Kazirangan kansallispuisto (Intia) – UNESCO, yksisarvisarvikuonot ja tiikerit
Kazirangan kansallispuisto (Intia) – UNESCO-kohde, koti kahdelle kolmasosalle maailman yksisarvisarvikuonoista, tiikereille, norsuille ja harvinaisille suohirville.
Kazirangan kansallispuisto on kansallispuisto Intiassa. Puistossa elää kaksi kolmasosaa maailman suurista yksisarvisarvisarvikuonoista. Se on maailmanperintökohde. Intian hallitus on nimennyt sen tiikerireservaatiksi ja BirdLife International tärkeäksi lintualueeksi.
Kazirangassa elää suuria tiikeripopulaatioita, norsuja, villiä vesipuhvelia ja suohirviä. Yksi suohirvieläinlaji elää nykyään vain puistossa.
Sijainti ja maisema
Kaziranga sijaitsee Koillis-Intiassa, Asamin osavaltiossa, Brahmaputra-joen eteläpuolella. Alue on tyypillistä jokilaakson alluviaalitasankoa: laajoja tulvaniittyjä, korkeaa ruohoa ja kosteikkoja, katkeilevia pusikoita sekä pienialaisia metsikköjä. Monsuunikaudella alue tulvii, mikä muokkaa maisemaa ja ylläpitää puiston monimuotoisia elinympäristöjä.
Eläimistö ja linnusto
Kaziranga tunnetaan erityisesti suuresta määrästä yksisarvaisia sarvikuonoja (Rhinoceros unicornis), joista puistossa elää merkittävä osa maailman populaatiosta. Lisäksi alueella tavataan tiikereitä, norsuja, villiä vesipuhvelia, suohirviä, sambar-hirviä, pienempiä hirvieläimiä sekä erilaisia peto- ja piennisäkkäitä. Puisto on myös erittäin tärkeä lintuelinympäristö: täällä pesii ja levähtää runsaasti muuttolintuja sekä useita uhanalaisia lintulajeja, mistä syystä BirdLife International on luokitellut sen tärkeäksi lintualueeksi.
Suojeluhistoria ja merkitys
Kaziranga on saanut kansainvälistä tunnustusta suojeluarvostaan ja se on listattu UNESCO:n maailmanperintökohteeksi. Alueella on tehty pitkäjänteistä suojelutyötä, joka on auttanut erityisesti sarvikuonon ja muiden uhanalaisten lajien palauttamisessa. Puisto on myös virallisesti nimetty tiikerireservaatiksi, ja se kuuluu Intian suojelualueverkostoon, jossa pyritään yhdistämään suojelu, tutkimus ja paikallisten yhteisöjen osallistaminen.
Uhat ja haasteet
Vaikka Kaziranga on näyttävä suojelumenestys monilla osa-alueilla, alueella on edelleen merkittäviä uhkia: salametsästys on pitkäaikainen ongelma, tulvat voivat aiheuttaa laajaa eläin- ja ihmisvahinkoa, ja elinympäristöjen pirstoutuminen sekä ihmisen toiminta ympäröivillä alueilla aiheuttavat paineita. Ilmastonmuutoksen myötä ääriolosuhteet, kuten rankemmat tulvat, voivat lisääntyä ja vaikeuttaa suojelutyötä.
Vierailu ja käytännön tiedot
Kazirangaa voi vierailla opastetuilla safareilla, joita järjestetään yleensä maastoautolla ja joissain alueissa myös norsuretkillä. Paras vierailuaika on sademetsän ulkopuolella, tavallisesti loka–huhtikuu, jolloin eläinten tarkkailu on helpompaa ja polut kuivempia. Puiston eri sisäänkäynnit, kuten Kohora, tarjoavat kävijäpalveluja, opastusta ja vierailijakeskuksia. Matkailijan tulee noudattaa puiston sääntöjä: pysyä opastetulla reitillä, olla häiritsemättä eläimiä ja hankkia tarvittavat luvat tai liput etukäteen sesongin huippuaikoina.
Tulevaisuus ja suojelun tärkeys
Kazirangan asema globaalina suojelualueena korostaa sen merkitystä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä ja uhanalaisten lajien suojelussa. Menestyksekkään suojelun jatkuminen edellyttää tehokasta valvontaa, paikallisyhteisöjen osallistumista, kestävää matkailua ja sopeutumista muuttuvaan ilmastoon.
