ISO 639 on joukko kansainvälisiä standardeja, joissa luetellaan kielten nimien lyhyet koodit. Ensin oli ISO 639-1. Useampien kielten luettel**oimiseksi** laadittiin ISO 639-2. Myöhempiä versioita ovat ISO 639-3 ja ISO 639-5.
Jokaisella kielellä on 3-kirjaiminen koodi. Alla olevassa luettelossa esitetään kaikki ISO 639-2 -standardin mukaiset koodit.
Sisältö
- A
- B
- C
- D
- E
- F
- G
- H
- I
- J
- K
- L
- M
- N
- O
- P
- Q
- R
- S
- T
- U
- V
- W
- X
- Y
- Z
Mitä ISO 639-2 tarkalleen ottaen on?
ISO 639-2 on standardi, jossa kullekin listatulle kielelle on annettu yksilöllinen 3-kirjaiminen koodi. Standardi julkaistiin täydentämään ISO 639-1 -kakkoskoodijärjestelmää, sillä monet kielet eivät sovi kahden kirjaimen mukaiseen järjestelmään. ISO 639-2 kattaa useita satoja kieliä ja se on ollut erityisen tärkeä kirjastoinnissa, arkistoinnissa ja bibliografisissa tietueissa.
B- ja T-koodit
ISO 639-2 sisältää erikoistapauksen, jossa joillakin kielillä on kaksi 3-kirjaimista koodia:
- B (bibliographic) – kirjasto- ja bibliografiatarkoituksiin perinteisesti käytetty koodi (usein peräisin englanninkielisestä kielinimestä);
- T (terminologic) – terminologinen tai kielitieteellinen koodi (usein peräisin kielen omasta nimestä).
Esimerkkejä tunnetuista parikoodauksista ovat esimerkiksi ranska (fre / fra) ja saksa (ger / deu). Useimmilla kielillä on kuitenkin vain yksi koodi.
Käyttötarkoitukset ja integraatio muihin standardeihin
ISO 639-2 -koodit käytetään laajalti:
- kirjastojärjestelmissä ja metatiedoissa (esim. MARC-tietueissa);
- ohjelmistoissa ja tietokannoissa kielitunnistukseen ja paikallistamiseen;
- yhteensopivuudessa muiden kielistandardien, kuten ISO 639-1 (kaksikirjaimiset koodit) ja laajennetumpien ISO 639-3 (laaja kolmen kirjaimen koodisto yksittäisille kielille) ja ISO 639-5 (kieliryhmät ja perheet) kanssa.
Kun ISO 639-1 tarjoaa lyhyen kaksikirjaimisen koodin tietyille yleisesti käytetyille kielille, ISO 639-2 tarjoaa yhdenmukaisen 3-kirjaimisen vaihtoehdon niille kielille, joille ei ole 1-kirjainkoodia, tai joissa tarvitaan yksityiskohtaisempaa jakoa.
Hallinnointi, varaukset ja yksityiskäyttö
ISO 639-2:n rekisterivastuu (registration authority) on Library of Congressilla (Yhdysvaltain kongressikirjasto), joka ylläpitää virallista luetteloa ja muutosten historiaa. Standardiin liittyy myös varattuja ja yksityiskäyttöön tarkoitettuja alueita; esimerkiksi koodialueita voidaan varata paikallisille tai väliaikaisille käyttötarkoituksille (esim. yksityiskäyttöalueet kuten qaa–qtz ovat usein varauksia paikalliseen käyttöön — tarkista aina ajantasainen dokumentaatio, kun tarvitset yksityiskohtaista tietoa).
Missä löytää virallinen ja päivitetty luettelo?
Virallisen ja ajantasaisen listan ISO 639-2 -koodeista julkaisee Library of Congress ja ISO:n omat julkaisukanavat. Koska standardiin tehdään ajoittain päivityksiä ja korjauksia, on suositeltavaa tarkistaa koodit suoraan rekisteriviranomaisen tai ISO:n aineistosta ennen pitkäaikaista käyttöä tuotannossa tai metatietojärjestelmissä.
Huomioita käytännön sovelluksiin
- Kun määrität kieleen liittyviä metatietoja, käytä standardia, joka parhaiten vastaa käyttötarkoitustasi: lyhyitä ISO 639-1 -koodeja kansainvälisissä sovelluksissa, ISO 639-2 -koodistoa bibliografisissa järjestelmissä ja ISO 639-3:ta, jos tarvitaan kattava erittely yksittäisistä kielimuodoista.
- Mikäli järjestelmäsi tarvitsee yksityiskäyttöisiä tunnuksia, dokumentoi käyttö ja vältä ristiriitoja standardin virallisten koodien kanssa.
- Muista B/T-parien olemassaolo ja valitse sovellukseen sopiva koodi (esim. kirjastot usein käyttävät B-koodeja, kielitieteelliset sovellukset T-koodeja).
Täydellinen luettelo
Alla oleva alkuperäinen "Sisältö" -osio ja sen linkit johtavat aakkosellisiin kohtiin, joissa esitellään ISO 639-2 -standardin mukainen täydellinen luettelo. Käytä noita linkkejä hypätessäsi suoraan haluamaasi aakkoskohtaan.