Inuinnaqtun on Pohjois-Kanadassa puhuttu inuiittikieli. Se on yksi Nunavutin ja Luoteisalueiden virallisista kielistä. Nämä ovat kaksi Kanadan kolmesta territoriosta.
Inuinnaqtun on läheistä sukua inuktitutille, mutta inuinnaqtun kirjoitetaan vain latinalaisin kirjaimin (toisin kuin inuktitut). Äidinkielen puhujien määrä on 410.
Sijainti ja puhujat
Inuinnaqtun puhutaan pääosin länsirannikon ja sisämaan yhteisöissä, erityisesti lähellä Kitikmeot-aluetta Nunavutissa ja joissakin naapurialueiden yhteisöissä Luoteisalueilla. Puhujamäärä on pieni ja keskittynyt vanhempiin sukupolviin, ja nuoremmat sukupolvet käyttävät usein myös englantia arjessa.
Kirjoitusjärjestelmä ja kielipolitiikka
Inuinnaqtun käyttää romaanista (latinalaista) aakkostoa, mikä erottaa sen monista itäisemmistä inuiittikielistä, joissa käytetään usein inuktitut-syllabics-merkistöä. Kielen asemasta on keskustelua paikallistasolla: se on virallisesti tunnustettu alueellisissa kielilaeissa, mikä näkyy esimerkiksi hallinnon palveluissa, koulutuksessa ja paikallisessa viestinnässä. Paikallisyhteisöt pyrkivät ylläpitämään kielen käyttöä kouluissa, yhteisötilaisuuksissa ja mediatuotannossa.
Kielelliset piirteet
- Polysynteettisyys: Inuinnaqtun kuuluu inuit-kielten ryhmään, joille on tyypillistä sananmuodostuksen runsas liitteisyys – yksi sana voi vastata englannin tai suomen lauseita.
- Taivutus ja sijamuodot: Nominit ja verbit taipuvat useilla suffikseilla, jotka ilmaisevat esimerkiksi omistussuhteita, persoonaa ja aspektia.
- Sanajärjestys: Perussanajärjestys on yleensä SOV-tyyppinen (subjekti–objekti–verbi), mutta järjestys voi muuttua lauseen painotuksen ja kontekstin mukaan.
- Äännejärjestelmä: Ääntämys on tyypillinen inuit-kielille: konsonantit ja pitkät vokaalit ovat merkityksellisiä eroavaisuuksia.
Suhde muihin inuiittikieliin
Inuinnaqtun on osa laajaa inuit-kielten jatkumoa, ja sen raja muihin murteisiin ei aina ole selvä. Se on läheistä sukua inuktitutille ja jakaa piirteitä myös länsimaisempien inuvialuktun-murteiden kanssa. Joissakin luokitteluissa inuinnaqtun nähdään erillisenä murteena, toisissa osana laajempaa inuktitut-inuvialuktun-ryhmää.
Elvytys ja tulevaisuus
Kielen tulevaisuus riippuu paikallisesta koulutuksesta, median ja kulttuuritoiminnan tukemisesta sekä siitä, miten nuoret sitoutuvat kielen oppimiseen. Yhteisöissä tehdään elvytystyötä muun muassa kieliopetuksen, tosielämän kielikylpyjen, sanakirjojen ja digitaalisten oppimateriaalien avulla. Myös paikallisradio, koulut ja kulttuuriorganisaatiot tukevat kielensä säilyttämistä ja näkyvyyttä.