Jäätikkö (mannerjäätikkö): Etelämantereen ja Grönlannin jääpeitteet

Tutustu Etelämantereen ja Grönlannin mannerjäätiköihin: koko, sulamisvaikutukset, historia ja seuraukset merenpinnan nousulle – kattava ja ajankohtainen selitys.

Jäätikkö on suuri jäätikön jäämassa, joka kattaa yli 50 000 neliökilometrin alueen. Sitä voidaan kutsua myös mannerjäätiköksi. Maailmassa on tällä hetkellä kaksi mannerjäätikköä: Etelämantereella ja Grönlannissa.

Jäätiköt ovat suurempia kuin jäähyllyt tai alppijäätiköt. Alle 50 000 neliökilometrin kokoisia jäämassoja kutsutaan jäälakanoiksi. Mannerjäätikön jään syntyminen perustuu pitkään lumisateen kasaantumiseen ja muuntumiseen painauman alla olevaksi lumeksi ja lopulta tiivistetyksi jääksi; useat pienemmät jäätiköt ja laaksot voivat valua yhteen muodostaen laajemman jääpeitteen.

Etelämantereen jääpeite

Etelämantereen jääpeite on maapallon suurin yksittäinen jäämassa. Sen pinta-ala on lähes 14 miljoonaa neliökilometriä ja se sisältää noin 30 miljoonaa kuutiokilometriä jäätä. Noin 90 prosenttia maapallon pinnan makeasta vedestä on tässä jääpeitteessä. Jos se sulaisi kokonaan, merenpinta nousisi arviolta noin 58 metriä, mikä muuttaisi perusteellisesti rannikkoalueita.

Etelämantereen jääpeite on kehittynyt pitkän geologisen ajan kuluessa. Jääpeite muodostui ensimmäisen kerran varhaisessa oligoseenissä ja on sen jälkeen vetäytynyt ja edennyt useita kertoja plioseeniin asti, jolloin se lopulta valtasi lähes koko mantereen. Tähän liittyy monimuotoisia prosesseja, kuten jäätiköiden virtaus, jääjärvien ja subglasiaalisten järvien synty sekä jäätyvien ja sulavien alueiden vaihtelu.

Grönlannin jääpeite

Grönlannin jääpeite kattaa noin 82 prosenttia Grönlannin pinta-alasta. Satelliittimittausten mukaan se menettää massaa sulamisen ja jäävuorten katkeamisen kautta; NASA:n satelliittikuvat osoittavat, että sen nettohäviö on ollut sadoista kuutiokilometreistä vuodessa riippuen ajanjaksosta (esimerkiksi arviolta noin 239 kuutiokilometriä vuodessa tietyillä ajanjaksoilla). Jos Grönlannin jääpeite sulaisi kokonaan, merenpinta nousisi noin 7,2 metriä.

Grönlannin jääpeite kehittyi viimeisissä jääkausisykleissä, ja sen muodostuminen tapahtui pääosin plioseenin loppupuolella ja pleistoseenissä, mahdollisesti nopeammin kuin Etelämantereen jääpeitteen muodostuminen. Tämä nopeampi muodostuminen on osaltaan säilyttänyt joidenkin entisten kasvien fossiileja paremmin, mistä löytyy merkkejä löydöistä Grönlannin alueelta ja viittaa siihen, että ilmasto on vaihdellut voimakkaasti alueella (ks. myös kasvien fossiilit).

Jäätiköiden dynamiikka ja rakenteet

• Jään virtaus: Jäätikkö ei ole staattinen; se virtaa hitaasti painovoiman vaikutuksesta kohti meren rantaa tai alavampia alueita. Virtausnopeus vaihtelee suuresti paikasta riippuen — jotkut jäätikön osat liikkuvat vain muutaman senttimetrin vuodessa, kun taas jäätikkövirrat (ice streams) voivat liikkua useita kilometrejä vuodessa.
• Basaalinen liike: Jään alaosa voi liukua kallioperän yli, erityisesti siellä missä sulamisvesi toimii voiteluaineena. Tämä ilmiö vaikuttaa siihen, miten nopeasti jäätikkö reagoi ilmaston muutoksiin.
• Jäähyllyt ja outlet-glacierit: Mannerjäätiköt usein viettävät mereen ja muodostavat jäähyllyjä, jotka tukevat sisäosan jäätä. Jäähyllyjen pettäminen voi lisätä jäävirtausta merelle.
• Subglasiaaliset olosuhteet: Jään alla voi olla jokia, järviä ja mikrobiologista elämää; tunnettu esimerkki on Etelämantereen subglasiaaliset järvet, joista tutkitaan sekä geologiaa että mikrobiologista elämää.

Ilmastonmuutos ja seuraukset

Mannerjäätiköt reagoivat ilmastonmuutokseen pitkällä aikavälillä, mutta viime vuosikymmeninä lämpeneminen on lisännyt jäätiköiden massahäviötä etenkin Grönlannissa ja Antarktiksen rannikkoalueilla. Jäätiköiden sulaminen ja jäävuorten irtoaminen vaikuttavat suoraan globaaliin merenpinnan nousuun ja paikallisiin merivirtoihin sekä ekosysteemeihin.

Vaikutukset käytännössä:

• Merienpinnan nousu ja rannikkoalueiden tulvariski.
• Muutos makean veden saatavuudessa joillain alueilla (esim. sulavesivirrat).
• Muutokset merialueiden virtauksissa ja tätä kautta sää- ja ilmastojärjestelmissä.

Tutkimus ja seuranta

Jäätikkötutkimusta tehdään monilla tavoilla: satelliittimittaukset (mm. korkeuden ja massan muutokset), maastomittaukset, geofysikaaliset tutkimukset jään paksuuden ja subglasiaalisten rakenteiden selvittämiseksi sekä jääkairaukset, jotka tarjoavat tietoa ilmaston pitkän aikavälin vaihteluista jääkerrosten kemian ja hiilidioksidipitoisuuksien avulla.

Miksi jäätiköistä kannattaa välittää

Jäätiköt toimivat tärkeänä varastona makealle vedelle ja ovat keskeinen osa maapallon ilmastojärjestelmää. Niiden muutokset heijastuvat laajasti — paikallisista ekosysteemeistä globaaleihin merenpinnan muutoksiin. Siksi jäätiköiden tilaa seurataan tarkasti, ja niiden tutkiminen auttaa ymmärtämään ilmaston tulevaa kehitystä ja sopeutumistarpeita.

Lisätietoihin ja terminologiaan kannattaa perehtyä jatkossa niissä lähteissä, jotka selittävät esimerkiksi eroja jääpeitteen, jäälakanan, jäähyllyn ja vuoristojäätikön välillä sekä antavat ajantasaisia mittausarvioita satelliitti- ja kenttätutkimuksista.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on jääpeite?

K: Kuinka monta jäätikköä maailmassa on?

K: Mitä eroa on jäätikön ja jääpeitteen välillä?

Kysymys: Kuinka paljon makeaa vettä Etelämantereen jääpeite sisältää?

K: Kuinka paljon merenpinta nousisi, jos koko Etelämantereen jääpeite sulaisi?

K: Kuinka monta prosenttia Grönlannin pinta-alasta on sen oman jäätikön peitossa?

Kysymys: Kuinka nopeasti Grönlannin mannerjäätikkö sulaa?

Hae kirjaimella