Polo on urheilulaji. Sitä pelataan kahdessa 4 pelaajan joukkueessa ponien (pienten hevosten) selässä, jotka yrittävät tehdä maaleja laittamalla pallon maaliin pitkillä mailoilla. Polo vaatii pelaajalta hevosenhallintaa, nopeutta ja taktista ajattelua.

Säännöt ja pelin kulku

Pelin perusmuoto on seuraava:

  • Joukkueet: Kaksi joukkuetta, kummassakin neljä pelaajaa. Pelaajat voivat vaihtaa hevosia pelin aikana; yleensä kukin pelaaja käyttää useampaa hevosta.
  • Kenttä: Tavallinen polo-kenttä on suuri (noin 274 m pitkä ja 146 m leveä) ja maalit ovat leveät, jotta peli pysyy vauhdikkaana.
  • Chukkulat: Ottelu jakautuu jaksoihin, joita kutsutaan chukkiksi. Yleisin määrä on 6–8 chukkia, kukin noin 7 minuuttia peliaikaa. Chukklojen välillä on vaihto- ja huoltotaukoja.
  • Maali: Maali (piste) tehdään, kun pallo ylittää maalilinjan. Jokainen maali on yhden pisteen arvoinen.
  • Vaihto ja suunta: Joukkueet vaihtavat kenttäpuolta chukklojen välillä tasapuolisuuden vuoksi. Maalin jälkeen peli käynnistyy jälleen aloituslinjalta.
  • Oikea linja ja turvallisuus: Pelissä noudatetaan niin kutsuttua "line of the ball" -periaatetta: pallon kulkusuunta muodostaa linjan, jota kunnioitetaan turvallisuuden ja etuuden takia. Kolarit, ohjaamiset (riding off), koukkaaminen (hooking) ja muut kontaktit ovat sallittuja sääntöjen puitteissa, mutta vaaralliset teot tai tahallinen törkeä peli johtavat rikkeisiin ja rangaistuksiin.
  • Rangaistukset: Rikkomuksista seurataan vapaaheittoja tai penalty-lyöntejä eri etäisyyksiltä maalista riippuen. Vakavammat virheet voivat johtaa kentältä poistamiseen.
  • Handicap-järjestelmä: Pelaajilla on tasoitusluvut (handicap), yleensä välillä −2–10, ja joukkueen tasoitus on pelaajien arvojen summa. Handicapiä käytetään tasoittamaan otteluita ja kilpailuluokkia.

Varusteet ja hevoset

Pelaajalla on pitkä maila (mallet), kypärä ja suojavarusteita. Polo-ponit eivät ole välttämättä pienhevoksia sanan tarkassa merkityksessä, vaan hyvin koulutettuja ja nopeita hevosia, joita kutsutaan usein polo-poneiksi. Hevosille käytetään suojia jaloissa ja satulahuopia, ja hevosten hyvinvointi on keskeinen osa lajin järjestelyjä: valmentajat, kengitykset ja eläinlääkärihuolto ovat jatkuvasti läsnä kilpailuissa.

Historia

Polon juuret ulottuvat antiikin Iranin alueelle (muinainen Persia), jossa se oli sekä sotilaiden harjoitusmuoto että aateliston ajanviete. Laji levisi Aasian kautta ja saavutti erityisen suosion Intiassa. Brittiläiset upseerit kohtaivat pelin Intiassa 1800-luvulla ja toivat modernin polon Englantiin, jossa laji kehittyi nykyiseen muotoonsa. 1900-luvulla Argentina nousi maailman johtavaksi polo-maaksi erityisesti vaativien, korkean tason kilpailujen ja erikoistuneiden hevostilojen ansiosta.

Polo oli myös olympialaji varhaisina olympialaisina (esimerkiksi 1900, 1908, 1920, 1924 ja 1936), mutta katosi myöhemmin olympiaohjelmasta. Nykyisin polo on suosittua useissa maissa, muun muassa Argentiinassa, Iso-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Etelä-Aasiassa. Lajista on myös monia muunnelmia, kuten areenapolo (pienemmällä kentällä, usein kolme pelaajaa per joukkue), lumipolo ja rantapolo.

Nykykäytännöt ja turvallisuus

Nykyään polo-organisaatiot korostavat pelaajien ja hevosten turvallisuutta: standardisoidut kypärät, säännöt vaarallisen pelin estämiseksi ja eläinlääkintävalmiudet kilpailuissa ovat yleisiä. Kilpailuissa noudatetaan myös eettisiä ohjeita hevosten kohtelusta ja lepoajoista.

Polo yhdistää ratsastustaidon, joukkuepelaamisen ja taktisen älykkyyden — siksi se on säilyttänyt viehätyksensä niin perinteisenä kuin nykyaikaisena kilpaurheilun lajina.