailmasta.
K: Milloin eurooppalaiset alkoivat tutkia Australiaa?
V: Vuonna 1606 hollantilainen tutkimusmatkailija Willem Janszoon (1571-1639) vieraili Australian länsirannikolla.
K: Kuka oli vastuussa Uuden Etelä-Walesin nimeämisestä?
V: Kapteeni James Cook nimesi Uuden Etelä-Walesin löydettyään sen hedelmällisen itärannikon vuonna 1770.
K: Kuka julkaisi ensimmäisen kerran Australian kartan käyttäen tätä nimeä? V: Englantilainen Matthew Flinders julkaisi vuonna 1814 kartan rannikosta ja kutsui sitä ensimmäistä kertaa nimellä Australia, jonka viranomaiset myöhemmin ottivat virallisesti käyttöön.
Etsiä