Sisämeret (tunnetaan myös nimillä epeiriset tai epikontinentaaliset meret) ovat laajoja, yleensä matalia meriä, jotka sijaitsevat osittain tai kokonaan mantereen päällä. Ne muodostuvat, kun merivesi peittää suuren, alavan alueen mantereella ja luo laajan matalan vesialueen, joka voi olla melko avoin tai osin suljettu.

Miten sisämeret syntyvät

Sisämerien syntyyn vaikuttavat pääasiassa kaksi mekanismia:

  • Eustainen (globaali) merenpinnan nousu, jolloin merivesi tunkeutuu sisämaahan ja peittää laajoja matalia alueita.
  • Mannerpinnan aleneminen tai laajojen geologisten altaiden synty, jotka ajan myötä yhteyden kautta kytkeytyvät mereen. Tällaiset altaat voivat syntyä esimerkiksi maan kuoren taittumisen, luisumien tai alavuusprosessejen seurauksena.

Esimerkkejä ja historiallisen merkityksen selitys

Useita laajoja epeirisiä meriä on tunnettu geologisesta menneisyydestä. Esimerkiksi suuri osa nykyisestä Pohjois-Amerikasta oli jurakaudella peitossa Sundance-mereksi kutsutulla epikontinentaalisella merellä, ja liitukaudella laajempi alue oli vuorostaan osittain peittynyt niin kutsutulla läntisellä sisämerellä (Western Interior Seaway). Nykyaikaisista esimerkeistä mainittakoon Itämeri ja usein epeirisenä pidetty Hudsoninlahti, jonka keskimääräinen syvyys on vain noin 30 metriä. Vertailun vuoksi esimerkiksi Bengalinlahti on paljon syvempi (noin 2 600 m).

Ero sisämaameriin ja mannerjalustan meriin

Epeiriset meret sijaitsevat usein mannerlaatan tai laajan manneralueen päällä ja voivat olla osittain eristettyjä merialueita. Niitä ei tule sekoittaa tyypilliseen rannikkojen mannerjalustalla sijaitsevaan mereen: esimerkiksi Pohjanmeri ei ole sisämeri, vaikka se sijaitseekin mannerjalustalla. Epeiriset meret ovat yleensä matalampia ja suljetumpia kuin avoimen meren syvemmät altaat, mutta erot voivat vaihdella alueittain.

Luonnollinen ja taloudellinen merkitys

Sisämerillä on merkittävä rooli sedimenttikertymien, biodiversiteetin ja paleoekologisten arkistojen muodostumisessa: laajat, matalat meret edistävät runsaiden sedimenttikerrostumien syntymistä ja tallentavat fossiilisia jälkiä menneistä merivaiheista. Ne voivat myös olla tärkeitä kalastus- ja merenkulkualueita, mutta ovat alttiimpia rehevöitymiselle, lämpötilavaihteluille ja ihmisen aiheuttamille ympäristöpaineille, koska vesimäärä ja vaihtuvuus ovat usein rajallisempia.

Yhteenvetona voidaan todeta, että sisämeret eli epeiriset meret ovat laajoja, matalia ja usein osittain eristyneitä merialueita mantereiden päällä. Ne voivat syntyä merenpinnan nousun tai maankuoren muodonmuutosten seurauksena, ja niillä on merkittävä geologinen ja ekologinen merkitys sekä nykyisyydessä että menneisyydessä.