Isla de la Juventud – Kuuban 'Nuoruuden saari': tiedot, sijainti ja historia
Isla de la Juventud – Kuuban Nuoruuden saari: kattava opas saaren sijainnista, historiasta, väestöstä ja nähtävyyksistä. Tutustu Nueva Geronan ja Santa Fen tarinaan.
Nuoruuden saari (espanjaksi Isla de la Juventud) on Kuuban suurin saari itse Kuuban jälkeen. Se on Länsi-Intian kuudenneksi suurin saari. Saaren pinta-ala on 3 056 km2 ja se sijaitsee 100 km lounaaseen Kuuban mantereesta. Se on Batabanón lahden toisella puolella. Saari on lähes suoraan Havannan ja Pinar del Ríon eteläpuolella. Pinta-alansa, väkilukunsa ja taloudellisten ominaisuuksiensa vuoksi sitä pidetään erityisenä kuntana. Se ei siis kuulu mihinkään maakuntaan. Nuorisosaarta hallinnoi suoraan Kuuban keskushallinto.
Saari on Canarreosin saariston (Archipiélago de los Canarreos) 350 saaresta suurin. Sen väkiluku on arviolti 100 000. Pääkaupunki ja suurin kaupunki on pohjoisessa sijaitseva Nueva Gerona. Toiseksi suurin ja vanhin kaupunki on Santa Fe sisämaassa. Muita kuntia ovat Columbia, Mac Kinley, Santa Bárbara, Cuchilla Alta, Punta del Este, Sierra de Caballos ja Sierra de Casas. Ennen vuotta 1978 saarta kutsuttiin Mäntyjen saareksi (Isla de Pinos).
Sijainti, maantiede ja ilmasto
Isla de la Juventud sijaitsee Kuuban lounaispuolella ja muodostaa suurimman osan Canarreosin saaristosta. Saaren maasto on vaihtelevaa: rannikoilla on pitkä hiekkarantoja, koralliriuttoja ja mangrovemättäitä, sisämaassa taas on kumpuilevia alueita ja aiemmin paljon mäntyä (siksi nimi Isla de Pinos). Ilmasto on trooppinen, kuuma ja kostea, sadekausi sijoittuu yleensä kesä–syksyyn. Saarella esiintyy trooppisia myrskyjä ja hurrikaaneja sesonkina.
Luonto ja ympäristö
Saarella on monipuolinen meriluonto: koralliriuttoja, matalia laguuneja ja rikkaat kalakannat tekevät siitä hyvän kohteen sukellukselle ja snorklaukselle. Mangrovemetsät toimivat tärkeänä pesimä- ja suojavyöhykkeenä monille merieläimille. Sisämaassa kasvaa mäntyjä ja trooppista kasvillisuutta, ja alueella tavataan useita lintulajeja ja merilajeja, joista osa on endeemisiä tai paikallisesti tärkeitä.
Historia lyhyesti
Saarella on pitkä historia: ennen eurooppalaisten saapumista sitä asuttivat karibialaiseen kulttuuriin liittyvät alkuperäiskansat. Eurooppalaiset löytöretkeilijät ja myöhemmin espanjalaiset valloittajat seurasivat, ja saari on ollut merirosvojen, kalastajien ja siirtokuntien toiminnan näyttämö.
Isla de la Juventud tunnetaan myös rangaistuslaitoksistaan: 1900-luvulla saarella sijaitsi suuri Panopticon-tyylinen vankilarakennus Presidio Modelo, jossa säilytettiin muun muassa poliittisia vankeja ennen Kuuban vallankumousta. Fidel Castron vankeusaika ja vapauttaminen 1950-luvulla liittyvät osaltaan saaren historiaan. Vuonna 1978 saaren nimi virallisesti muutettiin Isla de Pinos -nimestä Isla de la Juventud eli Nuoruuden saareksi osana valtion kehitysohjelmia ja nuorisokoulutusta.
Hallinto ja väestö
Isla de la Juventud on Kuubassa poikkeuksellinen hallinnollinen yksikkö: se luokitellaan erityiseksi kunnaksi eikä kuulu mihinkään maakuntaan, vaan sen hallinnosta vastaavat suoraan keskushallinnon viranomaiset. Väestömääräksi mainitaan arviolta noin 100 000 asukasta, mutta määrissä on vaihtelua sen mukaan, miten ympäröivien pienempien saarten asukkaat lasketaan mukaan.
