Origenes — kiistanalainen kirkkoisä: sielun esiolento ja apokatastasis

Origenes — kiistanalainen kirkkoisä: syvä katsaus hänen sielun esiolento- ja apokatastasis-oppeihinsa, historialliset kiistat ja vaikutus kirkon ajatteluun.

Origenes (myös Origenes Adamantius) oli merkittävä varhaiskristillinen oppinut, joka vaikutti pääasiassa Aleksandriassa ja myöhemmin Kesarissa 200-luvun alussa. Hän syntyi noin vuonna 185–186 ja kuoli todennäköisesti noin vuonna 253–254. Origenesta pidetään yleisesti yhtenä kirkkoisistä, mutta hänet ei ole kanonisoitu pyhimykseksi, koska osa hänen ajatuksistaan on myöhemmin nähty ristiriitaisina kirkon kantaan nähden.

Elämä ja toiminta

Origenes syntyi Aleksandriassa ja sai nuorena laajan koulutuksen sekä juutalaisessa että hellenistisessä oppineisuudessa. Hänen isänsä Leonides kuoli marttyyrikuoleman uhrina, mikä vaikutti Origeneksen hengelliseen kehitykseen. Hän toimi oppineena ja opettajana Aleksandrian katekeettakoulussa, mutta joutui myöhemmin kiistaan piispan Demetriuksen kanssa. Tapahtumien seurauksena Origenes muutti Kesariaan (Caesarea), missä hän jatkoi kirjoittamista, opettamista ja seurakunnallista toimintaa.

Origenes joutui myös vainon kohteeksi; hänen kerrotaan kärsineen kidutusta kristittyvainojen aikana, ja hänen terveytensä heikkeni näiden kokemusten seurauksena ennen kuolemaansa. Joissakin antiikin lähteissä mainitaan väitteitä äärimmäisestä askeesista ja jopa ruumiilliseen itsekuriin liittyvistä teoista, mutta monista yksityiskohdista on eriävää tietoa ja niiden luotettavuudesta on kiistaa.

Kirjoitukset ja vaikutus

Origenes oli tuottelias kirjailija. Hänen teoksiaan ovat mm. monumentaalinen tekstikriittinen Hexapla (tai sen osat), systemaattinen oppiteos De Principiis (”Alkeista”) sekä lukuisat raamatunkommentaarit ja saarnoja. Monet hänen kirjoituksistaan ovat säilyneet osittain tai fragmentteina; osa tunnetuista teoksista on kulkeutunut meille latinan tai etiopian käännöksinä. Origenes käsitteli muun muassa tekstikritiikkiä, raamatun eksegetiikkaa ja hermeneutiikkaa, filosofista teologiaa, saarnausta ja hengellisyyttä.

• Tärkeimmät teemat:
  • allegorinen ja monitasoinen raamatuntulkinta;
  • ihmisen sielun kehitys ja moraalinen vapaus;
  • käsitteet alkuperästä, sovituksesta ja pelastuksesta.

Keskeiset opit ja kiistat

Origenes kehitti teologisia ajatuksia, jotka myöhemmin herättivät laajaa keskustelua ja johtivat osin vastustukseen. Näitä olivat muun muassa:

• Sielun esiolento (pre-eksistenssi): Origenes pohdiskeli, että älylliset olennot olisivat olleet ennen luomista lähempänä Jumalaa ja että sielu tuli ihmiskehoon ennen syntymää. Tämä ajatus näkyy erityisesti hänen käsityksissään ihmisen moraalisesta kasvusta ja vapaaehtoisesta kääntymyksestä.
• Siirtymät ja jälleensyntyminen: Joissakin teksteissä hän pohtii sielun monenlaista kohtaloa ja opettaa mielenkiintoisia, mutta kiistanalaisia näkökulmia sielun kohtalosta kuoleman jälkeen; kuitenkin ajatus varsinaisesta jälleensyntymisestä ei ole keskeisin Origeneksen järjestelmässä samalla tavalla kuin itämaisissa uskonnoissa.
• Apokatastasis (”kaiken palautus”): yksi tunnetuimmista ja kiistanalaisimmista käsityksistä on ajatus, että lopulta kaikki luodut olennot, mahdollisesti jopa Saatana ja demonit, voitaisiin palauttaa yhteyteen Jumalan kanssa. Tämä universaalin sovituksen ajatus on herättänyt sekä kiinnostusta että vahvaa vastustusta.
• Kristologinen hierarkia: Origenes esitti, että Jumalan Poika on suhteessa Isään jonkinlaisessa alisteisessa asemassa, mikä oli aikanaan laajalle levinnyt käsitys mutta myöhemmin tulkittiin osittain subordinatianismina ja se liitettiin osaksi arianilaista kiistaa.

Vastaanotto ja tuomiot

Origeneksen opetukset herättivät aikanaan sekä suurta arvostusta että voimakasta kritiikkiä. Jo hänen elinaikanaan ja lähivuosikymmeninä monet kiistakohdat nousivat esiin. Hänen oppilaitaan ja seuraajiaan kutsuttiin joskus ”origenisteiksi”; tälle liikkeelle syntyi myöhemmin omia muunnelmia, jotka jatkoivat joitakin Origeneksen ajatuksia.

Useat kirkolliset neuvostot ja kirkkoisät tuomitsivat tietyt hänen opetuksensa eri aikoina. Tärkeä käännekohta oli Konstantinopolin toinen ekumeeninen konsiili vuonna 553, joka postuumeina tuomitsi eräitä niin sanotuista origenistisista opinkappaleista, erityisesti ajatukset apokatastasiksesta ja sielujen esiolennosta. Tästä seurasi se, että Origenesta ei ole virallisesti katsottu katolisen kirkon pyhimykseksi.

Perintö ja uudelleenarviointi

Vaikka osa Origeneksen opeista leimattiin kirkollisissa kiistoissa harhaoppisiksi, hänen vaikutuksensa kristilliseen ajatteluun on kuitenkin ollut pitkäkestoinen. Hänen raamatuntulkintansa, metodinsa ja systemaattiset pohdintansa vaikuttivat myöhempiin kirkkoisiin ajattelijoihin ja moniin itäisen kirkon teologeihin. Moderni tutkimus on 1800–2000-luvuilla ja edelleen tarkastellut Origeneksen merkitystä kriittisesti: monet tutkijat korostavat hänen innovatiivisuuttaan ja sen historiallista kontekstia sen sijaan, että tukisivat yksittäisten epäilyjen black-and-white -tuomitsemista.

Viime vuosina jotkin kristilliset suuntaukset ja teologit ovat uudelleen pohtineet ideoita, kuten universaalia pelastusta, mutta kysymykset ovat edelleen kiistanalaisia ja riippuvat sekä Raamatun tulkinnasta että teologisista lähtökohdista. Origenes jää historialliseksi hahmoksi, joka haastoi aikansa ajattelun ja jätti lähtemättömän jäljen kristilliseen ajatteluun — sekä arvostuksen että varoitusten muodossa.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Kuka oli Origenes?

K: Milloin hän eli?

K: Mikä on hänen asemansa nykyään?

K: Mitä ajatuksia julistettiin myöhemmin vääriksi?

K: Kanonisoiko katolinen kirkko hänet koskaan?

Hae kirjaimella