Irlannin parlamentaarinen puolue – kotisääntöä ajanut kansallismielinen puolue
Irish Parliamentary Party oli kansallismielinen poliittinen puolue Irlannissa, joka ajoi laajaa kotisääntöä eli itsemääräämisoikeutta Irlannille suhteessa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Puolueen taustalla oli 1800‑luvun lopun kansallinen liike: sen varhaisia muotoja perusti 1800‑luvun 1870‑luvun tienoilla Isaac Butt. Puolueesta tuli erityisen tunnettu, kun sen johtajaksi nousi Charles Stewart Parnell, joka uudisti järjestäytymistä, loi tiukan ryhmäkurin ja yhdisti maaseudun maajaoston vaatimukset parlamentaariseen toimintaan.
Tausta, tavoitteet ja toimintatavat
Irish Parliamentary Partyn keskeinen tavoite oli, että Irlanti saisi oman laajemman itsehallinnollisen asemansa osana Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Puolue käytti hyväkseen edustustaan Britannian parlamentissa ja pyrki pakottamaan pääpuolueet ottamaan kotisäännön kysymyksen vakavasti. Taktisesti IPP käytti usein niin sanottua obstructionismia (parlamentaarista viivyttelyä), äänestyspyörityksiä ja tiukkaa vaaliorganisointia varmistaakseen, että Irlannin asia pysyi esillä Westminsterissä. Sen toimintaan kuuluivat myös yhteistyö maaseudun maanomistusreformien kanssa sekä yhteydet Land Leaguen kaltaisiin liikkeisiin, jotka puolsivat pientilallisten oikeuksia.
Parnellin kausi ja puolueen jakautuminen
Parnell nosti puolueen profiilia 1880‑luvulla. Hänen johtajuutensa aikana puolue käytännössä muodostui yhtenäiseksi edustajaryhmäksi, jolla oli oma kurinpito ja yhteinen äänestyslinja. Parnell oli myös keskeinen hahmo Irlannin maareformiliikkeissä. Kuitenkin Parnellin henkilökohtainen skandaali 1890 (suhde Katharine O'Sheaan ja sitä seurannut avioerolautakunnan tapaus) johti puolueen jakautumiseen parnellisteihin ja anti‑parnellisteihin, mikä heikensi sen poliittista voimaa vuosiksi.
Kotisääntölakiehdotukset ja niiden kohtalo
Puolue vaikutti merkittävästi siihen, että Britannian hallitus ryhtyi käsittelemään kotisääntökysymystä. Vuonna 1886 IPP oli mukana vaikuttamassa siihen, että Britannian pääministerin William Gladstonen hallitus toi esiin ensimmäisen suuren Home Rule -lakiehdotuksen. Esitys epäonnistui parlamentissa.
Seuraavina vuosikymmeninä esitettiin muita kotisääntölakiehdotuksia. Ne erosivat toisistaan yksityiskohdissa: joissain ehdotuksissa säilytettiin Irlannin edustus Westminsterissä samalla kun annettiin laajempi itsehallinto kotimaassa, kun taas toisissa ehdotuksissa oltaisiin perustettu erillinen irlantilainen parlamentti. Yksi tärkeä vaihe oli kolmas suuri lakialoite, joka hyväksyttiin vuonna 1914 mutta jonka täytäntöönpano lykkääntyi ensimmäisen maailmansodan vuoksi (ensimmäisen maailmansodan vuoksi).
Termien tulkinta on joskus sekaantunut: kotisääntö ei tarkoittanut Irlannin muuttumista siirtomaaksi, vaan ennemminkin laajempaa itsehallintoa osana unionia — esimerkiksi omaa lainsäädäntöelintä parlamentti sen sijaan, että kaikki asiat hoidettaisiin pelkästään Britannian parlamentissa.