- Nueva Gerona – saaren pääkaupunki ja suurin kaupunki, sijaitsee pohjoisrannikolla.
- Santa Fe – toinen suurimmista ja vanhimmista asutuskeskuksista, sisämaassa.
- Muita taajamia: Columbia, Mac Kinley, Santa Bárbara, Cuchilla Alta, Punta del Este, Sierra de Caballos ja Sierra de Casas.
Talous ja liikenne
Saarella elinkeinot perustuvat pääasiassa kalastukseen, paikalliseen maatalouteen ja karjatalouteen. Matkailu on kasvava sektori: sukellus- ja rantalomakohteet, historialliset nähtävyydet kuten Presidio Modelo sekä luonnonmuodostumat vetävät kävijöitä. Saarelle pääsee sekä laivayhteyksillä (esimerkiksi Batabanónin kautta) että kotimaan lennoilla Havannasta Nueva Geronaan.
Matkailu ja nähtävyydet
Matkailijoita kiinnostavat erityisesti:
- Koralliriutat ja sukelluspaikat – kirkkaat vedet ja runsaasti merielämää.
- Hiekkarannat ja rauhalliset poukamat – sopivat rantalomailuun ja luonnon tarkkailuun.
- Presidio Modelo – historiallinen vankilakompleksi, joka toimii nykyisin museona ja muistuttaa saaren poliittisesta menneisyydestä.
- Paikallinen kulttuuri ja markkinat – mahdollisuus tutustua saarelaiseen arkeen ja käsitöihin.
Nimi ja kulttuurinen merkitys
Nimi Isla de Pinos viittasi ennen kaikkea saaren mäntyvaltaiseen maisemaan. Vuoden 1978 nimimuutos Isla de la Juventud heijasteli poliittista ja yhteiskunnallista suuntausta, jossa korostettiin nuorten koulutusta ja integroitumista valtion kehitysohjelmiin. Nykyään saarta pidetään sekä luonnon että historiansa vuoksi merkittävänä kohteena Kuuban kokonaisuudessa.
Yhteenvetona: Nuoruuden saari on Kuuban toiseksi suurin saari, jolla on oma erikoisasemansa hallinnollisesti ja kulttuurisesti. Se yhdistää rikkaan luonnon, mielenkiintoisen historian ja kasvavat matkailumahdollisuudet.
Historia
Saaren esikolumbiaanisesta historiasta tiedetään vain vähän, mutta Punta del Esten rannan lähellä sijaitsevassa luolastossa on säilynyt 235 alkuperäisväestön tekemää muinaista piirrosta. Eurooppalaiset tunsivat saaren ensimmäisen kerran Kristoffer Kolumbuksen kolmannella matkalla Uuteen maailmaan vuonna 1494. Kolumbus nimesi saaren La Evangelistaksi ja lunasti sen Espanjalle; saari tunnettiin historiansa eri vaiheissa myös nimillä Isla de Cotorras ("Papukaijasaari") ja Isla de Tesoros ("Aarresaari").
Merirosvojen toiminta alueella ja sen ympäristössä jätti jälkensä englantilaiseen kirjallisuuteen. Sekä Robert Louis Stevensonin Aarresaari että James Matthew Barrien Peter Pan perustuvat osittain kertomuksiin saaresta ja sen alkuperäis- ja merirosvoväestöstä sekä pitkistä kaivetuista kanooteista (joita merirosvot ja alkuperäiskansat usein käyttivät) ja saarella elävästä suuresta amerikkalaisesta krokotiilista (Crocodylus acutus).
Yhdysvaltojen voitettua Espanjan ja Amerikan sodan Espanja luopui kaikista Kuubaa koskevista vaatimuksistaan vuoden 1898 Pariisin sopimuksen ehtojen mukaisesti. Isla de la Juventudia ei mainittu Kuuban rajat määrittäneessä Plattin lisäyksessä, mikä johti siihen, että Yhdysvallat ja nyt itsenäinen Kuuba esittivät kilpailevia vaatimuksia saaresta. Vuonna 1907 Yhdysvaltain korkein oikeus päätti, että saari ei kuulunut Yhdysvalloille. Yhdysvaltojen ja Kuuban välillä allekirjoitettiin vuonna 1925 sopimus, jossa tunnustettiin Kuuban omistusoikeus.
