Irlannin perunan nälänhätä (1845–1852) – syyt, seuraukset ja pakolaisuus
Suuri nälänhätä (engl. Great Famine) tai Irlannin perunan nälänhätä viittaa Irlannin nälänhätään vuosina 1845–1852. Nälänhädän välitön syy oli perunarutto, sienimäinen organismi, joka tuhosi nopeasti perunasaantoja sekä Irlannissa että muualla Euroopassa. Perunan suuri merkitys etenkin köyhien ruokavaliossa teki tuhosta Irlannissa poikkeuksellisen katastrofaalisen: peruna oli monille irlantilaisille tärkein tai ainoa ravinnonlähde.
Syyt
Yksi keskeinen syy nälänhätään oli perunakulttuurin geneettinen yhdenmuotoisuus: suurin osa viljellyistä perunalajikkeista oli läheistä jälkeläistä, joten Phytophthora infestans pystyi leviämään ja tuhoamaan sadot nopeasti. Lisäksi maatalouden rakenne Irlannissa oli sellainen, että monet perheet viljelivät hyvin pieniä lohkoja, jotka eivät kestäneet perunan menettämistä; toisin sanoen muut viljelykasvit eivät mahtuneet tai eivät tuotannollisesti korvanneet perunaa. Vallinneet vuokramaajärjestelmät, englantilaisten ja irlantilaisten maanomistajien intressit sekä vientivetoinen talous vaikuttivat tilanteeseen: vaikka Irlannissa edelleen tuotettiin maissia, vehnää, ohraa ja karjaa, osa sadosta vietiin markkinoille, eikä se aina jäänyt paikalliseen köyhien käyttöön.
Hallinto, politiikka ja avustustoimet
Vuodesta 1801 lähtien Irlantia hallittiin osana Britannian unionia unionilain nojalla, ja päätökset tehtiin Lontoossa. Hallituksen reaktiot nälänhätään vaihtelivat: aluksi pyrittiin rajoittamaan markkinoiden häiriöitä ja toimeenpanemaan julkisia työohjelmia, myöhemmin laajennettiin hätäapua mm. keittokeittiöillä kokopäiväisinä hätätoimina. Monet tutkijat kuitenkin katsovat, että Britannian politiikka oli osin riittämätöntä ja sen talouspoliittinen lähestymistapa – markkinamekanismin varaan jättäminen ja viennin salliminen – pahensi tilannetta. Tämän seurauksena elintarvikkeiden vienti Irlannista jatkui monissa tapauksissa samalla, kun osa väestöstä ei saanut ruokaa.
Kuolleisuus ja pakolaisuus
Arvioiden mukaan vuosina 1846–1849 nälänhädän välittömin seuranta johtoi noin 1–1,5 miljoonan ihmisen kuolemaan joko nälkään tai siihen liittyviin tauteihin. Lisäksi noin miljoona ihmistä joutui pakolaisiksi tai muutti pysyvästi kotiseudultaan. Suuri osa pakolaisista muuttivat ulkomaille: merkittäviä kohteita olivat Iso-Britannia, Yhdysvallat, Kanada ja Australia. Emigranttiaalto ja kuolonuhrien määrä muuttivat Irlannin demografiaa pysyvästi.
Seuraukset taloudelle ja yhteiskunnalle
Nälänhätä kiihdytti maatalouden rakennemuutoksia: pienviljelyksiä hävisi, tiloja yhdistettiin ja maankäyttö painottui yhä enemmän karjatalouteen ja vientiin sopiviin tuotteisiin. Monet vuokralaiset joutuivat häätöjen ja pakkosiirtojen kohteiksi, mikä kasvatti sosiaalista ja poliittista kitkaa. Pitkällä aikavälillä nälänhätä vaikutti myös Irlannin väestörakenteeseen — väkiluku laski huomattavasti ja väestönkasvu hidastui vuosikymmeniksi.
Mielikuvat, muisti ja irlantilainen diasporayhteisö
Tapahtuma tunnetaan Irlannissa yksinkertaisesti "nälänhädäksi" ja se on syvälle juurtunut osa kansallista muistia. Suuri maastamuutto synnytti laajan diasporan, joka vaikutti sekä vastaanottajamaiden yhteiskuntiin että säilytti yhteyden Irlantiin — monille emigranteille nälänhädän kokemus muokkasi identiteettiä ja poliittista tietoisuutta. Myös genealoginen kiinnostus on suuri: monet etsivät esi-isiensä kohtaloita ja lähtöpaikkoja.
Yhteenveto
Irlannin perunan nälänhätä oli monisyinen katastrofi, jossa yhdistyivät biologinen uhka (perunarutto), köyhyys, maatalouden rakenne, poliittiset päätökset ja kansainväliset talousjärjestelyt. Sillä oli dramaattiset ja pitkäaikaiset seuraukset: laaja kuolleisuus, massamuutto, maatalouden muutos ja syvä kulttuurinen jälki, joka vaikuttaa Irlantiin ja sen diasporaan edelleen.
Piirros Bridget O'Donnellista ja hänen kahdesta lapsestaan nälänhädän aikana.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on suuri nälänhätä?
V: Suuri nälänhätä, joka tunnetaan myös nimellä Suuri nälänhätä tai perunan nälänhätä, oli Irlannissa vuosina 1845-1852 vallinnut joukkonälänhätä. Sen aiheutti sienimäinen organismi, joka tuhosi perunat, jotka olivat tuolloin useimpien irlantilaisten peruselintarvikkeita.
Kysymys: Kuinka monta ihmistä kuoli nälänhädän aikana?
V: Uskotaan, että 1-1,5 miljoonaa ihmistä kuoli kolmen vuoden aikana vuosina 1846-1849 nälkään tai tauteihin. Lisäksi toisesta miljoonasta tuli nälänhädän vuoksi pakolaisia.
K: Minne Irlannista lähteneet muuttivat?
V: Monet Irlannista lähteneet muuttivat Isoon-Britanniaan (lähinnä Liverpooliin), Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Australiaan.
K: Mitä muita viljelykasveja Irlannissa tuotettiin tänä aikana?
V: Tänä aikana Irlannissa tuotettiin edelleen maissia, vehnää, ohraa ja naudanlihaa huolimatta siitä, että perunarutto tuhosi perunan pääasiallisen viljelykasvin.
K: Miksi perunasta tuli köyhien irlantilaisten perusruoka?
V: Perunasta tuli köyhien irlantilaisten peruselintarvike pääasiassa siksi, että tilat olivat niin pieniä, ettei perhe olisi voinut saada ravintoa muusta sadosta kuin perunasta, ja perunaa käytettiin myös pikemminkin täydentävänä kuin pääasiallisena elintarvikkeena voin, maidon ja viljatuotteiden rinnalla.
Kysymys: Mikä aiheutti nälänhätää edeltäneen yksiviljelyn Irlannissa?
V: Yksiviljely Irlannissa johti nälänhätään, koska siellä viljeltiin vain yhtä pääviljelykasvia - perunaa - jonka tauti sai tartuttaa kaikki muut perunat alueella.
K: Kuinka kauan Britannian hallitukset olivat kamppailleet Irlannin hallintaan liittyvien ongelmien kanssa ennen vuotta 1845?
V: Vuosien 1801 ja 1845 välisenä aikana Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset käsittelivät Irlannin hallintoon liittyviä ongelmia 40 vuoden ajan 114 toimikunnan ja 61 erityiskomitean kautta, jotka tutkivat Irlannin tilannetta.
