Kansainvälinen oopiumisopimus
Kansainvälinen oopiumyleissopimus oli ensimmäinen huumausaineiden valvontaa koskeva sopimus (tai sopimus). Se allekirjoitettiin Haagissa Alankomaissa 23. tammikuuta 1912. Yhdysvallat järjesti vuonna 1909 Shanghaissa Kiinassa 13 maan välisen konferenssin, jota kutsuttiin Kansainväliseksi oopiumikomissioksi, koska ihmiset valittivat yhä enemmän oopiumikaupasta. Sopimuksen allekirjoittivat Saksa, Yhdysvallat, Kiina, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta, Italia, Japani, Alankomaat, Persia, Portugali, Portugali, Ranska, Venäjä ja Siam. Sopimuksessa sanottiin, että "Sopimusvaltojen on parhaansa mukaan pyrittävä valvomaan tai saatettava valvottavaksi kaikki henkilöt, jotka valmistavat, tuovat maahan, myyvät, jakelevat ja vievät morfiinia, kokaiinia ja niiden suoloja, sekä rakennukset, joissa nämä henkilöt harjoittavat tällaista teollisuutta tai kauppaa."
Yhdysvallat, Alankomaat, Kiina, Honduras ja Norja panivat yleissopimuksen täytäntöön vuonna 1915. Se tuli voimaan kaikkialla maailmassa vuonna 1919, jolloin siitä tuli osa Versaillesin sopimusta.
Muutettu kansainvälinen oopiumyleissopimus allekirjoitettiin 19. helmikuuta 1925, ja se alkoi 25. syyskuuta 1928. Siinä otettiin käyttöön valvontajärjestelmä, josta huolehti Kansainliiton alainen pysyvä oopiumin keskuslautakunta. Egypti suositteli Kiinan ja Yhdysvaltojen tuella, että yleissopimukseen lisättäisiin hasista koskeva kielto, ja alakomitea ehdotti seuraavaa tekstiä:
Intian hampun ja siitä saatujen valmisteiden käyttö voidaan sallia ainoastaan lääketieteellisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin. Raakahartsia (charas), jota uutetaan Cannabis sativa L:n naaraspuolisista latvoista, ja sen perustana olevia erilaisia valmisteita (hasis, chira, esrar, diamba jne.), joita ei tällä hetkellä käytetä lääkinnällisiin tarkoituksiin ja joita voidaan käyttää vain haitallisiin tarkoituksiin muiden huumausaineiden tapaan, ei kuitenkaan saa missään olosuhteissa valmistaa, myydä, kaupata jne.
Intia ja muut maat eivät hyväksyneet tätä sanamuotoa, koska sosiaaliset ja uskonnolliset tavat sekä se, että villinä kasvavia kannabiskasveja on saatavilla monissa paikoissa, vaikeuttaisivat sopimuksen täytäntöönpanoa, joten tämä ei koskaan päässyt lopulliseen sopimukseen. Syntyi kompromissi, jossa kiellettiin intialaisen hampun vienti maihin, jotka ovat kieltäneet sen käytön. Tuojamaat velvoitettiin antamaan todistuksia, joissa tuonti hyväksyttiin ja todettiin, että lähetystä tarvittiin "yksinomaan lääketieteellisiin tai tieteellisiin tarkoituksiin". Sopimuspuolet velvoitettiin myös "harjoittamaan tehokasta valvontaa, jonka tarkoituksena on estää intianhamppua ja erityisesti sen pihkaa koskeva laiton kansainvälinen kauppa". Näiden rajoitusten ansiosta maiden oli silti helppo sallia kannabiksen tuotanto, sisäinen kauppa ja käyttö virkistystarkoituksiin.
Yleissopimus korvattiin vuonna 1961 tehdyllä huumausaineita koskevalla yleissopimuksella.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä oli kansainvälinen oopiumkonventio?
A: Kansainvälinen oopiumyleissopimus oli ensimmäinen huumausaineiden valvontaa koskeva sopimus tai sopimus. Se allekirjoitettiin Haagissa Alankomaissa 23. tammikuuta 1912.
Q: Kuka järjesti kansainvälisen oopiumikomission?
V: Yhdysvallat järjesti vuonna 1909 Shanghaissa Kiinassa 13 maan välisen konferenssin, jota kutsuttiin Kansainväliseksi oopiumikomissioksi.
K: Mitä yleissopimuksessa sanottiin morfiinista ja kokaiinista?
V: Yleissopimuksessa sanottiin, että "Sopimusvaltojen on parhaansa mukaan pyrittävä valvomaan tai saatettava valvottavaksi kaikki henkilöt, jotka valmistavat, tuovat maahan, myyvät, jakelevat ja vievät morfiinia, kokaiinia ja niiden suoloja, sekä rakennukset, joissa nämä henkilöt harjoittavat tällaista teollisuutta tai kauppaa."
K: Milloin se tuli voimaan kaikkialla maailmassa?
V: Yleissopimus tuli voimaan kaikkialla maailmassa vuonna 1919, kun siitä tuli osa Versaillesin sopimusta.
K: Mitä Egypti suositteli lisättäväksi yleissopimukseen?
V: Egypti suositteli, että yleissopimukseen lisättäisiin hasiksen kielto. Intia ja muut maat eivät suostuneet tähän, koska sosiaaliset ja uskonnolliset tavat ja villinä kasvavat kannabiskasvit olivat saatavilla monissa paikoissa, mikä vaikeutti täytäntöönpanoa, joten tämä ei koskaan päässyt lopulliseen sopimukseen.
Kysymys: Mikä kompromissi tehtiin intialaisesta hampusta? V: Kompromississa kiellettiin intialaisen hampun vienti maihin, jotka ovat kieltäneet sen käytön, ja samalla vaadittiin tuontimaita antamaan tuontitodistuksia, joissa todetaan, että lähetyksiä tarvitaan "yksinomaan lääketieteellisiin tai tieteellisiin tarkoituksiin", ja sopimuspuolet velvoitettiin valvomaan tehokkaasti intialaisen hampun ja pihkan laitonta kansainvälistä kauppaa. Nämä rajoitukset sallivat edelleen kannabiksen tuotannon, sisäisen kaupan ja virkistyskäytön maissa.