Maantiede ja talous
Suuri osa saaresta on mäntymetsien peitossa. Ne ovat saaren suuren puutavarateollisuuden lähde. Saaren pohjoisosassa on matalia harjanteita, joista louhitaan marmoria. Eteläinen alue on ylätasankoa. Maatalous ja kalastus ovat saaren tärkeimmät elinkeinot, ja saarella viljellään myös sitrushedelmiä ja vihanneksia. Musta hiekkaranta on muodostunut tulivuoritoiminnan seurauksena.
Saarella on leuto ilmasto, mutta se on tunnettu usein esiintyvistä hurrikaaneista. Se on suosittu matkailukohde, jossa on monia rantoja ja lomakeskuksia, kuten Bibijagua Beach. Ennen kuin Kuuban hallitus pakkolunasti kaiken ulkomaalaisomistuksessa olevan omaisuuden 1960-luvun alussa, suuri osa maasta oli amerikkalaisten omistuksessa.
Kartta
Kuljetus
Saarelle pääsee pääasiassa veneellä tai lentokoneella. Kantosiipialuksilla (kometas) ja moottoroituilla katamaraaneilla matka kestää kahdesta kolmeen tuntia. Paljon hitaammalla ja suuremmalla rahtilautalla matka kestää noin kuusi tuntia, mutta se on halvempi. Maakunnassa on vain yksi kunta, jonka nimi on myös Isla de la Juventud.
Vankilat
Vuosina 1953-1955 Kuuban johtaja FidelCastro oli vangittuna Isla de la Juventud -saarella sijaitsevassa Presidio Modelossa Fulgencio Batistan hallinnon toimesta sen jälkeen, kun hän johti heinäkuussa 1953 epäonnistunutta hyökkäystä Moncadan kasarmille Orienten maakunnassa. Myöhemmin Castro käytti samaa laitosta vangitakseen vastavallankumouksellisia ja toisinajattelijoita, kuten Huber Matosin (aikoinaan Kuuban vallankumousta tukeneiden kapinallisjoukkojen komentaja, joka joutui myöhemmin konfliktiin Kuuban hallituksen kanssa), joka väittää joutuneensa siellä kidutetuksi [1], ja Armando F. Valladaresin.
Presidio Modelo on nyt suljettu ja muutettu museoksi. Sen tilalle on rakennettu nykyaikaisempia vankiloita. Näitä ovat (MAS = korkeimman turvallisuuden vankila; COR = korjausvankila):
- El Guayabon vankila (MAS)
- Alaikäisten kasvatuskeskus (COR)
- Los Colonosin vankila (COR)
- Paquito Rosales Cueto (1 ja 11) (COR)
- Vankila la 60 (Kolumbia) (COR)
Presidio Modelon vankila, joulukuu 2005
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Kuuban suurimman saaren nimi itse Kuuban jälkeen?
V: Nuoruuden saari (espanjaksi Isla de la Juventud).
K: Kuinka suuri Nuoruuden saari on?
V: Sen pinta-ala on 3 056 km2 (1 180 sq mi).
K: Missä Nuoruuden saari sijaitsee?
V: Se sijaitsee 100 km (62 mi) lounaaseen Kuuban mantereesta ja Batabanón lahden toisella puolella. Se on lähes suoraan Havannasta ja Pinar del Ríosta etelään.
K: Minkälaisena kuntana sitä pidetään?
V: Pinta-alansa, väkilukunsa ja taloudellisten ominaisuuksiensa vuoksi sitä pidetään erityisenä kuntana.
K: Kuinka monta saarta Canarreosin saaristossa on?
V: Canarreosin saaristossa on 350 saarta.
K: Mikä oli saaren nimi ennen vuotta 1978?
V: Ennen vuotta 1978 saaren nimi oli Mäntyjen saari (Isla de Pinos).
Kysymys: Mikä on Nuorisosaaren arvioitu väkiluku?
V: Saarella on arviolta 100 000 asukasta.
Etsiä