Isla de la Juventud

Historia

Saaren esikolumbiaanisesta historiasta tiedetään vain vähän, mutta Punta del Esten rannan lähellä sijaitsevassa luolastossa on säilynyt 235 alkuperäisväestön tekemää muinaista piirrosta. Eurooppalaiset tunsivat saaren ensimmäisen kerran Kristoffer Kolumbuksen kolmannella matkalla Uuteen maailmaan vuonna 1494. Kolumbus nimesi saaren La Evangelistaksi ja lunasti sen Espanjalle; saari tunnettiin historiansa eri vaiheissa myös nimillä Isla de Cotorras ("Papukaijasaari") ja Isla de Tesoros ("Aarresaari").

Merirosvojen toiminta alueella ja sen ympäristössä jätti jälkensä englantilaiseen kirjallisuuteen. Sekä Robert Louis Stevensonin Aarresaari että James Matthew Barrien Peter Pan perustuvat osittain kertomuksiin saaresta ja sen alkuperäis- ja merirosvoväestöstä sekä pitkistä kaivetuista kanooteista (joita merirosvot ja alkuperäiskansat usein käyttivät) ja saarella elävästä suuresta amerikkalaisesta krokotiilista (Crocodylus acutus).

Yhdysvaltojen voitettua Espanjan ja Amerikan sodan Espanja luopui kaikista Kuubaa koskevista vaatimuksistaan vuoden 1898 Pariisin sopimuksen ehtojen mukaisesti. Isla de la Juventudia ei mainittu Kuuban rajat määrittäneessä Plattin lisäyksessä, mikä johti siihen, että Yhdysvallat ja nyt itsenäinen Kuuba esittivät kilpailevia vaatimuksia saaresta. Vuonna 1907 Yhdysvaltain korkein oikeus päätti, että saari ei kuulunut Yhdysvalloille. Yhdysvaltojen ja Kuuban välillä allekirjoitettiin vuonna 1925 sopimus, jossa tunnustettiin Kuuban omistusoikeus.

Maantiede ja talous

Suuri osa saaresta on mäntymetsien peitossa. Ne ovat saaren suuren puutavarateollisuuden lähde. Saaren pohjoisosassa on matalia harjanteita, joista louhitaan marmoria. Eteläinen alue on ylätasankoa. Maatalous ja kalastus ovat saaren tärkeimmät elinkeinot, ja saarella viljellään myös sitrushedelmiä ja vihanneksia. Musta hiekkaranta on muodostunut tulivuoritoiminnan seurauksena.

Saarella on leuto ilmasto, mutta se on tunnettu usein esiintyvistä hurrikaaneista. Se on suosittu matkailukohde, jossa on monia rantoja ja lomakeskuksia, kuten Bibijagua Beach. Ennen kuin Kuuban hallitus pakkolunasti kaiken ulkomaalaisomistuksessa olevan omaisuuden 1960-luvun alussa, suuri osa maasta oli amerikkalaisten omistuksessa.

Kartta

Kuljetus

Saarelle pääsee pääasiassa veneellä tai lentokoneella. Kantosiipialuksilla (kometas) ja moottoroituilla katamaraaneilla matka kestää kahdesta kolmeen tuntia. Paljon hitaammalla ja suuremmalla rahtilautalla matka kestää noin kuusi tuntia, mutta se on halvempi. Maakunnassa on vain yksi kunta, jonka nimi on myös Isla de la Juventud.

Vankilat

Vuosina 1953-1955 Kuuban johtaja FidelCastro oli vangittuna Isla de la Juventud -saarella sijaitsevassa Presidio Modelossa Fulgencio Batistan hallinnon toimesta sen jälkeen, kun hän johti heinäkuussa 1953 epäonnistunutta hyökkäystä Moncadan kasarmille Orienten maakunnassa. Myöhemmin Castro käytti samaa laitosta vangitakseen vastavallankumouksellisia ja toisinajattelijoita, kuten Huber Matosin (aikoinaan Kuuban vallankumousta tukeneiden kapinallisjoukkojen komentaja, joka joutui myöhemmin konfliktiin Kuuban hallituksen kanssa), joka väittää joutuneensa siellä kidutetuksi [1], ja Armando F. Valladaresin.

Presidio Modelo on nyt suljettu ja muutettu museoksi. Sen tilalle on rakennettu nykyaikaisempia vankiloita. Näitä ovat (MAS = korkeimman turvallisuuden vankila; COR = korjausvankila):

• El Guayabon vankila (MAS)
• Alaikäisten kasvatuskeskus (COR)
• Los Colonosin vankila (COR)
• Paquito Rosales Cueto (1 ja 11) (COR)
• Vankila la 60 (Kolumbia) (COR)

Presidio Modelon vankila, joulukuu 2005