1920‑30‑lukujen ratkaisut, puolueen loppu ja perintö
Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen kehitys, vuosien 1916–1922 tapahtumat (mukaan lukien vuosikymmenen alun kapinat ja itsenäisyysliikkeen radikalisoituminen), muokkasi Irlannin poliittista kenttää voimakkaasti. Vuoden 1920 Government of Ireland Act johti käytännössä saaren jakautumiseen, jolloin kuusi Ulsterin kreivikuntaa jäi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja niille muodostettiin kotivaltiohallinnollinen Pohjois‑Irlanti. Samanaikaisesti Etelä‑Irlannin kansalliset pyrkimykset etenivät kohti itsenäisyyttä; lopullinen siirtymä tapahtui osittain Anglo‑Irish‑sopimuksen ja vuoden 1922 Irlannin Vapaavaltion perustamisen myötä.
Poliittisesti IPP menetti asemansa nopeasti: monet 1910‑luvun vaalitapahtumat sekä nuoremman sukupolven radikaalimpi liike, Sinn Féin, johtivat siihen, että IPP kärsi murskatappion vuoden 1918 yleisvaaleissa. Puolueen kyky toimia yhtenäisenä kotisäännön edunvalvojana oli heikentynyt jo aiemmin Parnellin jakautumisen ja myöhemmän johdon ongelmien vuoksi. IPP:n perintö näkyy kuitenkin siinä, että se vakiinnutti kotisäännön kysymyksen osaksi brittiläistä valtapolitiikkaa, kasvatti irlantilaista parlamentaarista kokemusta ja vaikutti siihen, miten Irlannin tie kohti itsenäisyyttä lopulta muotoutui.
Yhteenveto: Irish Parliamentary Party oli keskeinen kansallismielinen voima, joka toi kotisääntökysymyksen Britannian poliittiseen keskusteluun, käytti parlamentaarisia keinoja ja rakenteellista vaalityötä tavoitteidensa ajamiseen, mutta kohtasi sisäisiä skandaaleja ja ulkoisia paineita, jotka lopulta murensivat sen vaikutusvallan ja johtivat poliittiseen muutokseen Irlannissa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli Irlannin parlamentaarinen puolue?
A: Irlannin parlamenttipuolue oli Irlannissa toimiva nationalistinen poliittinen puolue, joka halusi Irlannin voivan hallita itse itseään sen sijaan, että sitä hallitsisi Yhdistynyt kuningaskunta.
Q: Kuka perusti Irlannin parlamentaarisen puolueen?
V: Irlannin parlamenttipuolueen perusti 1800-luvulla Isaac Butt.
K: Kuka oli Irlannin parlamentaarisen puolueen tunnetuin johtaja?
V: Irlannin parlamentaarisen puolueen kuuluisin johtaja oli Charles Stewart Parnell.
Kysymys: Mitä Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin William Gladstonen ilmoittama Home Rule -lakiesitys sisälsi?
V: Britannian pääministerin William Gladstonen ilmoittama Home Rule -lakiesitys merkitsi Irlannin irtautumista Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Irlannista tulisi Britannian siirtomaa, joka voisi hallita itseään. Irlannilla olisi oma parlamentti sen sijaan, että sillä olisi edustajia Britannian parlamentissa.
Kysymys: Hyväksyttiinkö alkuperäinen Home Rule -lakiesitys?
V: Ei, alkuperäistä Home Rule -lakiesitystä ei hyväksytty.
K: Menestyikö jokin muu Home Rule -lakiesitys?
V: Ei, yksikään muista Home Rule -lakiehdotuksista ei onnistunut.
K: Mitä tapahtui epäonnistuneiden Home Rule -lakiesitysten sijaan?
V: Epäonnistuneiden itsehallintolakiesitysten sijasta luotiin itsenäinen Irlannin vapaavaltio suurimpaan osaan saarta, ja Yhdistyneen kuningaskunnan yhteyteen jääneeseen Ulsterin kuuteen kreivikuntaan luotiin itsehallinnollinen Pohjois-Irlanti.
