Komodonvaraani | liskolaji

Kuvaus

Komodon lohikäärme on kylmäverinen. Sen häntä on yhtä pitkä kuin sen ruumis. Sillä on noin 60 terävää hammasta, jotka voivat kasvaa jopa 2,5 senttimetriä pitkiksi. Sillä on myös pitkä, keltainen, haarautuva kieli. Sen iho voi olla sininen, oranssi, vihreä, harmaa tai ruskea. Sen sylki on punaista, koska sen ikenet peittävät sen hampaat lähes kokonaan. Kun ne syövät, niiden hampaat viiltävät ikeniä ja saavat ne vuotamaan verta. Tämä luo hyvän ympäristön sen suussa eläville vaarallisille bakteereille.

Koko

Nämä liskot ovat huippupetoja paikoissa, joissa ne elävät, koska ne ovat niin suuria.

Ihmiset luulivat ennen, että ne ovat hyvin suuria, koska saarilla, joilla ne elävät, ei ole muita suuria lihaa syöviä eläimiä. Siksi niiden ei tarvinnut kilpailla muiden samankaltaisten eläinten kanssa samasta ruoasta ja asuinpaikoista. Ihmiset luulivat niiden olevan suuria myös siksi, että niiden aineenvaihduntanopeus on alhainen.

Tosiasia on kuitenkin toinen. Fossiilitiedot osoittavat, että komodolisko on viimeinen liskojen ryhmästä, jota kutsutaan varanideiksi. Nämä liskot ovat olleet suunnilleen samankokoisia lähes miljoonan vuoden ajan. Ne ovat peräisin Australiasta lähes neljä miljoonaa vuotta sitten, ja ne ovat myöhemmin levinneet suurimpaan osaan Indonesiaa. Niiden koolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että ne ovat suhteellisen pienellä saarella.

Useimmat niistä kuolivat sukupuuttoon sen jälkeen, kun ne joutuivat kosketuksiin nykyihmisten kanssa.

Aistit

Komodolohikäärmeen korvanreiät on helppo nähdä, mutta komodolohikäärmeet eivät ole kovin hyviä kuulemaan. Se pystyy näkemään jopa 300 metrin päähän, mutta sen uskotaan näkevän huonosti yöllä. Komodolohikäärme pystyy näkemään värejä, mutta sillä on vaikeuksia nähdä esineitä, jotka eivät liiku.

Komodolohikäärme käyttää kieltään maistamiseen ja haistamiseen kuten monet muutkin matelijat. Niillä on erityinen Jacobsonin elimeksi kutsuttu ruumiinosa hajua varten. Hyvän tuulen avulla ne voivat haistaa kuolleet eläimet 4-9,5 kilometrin päästä. Komodolohikäärmeen sieraimet eivät ole kovin käyttökelpoiset haistamiseen, koska sillä ei ole palleaa. Sillä on vain muutama makuhermo kurkun takaosassa. Sen suomuissa on erityisiä yhteyksiä hermoihin, jotka antavat liskolle tuntoaistin. Sen korvien, huulten, leuan ja jalkapohjien ympärillä olevissa suomuissa voi olla kolme tai useampia tällaisia yhteyksiä.

Sylki

Komodolohikäärmeiden syljessä on vaarallisia bakteereja. Tutkijat ovat tunnistaneet niitä 57 kappaletta. Yksi vaarallisimmista bakteereista komodolohikäärmeen syljessä näyttää olevan eräänlainen Pasteurella multocida. Nämä bakteerit aiheuttavat tautia uhrinsa veressä. Jos purema ei tapa eläintä ja se pääsee karkuun, se kuolee yleensä viikon kuluessa infektioon. Komodolohikäärme ei näytä koskaan sairastuvan omiin bakteereihinsa. Niinpä tutkijat ovatkin etsineet liskon antibakteerisia aineita. Sitä voidaan käyttää lääkkeenä ihmisille.

Tappavien bakteerien lisäksi komodolohikäärmeellä on alaleuassaan myrkkyrauhaset, joiden teho vastaa sisämaan taipanin, myrkkykäärmeen, tehoa. Myrkky toimii veren ohentajana ja aiheuttaa kuoleman sydämen vajaatoimintaan ja massiiviseen sisäiseen verenvuotoon jo 30 minuutissa.

Lisääntyminen

Parittelu alkaa toukokuusta elokuuhun, ja munat munitaan syyskuussa. Lohikäärmeet jättävät noin kaksikymmentä munaa lintujen jättämiin tyhjiin pesiin, joita kutsutaan megapodeiksi. Munat kehittyvät seitsemästä kahdeksaan kuukautta. Munat aukeavat ja liskonpoikaset tulevat ulos huhtikuussa, jolloin on paljon hyönteisiä syötäväksi. Nuoret komodolohikäärmeet asuvat puissa, joissa ne ovat turvassa aikuisilta komodolohikäärmeiltä ja muilta eläimiltä, jotka saattaisivat syödä ne. Niiden aikuistuminen kestää noin kolmesta viiteen vuotta, ja ne voivat elää jopa viisikymmentä vuotta. Komodolohikäärmeen naaraat voivat saada poikasia ilman hedelmöitystä (parthenogeneesi).

