Ahma (Gulo gulo) – tuntomerkit, elintavat ja levinneisyys
Ahma (Gulo gulo) — tukeva lihansyöjä: tuntomerkit, käyttäytyminen ja levinneisyys. Tutustu ahman kokoon, turkkiin, saalistustapoihin ja alalajeihin Suomessa ja pohjoisessa.
Ahma (Gulo gulo) on Mustelidae-heimon (näädät) suurin jäsen. Se on tukeva ja lihaksikas lihansyöjä, joka muistuttaa enemmän pientä karhua kuin muut viiksisiirat. Ahma on yksinäinen eläin, jolla on maine raakalaismaisena, ja se voi tappaa itseään moninkertaisesti suurempia saaliita. Se on voimakas ja monipuolinen saalistaja ja haaskaeläin.
On olemassa selvä ero kahden alalajin välillä: vanhan maailman muoto Gulo gulo gulo ja uuden maailman muoto G. g. luscus.
Uros on noin 46 cm pitkä ja naaras 36 cm. Niiden pituus vaihtelee 91 cm:n (naaras) ja 110 cm:n (uros) välillä, ja ne painavat noin 11-16 kg. Niiden hännän pituus on noin 20 cm (8 tuumaa). Ruskea turkki suojaa niitä erittäin kylmiltä lämpötiloilta, ja niiden suuret jalat mahdollistavat kävelyn lumen päällä.
Tuntomerkit
Ulkonäkö: Ahman vartalo on jykevä, rintakehä leveä ja jalat lyhyet mutta voimakkaat. Turkki on yleisimmin tummanruskea, usein laajoin vaaleanruskein tai kellertävin juovina kyljillä ja niskassa. Kasvoissa voi olla tummempia kohtia ja valkoisia laikkuja suun ympärillä. Hännän pituus on suhteellisen lyhyt verrattuna vartaloon.
Koko ja paino: Koko vaihtelee sukupuolen ja yksilön mukaan: urokset ovat keskimäärin suurempia kuin naaraat. Mainitut mitat (pituus, paino ja hännän pituus) kuvaavat tyypillistä vaihteluväliä; mittaustapa (esim. säkäkorkeus vs. kokonaispituus) vaikuttaa lukemiin.
Käynti ja tassunjäljet: Ahman tassut ovat isot ja leveät, mikä auttaa liikkumisessa lumessa. Jäljistä näkyvät sormien ja kynsien painaumat; kynnet eivät ole täysin sisäänvedettävät kuten kissoilla.
Elintavat ja ravinto
Yksinäinen ja reviirillinen: Ahma elää pääosin yksin, paitsi lisääntyvä pari ja emo poikineen. Se merkitsee reviiriään hajumerkeillä ja jättämällä ulosteita näkyviin.
Ruokavalio: Ahma on opportunistinen lihansyöjä ja haaskaeläin. Se saalistaa pienempiä nisäkkäitä (jäniksiä, myyriä), lintuja ja joskus suurempia riistaeläimiä (esim. vasoja tai heikkokuntoisia hirvieläimiä). Ahma syö myös raatoja ja hyödyntää talviaikaan usein lumikerroksen alta löytyvää ravintoa. Ruokaa voidaan varastoida ja peittää myöhempää käyttöä varten.
Saalistuskyvyt: Ahma on vahva, sitkeä ja kestävä saalistaja, joka pystyy pureutumaan lujasti ja repimään lihaa. Se kuljettaa ja piilottaa osan saaliistaan turpeeseen tai lumeen.
Lisääntyminen
Pariminen tapahtuu yleensä kesän ja syksyn aikana. Ahmalla on viivästynyt implantaatiovaihe (delayed implantation): hedelmöitetty munasolu voi viivästyä nisäkkään kohtuun useita kuukausia, jolloin poikaset syntyvät vasta seuraavana keväänä tai alkukesästä. Pentueessa on yleensä 1–3 poikasta. Emo hoitaa poikasia luolissa tai suojaisissa koloissa, ja ne pysyvät emon luona useita kuukausia ennen itsenäistymistään.
Levinneisyys ja elinympäristö
Ahma elää pohjoisilla alueilla lähellä tundraa, boreaalisia metsiä sekä vuoristoalueita. Levinneisyysalue käsittää laajoja alueita Pohjois-Euroopassa (mm. Skandinavia), Venäjällä, Alaskassa, Kanadassa ja osin Yhdysvaltojen vuoristoalueilla. Kuten toisessa kappaleessa mainittu, on olemassa alueellisia muotoja ja alalajeja (Gulo gulo gulo ja G. g. luscus), joiden esiintyminen vaihtelee vanhan ja uuden maailman välillä.
Tunnistus lumen ja maaston perusteella
Lumessa ahman jäljet ovat leveät ja niissä näkyy viisi varvasta ja usein pitkät kynnenjäljet. Askeleet voivat olla etäisyydeltään pitkiä, koska eläin kantaa painoa voimakkaasti ja hyppii tarvittaessa. Lisäksi ahma jättää hajumerkkejä ja raatojen ympärille tyypillisiä kaivantoja, joissa se varastoi ruokaa.
Uhkat ja suojelu
Ihmisen vaikutus: Aiemmin ahmaa metsästettiin laajalti turkin ja verukkeena riistavaurioista, ja edelleen joissakin paikoissa se kohtaa tappamista tai pyydystystä. Myös elinympäristön muutokset, kulkuyhteyksien lisääntyminen ja metsästys vaikuttavat paikallisiin kantoihin.
