Iranin vallankaappaus 1953 – Operaatio Ajax, CIA ja MI6 syrjäyttivät Mossadeqin

Vuonna 1953 Iranissa tehtiin vallankaappaus, jolla Iranin pääministeri Mohammad Mossadeq syrjäytettiin vallasta. Vallankaappaus sai lempinimen Operaatio Ajax. Vallankaappauksen suunnittelivat CIA ja Britannian MI6 elokuussa 1953.

Tausta

Tilanne kärjistyi, kun pääministeri Mohammad Mossadeq kansallisti toukokuussa 1951 Iranin öljysektorin, joka oli pitkään ollut brittiläisen Anglo-Iranian Oil Companyn (myöhemmin BP) hallinnassa. Kansallistaminen oli laajalti kotimainen vastareaktio ulkomaiselle öljyn hyödyntämiselle ja maan taloudelliselle riistolle. Britannia vastasi talouspakotteilla, oikeusprosesseilla ja merisaartolla, mikä heikensi Iranin taloutta ja lisäsi poliittista jännitettä.

Operaatio ja sen kulku

Yhdysvallat ja Britannia olivat huolissaan kylmän sodan kontekstissa siitä, että Iran saattaisi kääntyä Neuvostoliiton puoleen tai että kommunistinen Tudeh-puolue saisi vaikutusvaltaa. CIA käynnisti suunnitelman, jonka työnimistä käytettiin mm. "TPAJAX Project". Operaatioon osallistui mm. CIA:n upseeri Kermit Roosevelt Jr., ja MI6:lla oli oma osuutensa (joissain lähteissä mainittu nimellä Operation Boot).

Syyskesällä 1953 operaatio eteni useassa vaiheessa: propagandakampanjoita, salaisia rahoitusoperaatioita, poliittisten vastustajien lahjontaa ja katutaistelujen provosointia järjestäen. Ensimmäinen yritys epäonnistui, mutta 19.–20. elokuuta koordinoidut toimet johtivat Mossadeqin syrjäyttämiseen. Shah Mohammad Reza Pahlavi, joka oli alkuun epäröinyt, lähti maasta mutta palasi nopeasti vahvistetun vallan turvin. Mossadeq pidätettiin ja tuomittiin; hänet vangittiin ja myöhemmin asetettiin kotiarestiin vuoteen 1967 saakka.

Seuraukset

Vallankaappaus palautti monin tavoin länsimaisten öljyyhtiöiden vaikutusvallan Iranissa: vuonna 1954 solmittiin kansainvälisten yhtiöiden kanssa öljykonsortiosopimus, joka mahdollisti monikansallisten firmojen paluun Iranin öljybisnekseen mutta jätti monet iranilaiset tyytymättömiksi. Poliittisesti tapahtuma vahvisti shah'n valtaa ja johti vuosikymmeniksi autoritaariseen hallintoon, jossa poliittinen oppositio tukahdutettiin.

Pitkässä juoksussa vuoden 1953 operaatio kärvensi Iranin ja länsimaiden suhteita. Monet iranilaiset kokivat sodan ja kansallisen itsemääräämisoikeuden loukkauksena, mikä kasvatti epäluottamusta länsimaita kohtaan ja on nähty yhtenä tekijänä, joka myöhemmin vaikutti vuoden 1979 islamilaiseen vallankumoukseen.

Myöhemmät paljastukset ja tulkinnat

Operaatioon liittyvien vaiheiden ja toimijoiden tarkemmat tiedot ovat paljastuneet vähitellen arkistojen avautumisen myötä. CIA:n deklassifioidut asiakirjat ja Britannian myöhemmät arkistolähteet ovat vahvistaneet länsimaiden roolin operaatiossa; CIA julkaisi merkittäviä dokumentteja 2000-luvulla ja erityisesti 2013 tuli julki lisää aineistoa, joka toi Operaatio Ajaxin laajemmin yleiseen tietoisuuteen. Historiantutkijat kiistelevät yhä operaation oikeutuksesta, motiiveista ja sen välittömistä sekä pitkäaikaisista vaikutuksista.

Merkitys nykypäivänä

Vuoden 1953 tapahtumilla on yhä symbolinen ja poliittinen merkitys: ne muistuttavat siitä, kuinka ulkopuolinen interventio sekä öljy- ja turvallisuuspoliittiset intressit voivat muovata toisen valtion kehityskulkua. Tapaus on usein esillä Iranin ja Yhdysvaltojen välisissä jännitteissä sekä laajemmassa keskustelussa kansainvälisestä oikeudesta, suvereniteetista ja kylmän sodan politiikan seurauksista.

Keskeiset henkilöt ja termit: Mohammad Mossadeq (pääministeri), Mohammad Reza Pahlavi (shah), CIA (Yhdysvallat), MI6 (Britannia), Kermit Roosevelt Jr. (CIA), Operaatio Ajax / TPAJAX (Yhdysvaltain työnimi) ja Operation Boot (MI6:n suunnitelmaan liitetty nimi).