Vähiten kehittyneet maat (LDC) — YK:n määritelmä, kriteerit ja historia

Tutustu YK:n määrittelyyn, kriteereihin ja historiaan: mitä ovat vähiten kehittyneet maat (LDC), miten ne luokitellaan ja miten kehitys on muuttunut 1970-luvulta nykypäivään.

Vähiten kehittynyt maa (LDC) on maa, jota Yhdistyneet Kansakunnat pitää kaikista maailman maista vähiten kehittyneenä. Niillä on yleensä alhaisimmat arviot inhimillisen kehityksen indeksissä. Ajatus vähiten kehittyneiden maiden nimeämisestä alkoi 1960-luvun lopulla. YK listasi ensimmäisen vähiten kehittyneiden maiden ryhmän marraskuussa 1971.

Määritelmä ja merkitys

Vähiten kehittyneet maat ovat maita, joiden taloudellinen kehitystaso, inhimillinen pääoma ja taloudellinen haavoittuvuus ovat niin alhaisia, että ne tarvitsevat erityisiä kansainvälisiä tukitoimia. LDC-statuksen tarkoituksena on kohdistaa kansainvälistä apua ja erityisasemaa niille maille, jotka ovat kaikkein haavoittuvimpia ja joilla on vähiten omia mahdollisuuksia kehityksen edistämiseen.

Kriteerit

YK käyttää LDC-maiden tunnistamiseen useita keskeisiä arviointikriteerejä, joista tärkeimmät ovat:

• Tulotaso — per capita -tulotavoitteet (esimerkiksi bruttokansantulo per henkilö), joiden perusteella maa voi tulla luokitelluksi LDC:ksi tai puolestaan poistua listalta.
• Inhimillisen pääoman indeksi — mittareita, jotka kuvaavat terveyttä, koulutusta ja muita ihmisten hyvinvointiin liittyviä tekijöitä.
• Taloudellinen haavoittuvuus — mittareita, jotka kuvaavat esimerkiksi ulkoisen sokin, vientirakenteen, luonnonkatastrofiriskin ja vakauden vaikutusta maan talouteen.

Näitä indikaattoreita tarkastellaan yhdessä, koska yksittäinen mittari ei kerro koko kuvaa. Kriteerien numeeriset rajat ja painotukset voivat muuttua ajan myötä ja päivitykset tehdään säännöllisesti.

Arviointi- ja graduointiprosessi

LDC-listaa tarkistetaan säännöllisin välein YK:n toimielinten määrittämässä menettelyssä. Arviointi tehdään kolmen vuoden välein (triennaalinen tarkistus), ja listalle merkityistä maista tai listalta poistamista koskevat suositukset käsittelee YK:n asiantuntijaryhmä. Kun maa täyttää poistokriteerit useamman perättäisen tarkistuksen ajan, sille voidaan suositella poistumista LDC-statuksesta ("graduation").

Graduointi antaa maalle tunnustuksen edistyksestä, mutta samalla se voi johtaa siihen, että maa menettää joidenkin erikoisasemaetujen, kuten erityisjärjestelyjen tai tukimuotojen, oikeuden. Siksi siirtymäajat ja varautumistoimet ovat usein osa graduation-prosessia.

Historia lyhyesti

Ajatus vähiten kehittyneiden maiden listasta syntyi 1960-luvun lopulla osana kansainvälistä keskustelua kehityksen epätasa-arvosta. YK julkaisi ensimmäisen LDC-listan marraskuussa 1971. Sittemmin LDC-konsepti on muodostunut tärkeäksi osaksi kansainvälistä kehityspolitiikkaa: sitä käytetään politiikan kohdentamiseen, erityistukiin ja kansainväliseen yhteistyöhön. Vuosikymmenten aikana sekä kriteerejä että tukijärjestelyjä on kehitetty vastaamaan muuttuvia olosuhteita.

Mitä statuksesta seuraa käytännössä?

• Oikeus saada kohdennettua kehitysapua ja teknistä apua sekä erityisjärjestelyjä kansainvälisissä sopimuksissa.
• Muita etuja voivat olla tullietuudet vientimarkkinoilla, velanhoidon helpotukset ja rahoitustuki, jotka helpottavat kehitysinvestointeja.
• Statuksen myötä maat saavat myös kansainvälistä näkyvyyttä haavoittuvuutensa vuoksi, mikä voi vaikuttaa avun ja kumppanuuksien suuntaamiseen.

Nykytila ja tulevaisuus

Vähiten kehittyneiden maiden ryhmä ei ole staattinen: joitakin maita on ajan myötä poistunut listalta edistymisen seurauksena, ja uusia maita voidaan lisätä tilanteen heikentyessä. Kansainvälinen keskustelu LDC-maiden tukemisesta jatkuu, ja erityisesti ilmastonmuutoksen ja globaalien talousshokkien vaikutukset ovat nostaneet haavoittuvuuden kysymykset keskeisiksi LDC-politiikassa.

Lisätietoja

Lisätietoja LDC-käsitteestä ja ajankohtaisista listoista löytyy YK:n kehitys- ja talouselinten julkaisuista sekä kansainvälisistä analyysiraporteista. LDC-status on käytännöllinen työkalu kohdentaa tukea niitä maita varten, joilla on suurin tarve pitkäjänteiseen kehitysapuun.

Hae kirjaimella