Videopelikonsolien viides sukupolvi alkoi vuonna 1993 ja päättyi vuonna 2002. Viidettä sukupolvea kutsuttiin myös 32-bittiseksi, 64-bittiseksi tai 3D-sukupolveksi. Koko viidennen sukupolven ajan vain kolme konsolia kuului aikakauden suosituimpiin videopelikonsoleihin. Nämä konsolit olivat Sega Saturn (1994), Sony PlayStation (1994) ja Nintendo 64 (1996). Eri puolilla maailmaa konsolien myynti vaihteli suuresti. PlayStation oli kuitenkin viidennen sukupolven myydyin järjestelmä. Myös 3DO, Atari Jaguar, Amiga CD32 ja PC-FX sekä muut konsolit kuuluivat tähän sukupolveen. Nämä järjestelmät eivät kuitenkaan menestyneet kovin hyvin.

Viidennen sukupolven kannettavat pelikonsolit eivät olleet kovin menestyksekkäitä. Ensimmäisen käsikonsolin, Segan Nomadin, käyttöikä oli kaksi vuotta. Virtual Boy kesti vain vajaan vuoden. Molemmat lopetettiin. Nintendon Game Boy Colorista tuli viidennen sukupolven myydyin kannettava videokonsoli. Alkuperäisestä Game Boysta oli kaksi päivitettyä versiota, kuten Game Boy Light (vain Japanissa) ja Game Boy Pocket.

Viidennen sukupolven konsolien bittiluokitukset alkoivat hämärtyä, ja ne olivat vähemmän myyviä ominaisuuksia kuin aiemmat 8- ja 16-bittisen aikakauden "bittisodat". "Bittien" määrä konsolin nimissä viittasi suorittimen sanakokoon. Laitteistomarkkinoijat olivat käyttäneet sitä "tehon osoituksena" monien vuosien ajan. Viidennessä sukupolvessa emulointi yleistyi. Internetin kehittyminen mahdollisti vanhojen pelien nauha- ja ROM-kuvien tallentamisen ja lataamisen. Tämä johti siihen, että seitsemännen sukupolven konsoleissa monet vanhemmat pelit olivat ostettavissa tai ladattavissa.

Pääkonsolit: erot ja vaikutus

Viidennen sukupolven kolme laajimmin tunnetuksi tullutta konsolia edustivat selkeää siirtymää 2D-paloista täysiin kolmiulotteisiin peleihin, mutta kukin järjestelmä teki sen omalla tavallaan:

  • Sega Saturn — teknisesti monimutkainen laite, jossa oli useita prosessoreita. Saturn suoriutui erittäin hyvin 2D- ja arcade-portauksissa, ja se oli suosittu Japanissa. Hieman haastava kehittäjille sen moniprosessorirakenteen vuoksi, minkä takia sen 3D-suorituskyky jäi kilpailijoista.
  • Sony PlayStation — CD-ROM-pohjainen järjestelmä, joka tarjosi suuren tallennustilan ja edullisemmat pelikasetit kehittäjille verrattuna patruunoihin. PlayStationin laaja kolmannen osapuolen tuki, vahvat pelisarjat ja hyvät pelinkehitystyökalut tekivät siitä selkeän menestyjän läntisillä markkinoilla. PlayStation nosti myös esiin laajemman valikoiman genrejä, kuten 3D-roolipelit ja seikkailupelit.
  • Nintendo 64 — palasi patruunoihin (cartridge) huolimatta CD:n yleistymisestä, mikä antoi etuja nopeissa latausajoissa mutta rajoitti tallennustilaa ja nosti tuotantokustannuksia. N64 tunnettiin vankasta 3D-suorituskyvystä, analogisesta ohjaimesta ja paikallisesta moninpelistä (neljän pelaajan portit ohjaimessa), sekä merkittävistä pelijulkaisuista, kuten Super Mario 64 ja The Legend of Zelda: Ocarina of Time.

