Koordinaatit: 43°36′43″N 3°52′38″E / 43.61194°N 3.87722°E / 43.61194; 3.87722

Languedoc-Roussillon (oksiitaniksi Lengadòc-Rosselhon, katalaaniksi Llenguadoc-Rosselló) on entinen Ranskan hallinnollinen alue. Se on nykyään osa Occitanien hallintoaluetta. Se on Manner-Ranskan eteläisin alue, ja se rajoittuu etelässä Espanjaan ja Andorraan.

Alueen viisi departementtia olivat Aude, Gard, Hérault, Lozère ja Pyrénées-Orientales.

Sen pääkaupunki oli Montpellier, suurin kaupunki. Alueen asukkaiden ranskankielinen nimi on Languedocien-Roussillonnais.

Maantiede ja luonto

Languedoc-Roussillon ulottui Välimeren rannikolta sisämaahan päin aina Massif Centralin ja Pyreneiden vuoristojen laitaan asti. Alueella on laajoja rannikkoalueita, merenrantatörmiä, laaksoja ja vuoristoalueita kuten Cévennes ja osa Pyreneistä. Ilmasto on pääosin välimerellinen: kuumat ja kuivat kesät sekä leudot ja sateisemmat talvet. Vuoristoalueilla esiintyy kylmempää ja lumisempaa ilmastoa.

Historia

Alueen nimi yhdistää kaksi historiallista aluetta: Languedocin (oksitaaninkielinen kulttuuri- ja kielialue) ja Roussillonin (Länsi-Katalonian historiallinen osa). Keskiajalla Languedoc oli tunnettu oksitaanikulttuurista ja trobadorien runoudesta sekä katolisen kirkon ja keskiaikaisten herrojen välisistä ristiriidoista, jotka huipentuivat albigensilaissotiin (katari-liike). Roussillon oli pitkään osittain Katalonian ja Aragonian vaikutuspiirissä ja liitettiin Ranskaan vuonna 1659 (Pyreneiden rauha).

Väestö ja kaupungit

Alueella asui yhteensä useita miljoonia ihmisiä; suurimpia kaupunkeja olivat Montpellier, Nîmes (Gardin departementin keskus), Perpignan, Béziers ja Carcassonne. Montpellier on alueen hallinnollinen ja taloudellinen keskus sekä tunnettu yliopistokaupunki — Montpellierin yliopisto on yksi Euroopan vanhimmista.

Talous

Talous perustuu monipuoliseen toimintaan: maatalouteen (erityisesti viininviljelyyn—Languedoc on yksi Ranskan suurimmista viinintuotantoalueista), turismiin (rannat, historialliset nähtävyydet, festivaalit), kalastukseen, merenkulkuun ja palvelusektoriin. Myös elintarvike- ja kemianteollisuudella on merkitystä. Alueella on sekä rannikon kaupunkikeskittymiä että syrjäisempiä maaseutualueita, kuten Lozèren harvaanasuttu ylänkö.

Kulttuuri ja kielet

Alueella on rikas kulttuuriperintö, johon kuuluvat roomalaiset muistomerkit (esimerkiksi Nîmes'n amfiteatteri, Pont du Gard -akvedukti), keskiaikaiset linnat ja linnoituskaupungit (esim. Carcassonne) sekä katalonialaiset perinteet Roussillonissa. Paikallisia kieliä ovat oksitaani ja rannikkoalueilla katalaani; historiallisesti oksitaani oli laajassa käytössä. Nykyisin ranska on yleisin kieli, mutta oksitaanin ja katalaanin kulttuurinen perintö näkyy paikannimissä, perinteissä ja festivaaleissa.

Liikenneyhteydet ja infrastruktuuri

Alueella on kattava tie- ja rautatieverkosto, mukaan lukien A9-moottoritie ja TGV-yhteydet, jotka yhdistävät rannikolta suurimpiin ranskalaisiin kaupunkeihin ja muualle Eurooppaan. Merkittäviä lentoasemia ovat muun muassa Montpellierin, Nîmes'n ja Perpignanin lentoasemat. Satamia on useita, esimerkiksi Sète ja Port-la-Nouvelle, jotka palvelevat sekä kauppaa että matkailua.

Matkailu

Languedoc-Roussillon on suosittu matkailukohde erityisesti kesäisin: rannat ja lomakohteet vetävät rantalomailijoita, kaupunkikohteet kuten Montpellier, Nîmes, Perpignan ja historialliset Carcassonne sekä viinialueet houkuttelevat kulttuuri- ja gastronomiamatkailijoita. Alueella järjestetään myös useita tunnettuja festivaaleja, konsertteja ja perinteisiä juhlia, jotka heijastavat sekä oksitaanien että katalaanin perinteitä.

Nykytilanne

Hallinnollisen uudistuksen myötä Languedoc-Roussillon lakkaa olemasta erillinen hallintoalue ja yhdistyi vuonna 2016 Midi-Pyrénéesin kanssa muodostaen uuden Occitanien alueen. Historialliset, kulttuuriset ja maantieteelliset piirteet säilyvät kuitenkin osana uuden alueen identiteettiä.

Yhteenveto: Languedoc-Roussillon oli monimuotoinen eteläranskalainen alue, tunnettu välimerellisestä ilmastostaan, rannikostaan, historiallisesta perinnöstään (roomalaiset ja keskiaikaiset nähtävyydet), viinintuotannostaan sekä oksitaani- ja katalaanikulttuurin vaikutuksista. Nykyisin se muodostaa osan suurempaa Occitanie-aluetta.