 
Lähikuva komodolohikäärmeen nahasta.  


Komodon lohikäärme lepää auringossa Disney's Animal Kingdomissa. Korvanreiät ovat suuret.  

Habitat

Komodolohikäärme pitää kuumista ja kuivista paikoista, ja se elää kuivilla avoimilla niityillä, savannilla ja trooppisissa metsissä alavilla alueilla. Se on aktiivisimmillaan päivällä, koska se on kylmäverinen, vaikka se on joskus aktiivinen myös yöllä. Komodolohikäärmeet elävät yksin. Ne kokoontuvat yhteen vain lisääntyäkseen ja syödäkseen. Ne voivat juosta jopa 20 kilometriä tunnissa (12,4 mph) ja sukeltaa jopa 4,5 metrin korkeuteen huippunopeudella lyhyitä aikoja. Nuorena ne kiipeilevät puihin vahvoilla kynsillään. Kun komodolohikäärme kasvaa isommaksi, sen kynsiä käytetään lähinnä aseina, koska se on liian iso kiipeämään puihin hyvin.

Komodolohikäärme kaivaa kuoppia suojautuakseen voimakkailla jaloillaan ja kynsillään. Nämä kuopat voivat olla 1-3 metriä leveitä. Koska se on hyvin suuri ja nukkuu koloissa, se pystyy pitämään itsensä lämpimänä läpi yön. Komodolohikäärme metsästää yleensä iltapäivällä, mutta pysyttelee varjossa päivän kuumimman osan aikana. Komodolohikäärmeillä on erityisiä lepopaikkoja harjanteilla, jotka saavat viileät merituulet.

 
Lähikuva komodolohikäärmeen jalasta ja hännästä.  

Ruoka

Komodolohikäärmeet ovat lihansyöjiä, mikä tarkoittaa, että ne syövät lihaa. Vaikka ne syövät pääasiassa kuolleita eläimiä, ne pyydystävät saaliiksi myös eläviä eläimiä. Kun saalis menee komodolohikäärmeen ohi, se hyökkää äkkiä eläimen kimppuun ja puree tai kynsii sitä vatsaan tai kurkkuun. Saadakseen kiinni eläimiä, jotka ovat korkealla ja ulottumattomissa, komodolohikäärme voi seistä takajaloillaan ja käyttää häntäänsä tukena.

Komodolohikäärmeet eivät pureskele ruokaansa. Ne syövät puremalla ja irrottamalla suuria lihapaloja ja nielaisemalla ne kokonaisina. Ne voivat niellä pienempiä, jopa vuohen kokoisia saaliita kokonaisina. Tämä johtuu siitä, että niiden leuat ja kallot ovat joustavat ja niiden vatsa voi laajentua. Komodolohikäärmeet tuottavat paljon sylkeä, jotta ruoka liikkuisi helposti, mutta nieleminen kestää silti kauan (vuohen nieleminen kestää 15-20 minuuttia). Komodolohikäärmeet voivat yrittää niellä nopeammin juoksemalla ja työntämällä suussaan olevan kuolleen eläimen hyvin voimakkaasti puuta vasten. Joskus lisko osuu puuhun niin kovaa, että se tyrmätään. Lohikäärmeet hengittävät käyttämällä kielen alla olevaa pientä putkea, joka on yhteydessä keuhkoihin. Näin se voi jatkaa hengittämistä, vaikka se nielisi suuria asioita. Komodolohikäärmeet voivat syödä jopa 80 prosenttia ruumiinpainostaan yhdellä aterialla. Kun se on niellyt ruokansa, se raahautuu aurinkoiseen paikkaan nopeuttaakseen ruoansulatusta, jotta ruoka ei mätäne ja myrkytä lohikäärmettä. Suuret lohikäärmeet voivat selviytyä jopa 12 aterialla vuodessa. Ruoansulatuksen jälkeen komodolohikäärme oksentaa syömänsä eläimen sarvet, karvat ja hampaat. Tämä oksennus on haisevan liman peitossa. Oksennuksen jälkeen se hieroo kasvonsa likaan tai pensaisiin päästäkseen eroon limasta. Tämä viittaa siihen, että komodolohikäärmeet inhoavat hajua, aivan kuten ihmisetkin.