Teknisiä ja suunnittelullisia muutoskohteita

Viides sukupolvi vahvisti useita pelikehityksen käytäntöjä ja pelaajien odotuksia:

  • Siirtymä 2D:stä 3D-maalailuun ja polygonipohjaiseen grafiikkaan: kameran hallinta, kolmiulotteinen kenttäsuunnittelu ja teksturointi nousivat keskeisiksi haasteiksi ja mahdollisuuksiksi.
  • Media: CD-ROM tarjosi ääntä, musiikkia ja FMV-videota, mikä mahdollisti elokuvamaisempia esityksiä. Toisaalta cartridge-päätös (N64) vaikutti siihen, millaisia pelejä ja miten laajoja maailmoja kukin laite pystyi tukemaan.
  • Ohjaimet ja käyttöliittymät: N64 toi laajemman käytön analogiselle tikulle, PlayStationin kehitys johti kaksimoottorisiin ja myöhemmin DualShock-tyyppisiin ohjaimiin, ja Saturnin ohjaimet suosivat painikkeistoa taistelupelien tarpeisiin.
  • Tallennus ja säilytys: PlayStationin muistikortit mahdollistivat pelitallennukset laajemmille tallenteille verrattuna patruunoihin tai ulkoisiin ratkaisuihin.

Merkittäviä pelejä ja genrejä

Viidennen sukupolven aikana syntyi useita ikonisiksi muodostuneita pelejä ja sarjoja, jotka muovasivat peliteollisuutta:

  • 3D-alustajat: Super Mario 64 (N64) osoitti, miten kolmiulotteinen tasoloikka voi toimia luonnollisesti ja vapaasti liikutettavan kameran kanssa.
  • Roolipelit ja elokuvamaiset kokemukset: PlayStationin puolella 3D- ja CD-tekniikka auttoivat luomaan suurempia, kerronnallisia RPG-elämyksiä.
  • Arcade- ja taistelupelit: Saturn tuli tunnetuksi laadukkaista arcade-portauksistaan ja taistelupelivalikoimastaan.
  • Moninpeli ja paikallinen hauskuus: N64:n neljän pelaajan tuki loi moninpeliklassikoita, jotka korostivat paikallista pelikokemusta.

Kannettavat laitteet ja niiden rooli

Vaikka kotikonsolit kokivat suuria muutoksia, kannettavat eivät muuttuneet yhtä dramaattisesti tässä sukupolvessa. Segan Nomadin, Virtual Boyn ja muiden yritysten lyhytikäisyys osoitti, että markkinat eivät olleet valmiita tai tuotteet eivät vastanneet kuluttajien odotuksia. Sen sijaan Nintendon perinteinen Game Boy -alusta uudistui Game Boy Colorilla, joka osoittautui erittäin menestyneeksi ja piteli kannettavien markkinoita hallinnassa koko sukupolven ajan.

Emulointi, internet ja perintö

Viidennen sukupolven laitteet jäävät historiankirjoihin siirtymänä 2D:stä 3D:hen, mutta myös ajan kolikon toisena puolena nähtiin uusia haasteita: emulaation yleistyminen ja Internetin kautta levitetyt ROM- ja image-tiedostot muokkasivat pelien jakelua ja pelien saatavuutta. Samalla monet myöhemmät konsoleiden sukupolvet jakoivat ja tarjosivat klassikkopelejä ostettaviksi tai ladattaviksi, mikä auttoi säilyttämään viidennen sukupolven kulttuuriperintöä.

Yhteenveto

Viides sukupolvi oli tekninen ja pelillinen murrosvaihe: se vakiinnutti 3D-grafiikan ja uudisti pelien esitystapoja, toi esiin CD-median mahdollisuudet ja jätti pysyvän vaikutuksen ohjainkäytännöissä, moninpelissä ja pelitarinankerronnassa. Vaikka kaikki laitteet eivät menestyneet, niiden erot ja kokeilut muovasivat seuraavia sukupolvia ja koko interaktiivista viihdeteollisuutta.