Kansasin territorio | Yhdysvaltojen territorio

Kansas-Nebraska Act

Kansasin territorio perustettiin Kansas-Nebraska-lailla. Kansas-Nebraska-laista tuli laki 30. toukokuuta 1854, jolla perustettiin Nebraskan ja Kansasin territoriot. Lailla kumottiin vuonna 1820 tehty Missourin kompromissi, jossa oli merkitty leveyspiiri vapaiden ja orjuuttavien osavaltioiden erottamiseksi toisistaan. Kansas-Nebraska Act antoi Kansasin territorion uudisasukkaille mahdollisuuden päättää kansan suvereniteetin avulla, olisiko Kansas vapaa vai orjavaltio. Laki sisälsi kolmekymmentäseitsemän pykälää. Kansasin aluetta koskevat säännökset muodostivat kahdeksantoista viimeisen pykälän. Merkittävimpiä pykäliä olivat seuraavat:

19 jakso

Määritellään alueen rajat, annetaan sille nimi Kansas ja todetaan, että "kun se hyväksytään osavaltioksi tai osavaltioiksi, mainittu alue tai sen osa otetaan unioniin joko orjuuden kanssa tai ilman sitä, kuten niiden perustuslaki voi määrätä niiden hyväksymisen yhteydessä". Lisäksi siinä määrätään sen tulevasta jakamisesta kahdeksi tai useammaksi territorioksi ja sen minkä tahansa osan liittämisestä mihin tahansa muuhun osavaltioon tai territorioon sekä kaikkien intiaaniheimojen oikeuksien pitämisestä loukkaamattomina siihen asti, kunnes ne on sopimuksella lakkautettu (korvattu).

28 jakso

Vuoden 1850 pakenevaa orjaa koskevan lain julistetaan olevan täysin voimassa alueella.

31 jakso

Sijoittaa alueen hallituksen toimipaikan väliaikaisesti Fort Leavenworthiin ja antaa luvan käyttää hallituksen rakennuksia julkisiin tarkoituksiin.

37 jakso

Julistaa, että kaikki sopimukset, lait ja muut sitoumukset, jotka Yhdysvaltojen hallitus on tehnyt alueella asuvien intiaaniheimojen kanssa, pysyvät koskemattomina, huolimatta siitä, mitä tämän lain säännöksissä säädetään.

 

Kohde nro JF00-072: Nebraskan ja Kansasin osavaltion raja Nebraskan Thayerin ja Jeffersonin kreivikuntien sekä Kansasin Washingtonin ja tasavallan kreivikuntien risteyksessä.  

Itäinen maastamuutto

Orjuutta kannattavat uudisasukkaat

Muutaman päivän kuluessa Kansas-Nebraska-lain hyväksymisestä sadat missourilaiset (joita kutsuttiin myös nimellä Border Ruffians) siirtyivät Kansasin alueelle. Monet valitsivat osion maata ja äänestivät kokouksessa tai kokouksissa. Tällä pyrittiin näyttämään, että tällä alueella oli orjuutta kannattava enemmistö. Tosiasiassa kumpikin puoli tuli enemmistönä edestakaisin.

Jo 10. kesäkuuta 1854 missourilaiset pitivät Salt Creek Valleyssa, 3 mailia (5 km) Fort Leavenworthista länteen sijaitsevassa kauppapaikassa, kokouksen, jossa järjestettiin "Squatter's Claim Association". Sanomalehtiartikkeleissa he sanoivat kannattavansa Kansasin tekemistä orjavaltioksi, "jos se vaatisi puolet Missourin kansalaisista, musketti kädessä, muuttamaan sinne ja jopa uhraamaan henkensä saavuttaakseen niin toivottavan päämäärän". Toisessa lehdessä he varoittivat: "Abolitionisteja ei luultavasti keskeytetä, jos he asettuvat asumaan neljänkymmenennen pohjoisen leveyspiirin pohjoispuolelle, mutta tuon linjan eteläpuolella ja Kansasin territorion sisällä heidän ei tarvitse astua jalkaansa. Vieressä asuvat ihmiset ovat määränneet, että heidän instituutionsa on perustettava, ja rehellisyys pakottaa meidät neuvomaan sen mukaisesti."

