Kalaharin autiomaa on suuri, 900 000 km²:n laajuinen, kuivasta puolikuivaan vaihteleva hiekka-alue eteläisessä Kgalagadi-Afrikassa, joka kattaa suuren osan Botswanaa sekä osia Namibiasta ja Etelä-Afrikasta. Alueella on valtavia alueita, joilla on erinomaiset laidunmaat hyvien sateiden jälkeen.
Kalaharin autiomaa on Afrikan eteläosa, ja sen maantieteellinen sijainti on osa aavikkoa ja tasankoa. Kalaharissa elää joitakin eläimiä ja kasveja, koska suurin osa siitä ei ole varsinaista aavikkoa. Sademäärät ovat vähäisiä, ja kesälämpötila on hyvin korkea. Kuivimmilla alueilla sataa yleensä 110-200 millimetriä vuodessa ja sateisimmilla alueilla hieman yli 500 millimetriä.
Ympäröivä Kalaharin allas kattaa yli 2,5 miljoonaa neliökilometriä ja ulottuu edelleen Botswanaan, Namibiaan ja Etelä-Afrikkaan sekä Angolan, Sambian ja Zimbabwen osiin. Ainoa pysyvä joki, Okavango-joki, virtaa suistoon luoteessa ja muodostaa suot, joilla on runsaasti villieläimiä. Kalaharin pohjoisosien keskiosissa kulkevat vanhat kuivat jokiuomat, niin sanotut omuramba-joet, jotka tarjoavat sadekauden aikana seisovia vesialtaita. Aiemmin jokiuomat olivat turvapaikkoja villieläimille norsuista kirahveihin ja petoeläimille, kuten leijonille ja gepardeille, mutta nykyään ne ovat enimmäkseen laidunalueita, vaikka leopardia tai gepardia voi yhä tavata.
Sijainti ja geologia
Kalahari ei ole yhtenäinen hiekkadyynien peittämä alue, vaan laaja, hiekkakerroksinen allas, jossa on vaihtelevia maaperätyyppejä: punertavaa hiekkaa, kovahtaneita savipintoja ja suolasoita (pans). Alueen hiekka on usein peräisin pitkän ajan kuluessa hajoittuneista kivistä, ja sen väri vaihtelee oranssista punaiseen, mikä antaa Kalaharille sen tutun sävyn. Alueella on myös laajoja kuivia suolatasanteita sekä paikallisia dyynijonoja.
Kasvillisuus ja eläimistö
Kalaharin kasvillisuus vaihtelee avoimista ruohotasangoista tiheämpään pensaskasvillisuuteen ja piikkipensaikkoihin. Tyypillisiä lajeja ovat mm. v-resistentit ruohot, kokerboom (Aloe- ja Euphorbia-lajit paikoin), sekä kasveja, jotka varastoivat vettä juurissa tai varressa. Kasvillisuus reagoi voimakkaasti satovuosiin: hyvien sateiden jälkeen alue muuttuu hetkeksi vehreäksi ja kukkaloistoksi.
Villieläimistöön kuuluvat mm. gemsbok (oryx), springbok, springhare, seepramaiset antiloopit, kirahvit pohjoisosissa, norsut erityisesti pohjoisessa Okavangon läheisyydessä sekä monenlaiset pienpedot ja linnut. Erityisiä lajeja, joita usein liitetään Kalahariin, ovat mm. meerkatit, ruskeahyena, gepardi ja paikoin myös leijona, jotka ovat sopeutuneet elämään hyvinkin karuissa oloissa.
Ilmasto ja vesisuhteet
Kalaharin ilmasto on pääosin kuiva ja lämpimämpi kuin monen muun eteläisen Afrikan alueen. Sadekausi sijoittuu tyypillisesti kesäkuukausien jälkeiseen aikaan (noin marraskuusta huhtikuuhun), jolloin äkilliset mutta lyhyet kuurosateet voivat muuttaa maiseman nopeasti. Kuivuuden aikana lämpötilat voivat olla hyvin korkeat päivisin ja huomattavasti viileämmät öisin. Maaperän suuri vedenläpäisevyys tarkoittaa, että sade vaikuttaa vaihtelevasti: joillain alueilla vesi imeytyy nopeasti, toisilla se muodostaa lyhytaikaisia lampia ja kosteikkoja.
Ihmiset ja kulttuuri
Alueella on asunut vuosisatojen ajan eri alkuperäiskansoja, erityisesti San-kansoja (bushmanit), joiden elinkeinoihin on kuulunut metsästys, keräily ja laajojen alueiden perinteinen tuntemus. Myöhemmin alueelle ovat tulleet paimentolaiset ja viljelijät, kuten tswanat ja muut bantu-kansat. Kalaharin kalliomaalaukset ja muut kulttuuriperinnöt kertovat pitkästä ihmistoiminnasta alueella.
Taloudelliset hyödyt ja uhat
Kalaharin talouselämää tukevat karjankasvatus, luonnonvarojen hyödyntäminen (mm. timantti- ja muut kaivokset Botswanassa) sekä kasvava matkailu. Luontomatkailu keskittyy villieläinten katseluun, kulttuurimatkailuun ja luonnon kokemiseen. Uhiksi ovat ylikäytön aiheuttama maaperän eroosio ja laidunnuksen aiheuttama heikentyminen, pohjaveden liikakäyttö, kaivostoiminnan ympäristövaikutukset sekä ilmastonmuutoksen voimistamat kuivuusjaksot.
Suojelu ja matkailu
Suojelutoimet ovat tärkeitä Kalaharissa. Keskeisiä suojelualueita ovat esimerkiksi Central Kalahari Game Reserve Botswanassa ja Kgalagadi Transfrontier Park (rajat ylittävä puisto Botswanaan ja Etelä-Afrikkaan). Suojelualueilla pyritään yhdistämään luonnonsuojelu ja paikaisyhteisöjen edut, muun muassa yhteisöpohjaisen luonnonvarojen hallinnan (CBNRM) kautta. Matkailijoille paras ajankohta vierailuun riippuu siitä, mitä haluaa nähdä: kuivakaudella (touko–lokakuu) eläimet kerääntyvät veden äärelle ja ovat helpommin havaittavissa, kun taas sadekaudella (marras–huhtikuu) maisema on vihreä ja lintulajisto monipuolinen.
Kalahari on laaja ja monimuotoinen alue, jossa kohtaavat karu kauneus, biologinen sopeutuminen ja syvä kulttuuriperintö. Alueen tulevaisuus riippuu sekä paikallisesta että kansainvälisestä työstä ympäristön suojelussa, kestävän käytön edistämisessä ja paikallistalouden tukemisessa.