Historia
Kazirangan suojelualue perustettiin vuonna 1905. Intian varakuninkaan vaimo Mary Curzon halusi alueen suojeltavan lähinnä sarvikuonojen pelastamiseksi. Vuonna 1908 Kaziranga nimettiin "Reserve Forestiksi". Vuonna 1916 se nimettiin uudelleen "Kaziranga Game Sanctuaryksi" ja muutettiin sitten "Wild Life Sanctuaryksi" vuonna 1950.
Maantiede
Puisto sijaitsee sekä Nagaonin että Golaghatin alueella Assamin osavaltiossa Intiassa. Se on noin 40 kilometriä pitkä ja 13 kilometriä leveä.
Puiston halki virtaa neljä pääjokea - Brahmaputra, Diphlu, Mora Diphlu ja Mora Dhansiri. Alueella on myös monia pieniä vesistöjä.
Puisto sijaitsee Brahmaputran tulva-alueella. Tämä tarkoittaa, että kun joen vesi nousee, puisto peittyy osittain veden alle. Tulvia esiintyy joka vuosi, minkä vuoksi yli puolet puistosta on veden alla. Vuonna 2017 85 prosenttia puistosta oli veden alla. Ainakin 107 eläintä kuoli tulvien vuoksi vuonna 2017. Puistossa on korotettuja alueita, jotka tarjoavat eläimille vetäytymispaikkoja ja suojaa tulvien aikana. Näitä kutsutaan kapporeiksi. Intian armeijan avulla on rakennettu monia keinotekoisia chaporeita eläinten turvallisuuden varmistamiseksi.
Ilmasto
Puistossa on kolme vuodenaikaa: talvi, kesä ja monsuuni. Talvikausi on marraskuusta helmikuuhun. Se on leuto ja kuiva. Pienet vesistöt kuivuvat ja lyhyt ruoho peittää uoman. Kesäkausi maaliskuun ja toukokuun välisenä aikana on kuuma. Eläimiä voi näinä kuukausina tavata veden äärellä. Sateinen monsuunikausi kestää kesäkuusta syyskuuhun.
Fauna
Kazirangan kansallispuistossa elää 35 tärkeintä nisäkästä. Näihin kuuluu 15 nisäkästä, jotka ovat Intian tiukimmin suojeltuja. Yksisarvinen sarvikuono, kuninkaallinen bengalintiikeri, aasialainen norsu, villi vesipuhveli ja suohirvi tunnetaan yhdessä Kazirangan "Big Five" -nimellä. Lisäksi siellä on gauria, laiskiaiskarhuja, pilvileopardeja, villisikoja ja useita peuralajeja. Pieniin nisäkkäisiin kuuluvat harvinainen jänis, mangusti, siviletti, pangoliini ja mäyrä. Puistossa elää myös useita kädellisiä. Niihin kuuluvat makakit, lutungit, bengalin hitaat lorikset ja Intian ainoa apina - hoolock-gibbon. Kazirangan joet ovat uhanalaisen Ganges-delfiinin koti.
Kazirangassa elää yli 490 lintulajia, joista 24 on maailmanlaajuisesti uhanalaisia. Puisto on tunnettu täpläpelikaanien ja adjutanttien pesimäkoloniasta. Kazirangassa pesiviin tai sen kautta kulkeviin vesilintuihin kuuluu useita harvinaisia hanhilajeja (valkoposkihanhi) ja sorsalintulajeja (sorsalintu, Baerin sorsalintu). Muita harvinaisia jokilintuja ovat kuningaskalastajat, haikarat, haikarat ja tiirat. Petolintuja ovat harvinainen itäinen keisarikotka, muut kotkat ja pikkutuulihaukka.
Kaksi maailman suurimmista käärmeistä, verkkopyton ja kalliopyton, ovat yleisiä puistossa. Se on myös kuninkaankobran, intiankobran, Russellin kyykäärmeen ja kraitin koti. Kazirangassa elää viisitoista kilpikonnalajia. Kazirangan alueella tavataan 42 kalalajia, mukaan lukien epätavallinen ocellated pufferfish.
Suohirvi
Itäinen keisarikotka
Flora
Kazirangan kansallispuistossa on neljä pääkasvillisuustyyppiä. Ne ovat alluviaaliset tulvaniityt, alluviaaliset savannimetsät, trooppiset kosteat lehtipuuvaltaiset sekametsät ja trooppiset puolilehtimetsät. Kasvillisuuden peittävyysprosentti on: korkeat ruohot 41 %, lyhyet ruohot 11 %, avoin viidakko 29 %, suot 4 %, joet ja vesistöt 8 % ja hiekka 6 %.
Etsiä