Suurimmat eläimet syövät yleensä ensin, kun taas pienemmät syövät myöhemmin. Samankokoiset lohikäärmeet saattavat painia keskenään. Häviäjät juoksevat yleensä karkuun, mutta joskus voittajat jahtaavat ja syövät ne.

Komodolohikäärmeen ruokavalioon kuuluu selkärangattomia, muita matelijoita (myös pienempiä komodolohikäärmeitä), lintuja, lintujen munia, pieniä nisäkkäitä, apinoita, villisikoja, vuohia, peuroja, hevosia ja vesipuhveleita. Nuoret komodolohikäärmeet syövät hyönteisiä, munia, gekkoja ja pieniä nisäkkäitä. Komodolohikäärmeet saattavat syödä ihmisiä, ja ne voivat jopa kaivaa ruumiita haudoistaan syödäkseen niitä. Sen vuoksi Komodon saaren ihmiset ovat siirtäneet hautansa hiekkamaasta savimaahan ja kasanneet kiviä päälle, jotta liskot eivät kaivaisi ruumiita esiin.

Koska komodolohikäärmeellä ei ole kalvoa, se ei voi imeä vettä juodessaan. Se ei voi myöskään syleillä vettä kielellään. Sen sijaan se juo ottamalla suupalan vettä, nostamalla päätään ja antamalla veden valua kurkkuunsa.

 
Nuori komodolohikäärme Rincalla syömässä kuollutta vesipuhvelia.  


Komodon lohikäärmeet Rincalla  

Evoluutiohistoria

Queenslandin osavaltiosta hiljattain löydetyt fossiilit viittaavat siihen, että komodolohikäärme kehittyi Australiassa ennen leviämistä Indonesiaan. Sen ruumiin koko pysyi vakaana Floresilla siitä lähtien, kun merenpinnan nousu eristi saaret toisistaan noin 900 000 vuotta sitten. Merenpinta laski hyvin alas viimeisen jääkauden aikana ja paljasti laajoja alueita mannerjalustaa. Komodon lohikäärme levisi näille alueille. Ne eristäytyivät saarille, joilla ne elävät nykyään, kun merenpinta nousi jälleen. Ne siirtyivät nykyisen Indonesian saariryhmän alueelle. Ne levittäytyivät itään Timorin saarelle asti.

 

Komodon lohikäärmeet ja ihmiset

Eläintarhoissa

Komodolohikäärmeet ovat olleet suosittuja eläintarhoissa jo pitkään. Eläintarhoissa niitä on kuitenkin vain vähän, koska ne voivat sairastua eivätkä saa helposti poikasia. Toukokuussa 2009 oli 13 eurooppalaista, 2 afrikkalaista, 35 pohjoisamerikkalaista, 1 singaporelaista ja 2 australialaista laitosta, joissa pidetään komodolohikäärmeitä.

Komodon lohikäärme esiteltiin eläintarhassa ensimmäisen kerran vuonna 1934 Smithsonian National Zoological Parkissa. Se eli kuitenkin vain kaksi vuotta. Ihmiset yrittivät edelleen pitää komodolohikäärmeitä eläintarhoissa, mutta näiden olentojen elämä oli hyvin lyhyt. Lohikäärmeen keskimääräinen elinikä eläintarhassa oli viisi vuotta National Zoological Parkissa. Walter Auffenberg tutki eläintarhojen lohikäärmeitä ja auttoi lopulta eläintarhoja pitämään lohikäärmeitä menestyksekkäämmin.

Monet eläintarhojen lohikäärmeet saattavat tulla kesyemmiksi kuin luonnonvaraiset liskot lyhyessä ajassa eläintarhassa. Monet eläintarhanhoitajat ovat tuoneet eläimet häkistään ulos tapaamaan vierailijoita ilman ongelmia. Lohikäärmeet voivat myös tunnistaa yksittäisiä ihmisiä. Kuitenkin myös kesyiltä vaikuttavat lohikäärmeet voivat yllättää ihmiset ja muuttua aggressiivisiksi. Näin voi usein käydä, kun vieras ihminen astuu eläimen kotiin.

Vankeudessa elävillä komodolohikäärmeillä tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että ne leikkivät. Eräs lohikäärme työnsi lapiota vasemmalle ja näytti olevan kiinnostunut sen äänestä, kun se liikkui kivien päällä. Washingtonissa sijaitsevan kansallisen eläintarhan nuori naaraslohikäärme tarttui ja ravisteli esineitä, kuten patsaita, juomatölkkejä, muovirenkaita ja huopia. Se myös työnsi päänsä laatikoihin, kenkiin ja muihin esineisiin. Se ei erehtynyt luulemaan näitä esineitä ruoaksi, vaan nielaisi ne vain, jos ne olivat rotanveren peitossa.

Vaara ihmisille

Komodolohikäärmeet eivät hyökkää ihmisten kimppuun kovin usein. Joskus ne kuitenkin satuttavat tai tappavat ihmisiä.

