Labradorinmeri – Pohjois-Atlantin reunameri Labradorin ja Grönlannin välillä
Labradorinmeri — Pohjois-Atlantin reunameri Labradorin niemimaan ja Grönlannin välillä. Syvä, jääpeitteinen arktinen alue, kylmät vedet, ainutlaatuinen luonto ja vaikuttavat merivirrat.
Labradorinmeri (ranskaksi mer du Labrador) on Pohjois-Atlantin valtameren osa, joka sijaitsee Labradorin niemimaan ja Grönlannin välissä. Merta ympäröivät laajat mannerjalustat lounaassa, luoteessa ja koillisessa, ja se yhdistyy pohjoisessa Baffin Bayhin Davisin salmen kautta. Labradorinmeri on usein kuvattu Atlantin reunamerenä sen sijainnin ja topografian vuoksi.
Sijainti ja syvyydet
Labradorinmeri on keskimäärin syvä, ja sen syvin osa ulottuu noin 3 400 metriin. Siellä, missä se avautuu kohti Atlantin valtamerta, meren leveys voi olla noin 1 000 kilometriä. Kohti pohjoista, Baffin Bayn suuntaan, merialue mataloituu ja syvyydet laskevat alle 700 metriin (noin 383 syöntiä), ja alue kaventuu Davisin salmeen.
Vesiolot ja merivirrat
Veden lämpötila vaihtelee voimakkaasti vuodenaikojen ja syvyyden mukaan: talvella pinnanlämpö voi olla noin -1 °C ja kesällä tavallisesti 5–6 °C. Suolapitous on suhteellisen alhainen, tyypillisesti 31–34,9 promillea, johtuen osin makean veden ja jään sulamisveden vaikutuksesta. Alueella kulkee voimakas kylmä Labradorinvirta, joka kuljettaa jäätä ja jäävuoria Grönlannista etelään ja vaikuttaa merkittävästi alueen ilmastoon ja merieliöstöön.
Jää ja navigointi
Talvella noin kaksi kolmasosaa merestä voi olla jään peitossa; pakas- ja kolmesta muodostuva jääpeite vaihtelee vuosittain. Davisin salmen ja Labradorinvirran takia alueella esiintyy usein jäävuoria, jotka ovat tulleet jäätiköiden murtumien myötä Grönlannista — ilmiötä kutsutaan joskus "iceberg alley’ksi". Jää ja jäävuoret rajoittavat merenkulun kautta talvikuukausina ja asettavat haasteita kalastukselle, öljynetsinnälle ja muulle meritoiminnalle.
Ekologia ja luonnonvarat
Labradorinmeren kylmät ja ravinteikkaat vedet tukevat runsasta plankton-tuotantoa, mikä puolestaan ylläpitää monipuolista kalakantaa ja merieläimiä. Alueella esiintyy muun muassa turskaa, kampelaa, kapeliniä sekä katkarapuja, ja merillä liikkuu suuria hylkeiden, valaiden (mm. minkki-, kuono- ja miekkavalaat) ja lintujen populaatioita. Perinteisesti alueen kalastus on ollut paikallisille talouksille tärkeä elinkeino.
Merenkulku, tutkimus ja taloudelliset toiminnot
Labradorinmeri on tärkeä läpikulkureitti yhteyksille Pohjois-Atlantin ja arktisten vesien välillä. Alueella on myös ollut kiinnostusta öljy- ja kaasukenttien muodossa sekä muissa merenpohjan luonnonvaroissa, mutta jäisestä olosuhteesta ja ympäristövaikutuksista johtuvat haasteet rajoittavat laajamittaista hyödyntämistä. Tieteellinen tutkimus keskittyy mm. syvään merenkonvektioon, joka vaikuttaa Pohjois-Atlantin syvän veden muodostukseen ja näin globaalin lämpötilatasapainon sääntelyyn.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset
Ilmaston lämpeneminen muuttaa Labradorinmeren olosuhteita: merivesien lämpötila ja jääpeitteen laajuus muuttuvat, mikä vaikuttaa merivirtoihin, jäävuorien määrään ja elinympäristöihin. Muutokset voivat heikentää perinteisiä kalakantoja, muuttaa lajirunsautta ja vaikuttaa paikallisiin yhteisöihin sekä merten rooliin globaalissa merivirtaustaloudessa.
Kaiken kaikkiaan Labradorinmeri on fyysisesti ja ekologisesti merkittävä osa Pohjois-Atlanttia, jonka olosuhteet ja muutokset heijastuvat laajasti sekä paikallisella että globaalilla tasolla.
Auringonlaskun jälkeen Labradormerellä Paamiutin rannikolla, Grönlannissa.
Fauna
Labradorinmeren pohjois- ja länsiosat ovat jään peitossa joulukuusta kesäkuuhun. Ajojää toimii hylkeiden lisääntymisalueena varhain keväällä. Meri on myös Atlantin lohen ja useiden merinisäkäslajien ruokailualue. Katkaravun kalastus alkoi vuonna 1978, samoin turskan kalastus. Turskanpyynti vähensi kalakantaa nopeasti 1990-luvulla, ja se lopetettiin vuonna 1992. Muita kalastuskohteita ovat kolja, silakka, hummeri ja useat kampelakalalajit sekä pelagiset kalat, kuten hietakala ja villakuore. Suuremmat määrät ovat meren eteläosissa.
Merellä on toinen kahdesta suuresta Sei-valaskannasta, joista toinen on Scotian Shelf. Yleisiä ovat myös minkki- ja pullovalaat.
Labradoriankka oli yleinen lintu Kanadan rannikolla 1800-luvulle asti, mutta se on nyt sukupuuttoon kuollut. Rannikon eläimiä ovat muun muassa Labradorin susi, karibu, hirvi, mustakarhu, punakettu, arktinen kettu, ahma, lumijänis, metsäjänis, metsäkanalintu, kalasääski, korppi, sorsat, hanhet, peltopyy ja amerikanfasaani.
Flora
Rantakasvillisuuteen kuuluu mustakuusia, tamarackia, valkokuusia, kääpiökoivuja, haapoja, pajuja, pajupensaita, ericaceus-pensaita, puuvillaruohoa, saraikkoa, jäkäliä ja sammalta. Yrttiteetä valmistavan Labrador-teen ikivihreät pensaat ovat yleisiä alueella sekä Grönlannin että Kanadan rannikolla.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Labradorinmeri?
V: Labradorimeri on Pohjois-Atlantin valtameren haara Labradorin niemimaan ja Grönlannin välillä.
K: Mitkä ovat Labradorinmeren mitat?
V: Labradorimeri on noin 1 000 kilometriä leveä siellä, missä se yhtyy Atlantin valtamereen, ja muuttuu matalammaksi ja 300 kilometriä leveämmäksi Baffininlahden suuntaan.
K: Mikä on Labradorinmeren syvyys?
V: Labradorinmeri on noin 3400 metriä syvä.
K: Mikä on Labradorimeren lämpötila-alue?
V: Veden lämpötila vaihtelee talvella -1 °C:n ja kesällä 5-6 °C:n välillä.
K: Mikä on Labradorinmeren suolapitoisuus?
V: Labradorinmeren suolapitoisuus on suhteellisen alhainen, 31-34,9 promillea.
K: Mikä on Labradorinmeren jään peittävyys talvella?
V: Kaksi kolmasosaa Labradorinmerestä on talvella jään peitossa.
Kysymys: Miten Labradorimeri liittyy Baffinlahteen?
V: Labradorimeri liittyy Baffin Bayhin Davisin salmen kautta.
Etsiä