Free-Staters

Kansas-Nebraska-lain hyväksymistä edeltäneen pitkän keskustelun aikana oli jo alettu suunnitella vapaista osavaltioista tulevien siirtolaisten asettumista alueelle. Suurin tätä tarkoitusta varten perustettu organisaatio oli Eli Thayerin organisoima New England Emigrant Aid Company. Maastamuuttoa vapaista osavaltioista, kuten Uudesta Englannista, Iowasta, Ohiosta ja muista keskilännen osavaltioista, virtasi alueelle vuodesta 1854 alkaen. Nämä siirtolaiset tunnettiin nimellä Free-Staters. Koska missourilaiset olivat vaatineet itselleen suuren osan rajaa lähinnä olevasta maasta, vapaiden siirtolaisten oli pakko perustaa siirtokuntia kauemmas Kansasin territorioon. Näitä olivat muun muassa Lawrence, Topeka ja Manhattan.

Abolitionistit

Abolitionistit, samoin kuin vapaiden valtioiden kannattajat, eivät halunneet Kansasista tulevan orjavaltiota. He halusivat päästä pysyvästi eroon orjuudesta Yhdysvalloissa. Abolitionistit uskoivat myös, että "kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi". Toisin kuin vapaamieliset, he halusivat mustille yhtäläiset oikeudet. Virallinen Free-State-linja tuki ajatusta kaikkien mustien sulkemisesta pois Kansasin osavaltiosta. Vaikka heillä itsellään ei ollut orjia, useimmat heistä suhtautuivat mustiin ennakkoluuloisesti, koska he uskoivat yleisen käsityksen mukaan, että he olivat alempiarvoisia. Suurin osa uudisasukkaista näytti haluavan vapaata maata vain valkoisille. Lopulta he tekivät kompromissin vapaiden staattien kanssa estääkseen orjuuden Kansasissa.

 
Coltonin Nebraskan ja Kansasin alueiden kartan ensimmäinen painos vuodelta 1855.  

Ensimmäiset alueelliset nimitykset

Ensimmäiset alueelliset nimitykset tehtiin kesä- ja heinäkuussa 1854. Presidentti Franklin Piercen nimittämät virkamiehet. Yhdysvaltain senaatti vahvisti heidät. Ensimmäinen kuvernööri oli demokraatti Andrew Horatio Reeder. Reeder oli täysin orjuutta kannattavien etelävaltioiden kannattajien kannalla. Hän vannoi virkavalansa Washingtonissa 7. heinäkuuta 1854. Hän saapui Kansasiin 7. lokakuuta samana vuonna. Reederistä tuli yksi alueen aktiivisimmista maakiinnostajista. Tämä eturistiriita johti lopulta siihen, että presidentti Pierce erotti hänet kuvernöörin virasta vuonna 1855.

 

Alueellisen lainsäätäjän vaalit

Maaliskuun 30. päivänä 1855 Missourista tulleet "rajaratsastajat" saapuivat Kansasiin territorion ensimmäisten parlamenttivaalien aikana ja äänestivät orjuutta kannattavaa territoriaalista lainsäädäntöelintä. Tätä kutsuttiin "Bogus Legislatureksi", koska vaalivilppiä väitettiin laajalti. Orjuudenvastaiset ehdokkaat voittivat yhdessä vaalipiirissä, tulevassa Rileyn piirikunnassa.

Lainsäätäjän ensimmäinen istunto pidettiin Pawneessa, Kansasissa (nykyisen Fort Rileyn alueella) kuvernööri Reederin pyynnöstä. Hän valitsi sen useista syistä, joista vähäisin ei ollut se, että hän oli sijoittaja kaupungissa. Kaksikerroksinen kivirakennus on edelleen pystyssä ja avoinna yleisölle Kansasin ensimmäisenä territoriaalisena pääkaupunkina. Rakennus toimi lainsäätäjien toimipaikkana viisi päivää 2.-6. heinäkuuta 1855, minkä jälkeen se siirrettiin lähemmäs Missouria Shawneen metodistikirkkoon.