Kesäkuussa 2001 komodolohikäärme satutti vakavasti Phil Bronsteinia, San Francisco Chronicle -lehden päätoimittajaa. Bronstein oli mennyt lohikäärmeen häkkiin Los Angelesin eläintarhassa sen hoitajan kutsumana. Eläintarhan hoitaja oli käskenyt Bronsteinia riisumaan valkoiset kenkänsä, jotka olisivat voineet kiihottaa komodolohikäärmettä. Bronsteinia purtiin paljaaseen jalkaan. Vaikka hän pääsi pakenemaan, hänen jalkansa jouduttiin korjaamaan leikkauksella.

Kesäkuun 4. päivänä 2007 Komodon lohikäärme hyökkäsi kahdeksanvuotiaan pojan kimppuun Komodon saarella. Poika kuoli myöhemmin, koska hän menetti liikaa verta. Tämä oli ensimmäinen kerta 33 vuoteen, kun lohikäärme tappoi ihmisen. Paikalliset ihmiset syyttivät hyökkäyksestä ympäristönsuojelijoita. Saaren ulkopuolelta tulleet ihmiset olivat estäneet paikallisia ihmisiä tappamasta vuohia ja jättämästä niitä lohikäärmeille. Komodolohikäärmeet eivät enää löytäneet tarvitsemaansa ruokaa, joten ne tulivat ruokaa etsiessään paikkoihin, joissa asui ihmisiä. Monet Komodon saaren alkuasukkaat uskovat, että Komodon lohikäärmeet ovat itse asiassa sukulaisten reinkarnaatio, ja niitä tulisi kohdella kunnioittavasti.

Maaliskuun 24. päivänä 2009 kaksi komodolohikäärmettä hyökkäsi ja tappoi kalastajan Muhamad Anwarin Komodon saarella. Ne hyökkäsivät Anwarin kimppuun sen jälkeen, kun tämä oli pudonnut sokeriomenapuusta. Hän vuosi pahasti verta puremista käsissä, vartalossa, jaloissa ja kaulassa. Hänet vietiin läheisellä Floresin saarella sijaitsevalle klinikalle, mutta lääkärit totesivat, että hän oli jo kuollut.

 
Komodon lohikäärmeet Toronton eläintarhassa. Vankeudessa elävät komodolohikäärmeet lihovat usein, erityisesti pyrstön osalta, säännöllisen ruokinnan vuoksi.  


Komodon lohikäärme Smithsonian National Zoological Parkissa.  

Komodon lohikäärmeiden suojelu

Komodon lohikäärmeitä on hyvin vähän, eivätkä ne välttämättä selviä hengissä. Liskot ovat IUCN:n vaarassa olevien eläinten punaisella listalla. Komodon lohikäärmeitä ei enää montaa asu kotisaarillaan.

• Komodo (1,701)
• Rincah (1,300)
• Gili Motang (100)
• Gili Dasami (100)
• Flores (n. 2 000)
• Padar (ei sukupuuttoon kuollut)

Nyt luonnossa saattaa kuitenkin olla vain 352 naarasta, joilla on poikasia. Komodon kansallispuisto perustettiin vuonna 1980 suojelemaan komodolohikäärmettä sen kotisaarilla.

Monet asiat ovat vähentäneet lohikäärmeiden määrää, kuten tulivuoret, maanjäristykset, hyvien asuinpaikkojen häviäminen, tulipalot, liian vähäinen eläinmäärä, turismi ja laiton metsästys.

Komodolohikäärmeiden tai niiden nahkojen ostaminen tai myyminen on laitonta osana kansainvälistä lakia nimeltä CITES (Convention on International Trade in Endangered Species).

 
Indonesiasta peräisin oleva 50 rupian kolikko, jossa on komodokoira.  

Aiheeseen liittyvät sivut

• Lohikäärme
• Megalania prisca - valtava, sukupuuttoon kuollut monitorilisko.
• Monitorilisko

 

Muita kirjoja Komodon lohikäärmeestä

• Auffenberg, Walter (1981). Komodonvalvojan käyttäytymisekologia. Gainesville: University Presses of Florida. ISBN 0-8130-0621-X.
• Eberhard, Jo ja muut (1999). Monitors: Varanidiliskojen biologia. Malabar, Fla: Krieger Publishing Company. ISBN 1-57524-112-9
• Richard L. Lutz, Judy Marie Lutz (1997). Komodo, elävä lohikäärme. Salem, Or: DiMI Press. ISBN 9780931625275. ISBN 0-931625-27-0
• W. Douglas Burden. Komodon lohikäärmeliskot: tutkimusmatka Alankomaiden Itä-Intian kadonneeseen maailmaan. Kessinger Publishing. ISBN 0-7661-6579-5