Ilmastonmuutos: Lumen ja jääpeitteen muuttuminen vaikuttaa ahman elinoloihin, saalistusmahdollisuuksiin ja ravinnon saatavuuteen erityisesti pohjoisilla alueilla.
Suojaustoimenpiteet: Ahmaa suojellaan useissa maissa, ja sen suojelustatus vaihtelee alueittain. Joillakin alueilla populaatiot ovat vakaita, mutta monilla alueilla kannat ovat harventuneet ja tarvitsevat suojelua, metsästysrajoituksia sekä elinympäristönsuojelua.
Ihmisen kanssa kanssakäyminen
Ahmat välttävät yleensä ihmisiä, mutta voivat toisinaan tulla lähempään kontaktiin, jos ruokaa on helposti saatavilla (esim. hylätyt liha- tai kalavarannot, karjatilojen jätteet). Konflikteja syntyy satunnaisesti, kun ahma hyökkää pieneläinten tai karjan kimppuun. Usein riittää ennaltaehkäisy: jätteiden suljettu säilytys ja sähköaidat karjatilalla.
Muut kiinnostavat seikat
Ahmasta kertyy monia kansantarinoita, joissa korostetaan sen rohkeutta ja voimaa. Tutkimuksessa käytetään nykyään kamera-ansoja, paikantimia ja geneettisiä menetelmiä kannan seurantaan. Ahma on sopeutunut kylmiin oloihin paksun turkkinsa ja lihaksikkaan rakenteensa ansiosta.
Yhteenvetona: ahma on voimakas, sopeutuva ja monipuolinen pohjoinen petoeläin, jonka elintavat, lisääntyminen ja levinneisyys tekevät siitä tärkeän osan pohjoisten ekosysteemien toiminnasta. Sen suojelu ja ihmisten tietoisuus auttavat turvaamaan lajin tulevaisuutta alueilla, joissa kanta on uhanalainen.
Jakelu
Ahmat elävät pääasiassa Pohjois-Kanadan, Alaskan, Siperian ja Skandinavian eristyksissä olevilla arktisilla ja alpiinisilla alueilla. ne ovat kotoisin myös Euroopan Venäjältä, Baltian maista, Koillis-Kiinasta ja Mongoliasta. Vuosina 2008 ja 2009 ahmoja havaittiin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1922 aina Sierra Nevadan eteläosiin asti, Tahoe-järven lähelle. Niitä tavataan vähäisessä määrin myös Yhdysvaltojen Kalliovuorilla ja pohjoisilla Cascades-vuorilla, ja niitä on nähty etelässä ja idässä aina Michiganiin asti. Suurin osa Uuden maailman ahmoista elää kuitenkin Kanadassa.
Ahmat syövät lähes kaikenlaista ravintoa, mitä ne löytävät: hiiriä, rottia, lintuja, linnunmunia, poroja ja muita suuria saaliseläimiä. Ahmat metsästävät suurempia saaliita mieluiten talvella, jolloin lumi hidastaa saalista ja antaa ahmalle etulyöntiaseman.
Ahmat ovat erittäin reviirimäisiä. Ahmat lisääntyvät kahden tai kolmen vuoden välein. Naaras synnyttää yhdestä kolmeen poikasta (pentuja) tunnelissa, jota kutsutaan luolaksi syvällä lumihangessa.
Wolverine kallioisessa maastossa
Suojaus
Ihmiset ovat ahman tärkein vihollinen. Ahman paksusta ja lämpimästä turkista valmistetaan parakin hupun tai muun talvivaatteen reunus, sillä tiheät suojakarvat eivät kerää pakkasta.
Helmikuussa 2013 Yhdysvaltain Fish and Wildlife Service ehdotti, että ahma suojellaan uhanalaisen lajin suojelulain nojalla lähinnä siksi, että ilmastonmuutos (ilmaston lämpeneminen) vähentää sen talvista elinympäristöä pohjoisilla Kalliovuorilla. Ahmoilla on huono näkö, mutta terävä hajuaisti, sillä ne voivat haistaa saaliin 20 metriä lumen alla.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on ahma?
V: Ahma on Mustelidae-heimon suurin jäsen, ja se on tukeva ja lihaksikas lihansyöjä.
K: Miten ahma vertautuu muihin mustelidae-eläimiin?
V: Ahma muistuttaa enemmän pientä karhua kuin muut mustelidit.
K: Mikä on ahman maine?
V: Ahma on tunnettu hurjuudestaan, ja se voi tappaa itseään moninkertaisesti suurempia saaliita.
K: Onko ahma yksinäinen vai sosiaalinen?
V: Ahma on yksinäinen eläin.
K: Mitä eroa on ahman vanhan ja uuden maailman muodoilla?
V: Kahden alalajin välillä on selvä ero: vanhan maailman muoto Gulo gulo gulo ja uuden maailman muoto G. g. luscus.
Kysymys: Mitkä ovat uros- ja naaras ahman fyysiset ominaisuudet?
V: Uros on noin 18 tuumaa pitkä ja naaras 14 tuumaa pitkä. Niiden pituus vaihtelee 36 tuuman (naaras) ja 45 tuuman (uros) välillä, ja ne painavat noin 25-36 kiloa. Niiden hännän pituus on noin 8 tuumaa.
Kysymys: Miten ahma selviytyy äärimmäisen kylmissä lämpötiloissa?
V: Ahman ruskea turkki suojaa sitä äärimmäisen kylmiltä lämpötiloilta, ja sen suuret jalat mahdollistavat sen kävelemisen lumen päällä.
Etsiä