Alueellisen lainsäätäjän viimeinen säädös oli Bethanyn sisarten kollegion peruskirjan hyväksyminen. Tämä tapahtui 2. helmikuuta 1861 - neljä päivää sen jälkeen, kun James Buchanan oli allekirjoittanut kongressin säädöksen, jolla Kansas liitettiin virallisesti unioniin.

James H. Lane liittyi vapaavaltioliikkeeseen vuonna 1855 ja toimi Topekan perustuslakikokouksen puheenjohtajana 23. lokakuuta-11. marraskuuta 1855. Myöhemmin hän oli "Jayhawkersin" johtaja. Ensimmäinen vapaavaltion joukkokokous pidettiin Lawrencessa 8. kesäkuuta 1855 illalla. Missourilaisia syytettiin äänestäjähuijauksesta, äänestyslippujen täyttämisestä ja "valelainsäädännöstä", joka ei edustanut alueen laillisia äänestäjiä.

Väitettiin, että jotkut missourilaiset olivat käyttäneet väkivaltaa Kansasin territorion asukkaiden henkilöitä ja omaisuutta kohtaan. Sovittiin, että Kansasista tulisi vapaa osavaltio. Lisäksi todettiin, että Kansasin vaaleissa missourilaiset loukkasivat törkeästi vapaiden ihmisten vaalioikeutta ja oikeuksia. Heitä syytettiin myös kansan suvereniteetin loukkaamisesta. Osallistujat eivät kokeneet olevansa velvollisia noudattamaan laittoman lainsäätäjän antamia lakeja.

 

Bleeding Kansas

Kansas-Nebraska-lain hyväksymistä seurannutta väkivaltaista ajanjaksoa kutsutaan nimellä Bleeding Kansas. Missourilaiset orjuutta kannattavat ihmiset ryntäsivät valtaamaan maata ja ajamaan osavaltion muuttamista orjavaltioksi. Kansasiin virtasi vapaamielisiä ja abolitionisteja Uudesta Englannista, Ohiosta, Iowasta ja muista keskilännen osavaltioista. Lyhyessä ajassa heidän määränsä oli suurempi kuin orjuuden kannattajien. Kun Kansasin territoriossa järjestettiin vaalit, aseistautuneet raflaavien joukkojen joukot valtasivat äänestyspaikat. He estivät vapaavaltion miehiä äänestämästä ja antoivat laittomia ääniä. Väkivaltaa esiintyi molemmin puolin. Ruffianit harjoittivat myös yleistä väkivaltaa Free-State-asutuksia vastaan. He polttivat maatiloja ja toisinaan murhasivat vapaavaltion miehiä. Ruffianit hyökkäsivät kahdesti Lawrenceen, Kansasiin, joka oli vapaiden osavaltioiden pääkaupunki. Joulukuun 1. päivänä 1855 pieni armeija, joka koostui pääasiassa rajaruffiineista, piiritti Lawrencea, mutta se ajettiin pois. (Tämä oli "Wakarusan sodan" lähes veretön huipennus.) 21. toukokuuta 1856 vielä suurempi joukko Border Ruffiansin ja orjuutta kannattavien kansansilaisten joukkoja valloitti Lawrencen, jonka he ryöstivät. Kostoksi John Brown ja 7 hänen seuraajaansa syyllistyivät Pottawatomien verilöylyyn. Tässä välikohtauksessa Brown ja hänen seuraajansa raahasivat viisi aseetonta miestä ja poikaa talostaan ja murhasivat heidät miekoilla, aseilla ja veitsillä. Tämä vain lisäsi väkivaltaa ja johti Osawatomien taisteluun, jossa Osawatomien abolitionistien kimppuun hyökättiin ja kaupunki poltettiin.