Jeremian kirje (tunnetaan myös nimellä Jeremian kirje) on Vanhan testamentin deuterokanoninen (tai apokryfinen) kirja. Kirje esitetään perinteisesti profeetta Jeremian nimissä lähetettynä kirjeenä kansalle, joka vietiin vankeuteen Babyloniaan. Teksti liitetään katolisiin Raamattuihin usein osana Barukin kirjaa (Barukin kirjan loppuosana), kun taas monet ortodoksiset kirkot käsittelevät sen itsenäisenä kirjana.

Sisältö ja teema

Jeremian kirje on lyhyt, selkeä ja voimakkaasti idolismin vastainen teksti. Se esittää saarnaajan puheen, jossa pilkataan epäjumalia ja kuvataan niiden kyvyttömyyttä toimia tai auttaa ihmisiä. Kirje painottaa Jumalan ainutlaatuista asemaa ja kehottaa juutalaisia pysymään uskollisina, vaikka he ovat vieraassa maassa ja altistuvat ympäröivän yhteiskunnan jumalanpalveluksille ja uskomuksille.

Kirjoittaja ja ajankohta

Useimmat tutkijat pitävät Jeremian kirjeen nimellis-historista yhteyttä Jeremiaan epäsuorasti myytinä: teksti on todennäköisesti seudepigrafinen eli siihen on liitetty Jeremian nimi auktoriteetin takia. Arvioitu syntyaika sijoittuu hellenistiseen tai varhaiseen roomalaiseen aikaan (n. 2.–1. vuosisata eaa. tai ekr.), ja teksti on todennäköisesti laadittu alun perin kreikaksi. Tästä syystä se on osa Septuagintan perinnettä eikä kuulu hepreankielisen Tanakin kanoniin.

Käsikirjoitustraditio ja käännökset

Jeremian kirje tunnetaan useissa varhaisissa Raamatunkäännöksissä ja käsikirjoituksissa: kreikan Septuagintassa se esiintyy, latinankielisessä Vulgatassa se on liitetty Barukin kirjaan, ja teksti on säilynyt myös syrjäisemmissä versioissa (esimerkiksi syyria, armeenia ja etiopia). Eri kirkkoperinteet ovat sijoittaneet sen eri tavoin osaksi kaanonia, mikä näkyy sen moninaisessa käsittelyssä kristillisessä perinteessä.

Kanonalinen asema eri perinteissä

  • Katolinen kirkko: Jeremian kirje on mukana katolisissa Raamatuissa osana Barukin kirjaa (usein esitetään Barukin loppuosana).
  • Ortodoksinen kirkko: Monissa ortodoksisissa kirkkojen raamatunperinteissä Jeremian kirje on hyväksytty ja sillä on paikoin asema itsenäisenä kirjana.
  • Protestanttinen perinne: Useimmat protestanttiset käännökset eivät sisällytä Jeremian kirjettä kanoniseen Vanhaan testamenttiin, vaan käsittelevät sen apokryfikirjana tai jättävät sen kokonaan pois.

Merkitys ja käyttö

Jeremian kirje tarjoaa tiiviin ja terävän vastauksen idolismin kritiikkiin ja toimii moraalisena kehotuksena pysyä uskollisena Jumalalle erityisesti vieraassa ja kulttuurisesti moninaisessa ympäristössä. Teksti on ollut käytössä sekä opettavana että liturgisena aineistona eri kristillisissä yhteisöissä, ja se tarjoaa myös arvokkaita näkökulmia hellenistisen ajan juutalaisuuden suhtautumiseen ympäröiviin uskonnollisiin käytäntöihin.

Nykyinen tutkimus

Moderni lähdekriittinen tutkimus korostaa Jeremian kirjeen myöhäisempää syntyaikaa ja kreikankielistä alkuperää sekä arvioi sen kontekstia hellenistis-judaalisen kirjallisuuden kentässä. Tutkijat seuraavat erityisesti tekstin retoriikkaa, kuvia epäjumalista ja sen yhteyksiä muihin antiikin anti-idolismin teksteihin.

Jeremian kirje on lyhyestä koostaan huolimatta tärkeä lähde ymmärtämään, miten juutalaiset ja varhaiset kristityt tekstit käsittelivät jumalakuvien ja palvonnan ongelmaa sekä miten eri kirkonperinteet ovat asettaneet rajansa kanoniselle kirjallisuudelle.