Preussin ministeripresidentti — Preussin pääministeri 1848–1947

Preussin ministeripresidentti 1848–1947: kattava historiallinen kuvaus viran synnystä Fredrik Vilhelm IV:n ajan vallankumouksista, tehtävistä ja Preussin lakkauttamiseen johtaneesta kehityksestä.

Preussin ministeripresidentin (saksaksi: Ministerpräsident) eli pääministerin virka oli olemassa vuodesta 1848, jolloin kuningas Fredrik Vilhelm IV perusti sen vuosien 1848-49 vallankumouksen aikana, siihen asti, kunnes liittoutuneiden valvontaneuvosto lakkautti Preussin vuonna 1947.

Tehtävä ja asema

Ministeripresidentti toimi Preussin hallituksen päämiehenä: hän johti ministerineuvostoa, vastasi toimeenpanosta ja edusti Preussia suhteissa muihin saksalaisiin valtioihin sekä myöhemmin Saksan keisarikuntaan ja tasavaltaan. Virka oli lähtökohtaisesti kuninkaan (myöhemmin valtionpäämiehen tai liittovaltion elinten) nimittämä, mutta sen käytännön valta ja riippuvuus parlamentista vaihtelivat eri aikakausina ja perustusjärjestelmien mukaan.

Keskeiset kehitysvaiheet

• 1848–1871: Virka syntyi vallankumouksen paineessa ja vakiintui osaksi Preussin hallintoa. Ministeripresidentin asema vahvistui erityisesti 1800-luvun puolivälissä, kun hallintorakenteita modernisoitiin.
• 1871–1918: Preussi oli Saksan keisarikunnan suurin ja vaikutusvaltaisin valtio. Ministeripresidentti toimi usein keskeisenä toimijana myös valtakunnan politiikassa; tunnetuin esimerkki on Otto von Bismarck, joka oli Preussin ministeripresidentti ennen ja osin samaan aikaan kuin Saksan valtakunnan ensimmäinen valtakunnankansleri.
• 1918–1932 (Weimarin kausi): Suomen kaltaisesti Preussi muuttui kuningaskunnasta vapaavaltioksi (Freistaat Preußen). Ministeripresidentin tehtävä jatkui osavaltion hallinnon johtajana. Tänä aikana demokraattinen parlamentaarinen vastuu korostui; pitkäaikaisena ministeripresidenttinä toimi muun muassa sosiaalidemokraatti Otto Braun (1920–1932).
• 1932–1945 (vallan keskittyminen ja kansallissosialismi): Preußenschlag eli Preussin vallankaappaus vuonna 1932 heikensi vakavasti osavaltion itsehallintoa, kun valtionjohto syrjäytettiin ja valtakunnan tasolle siirrettiin valtaoikeuksia. Vuonna 1933 kansallissosialistien noustua valtaan Preussin autonomia käytännössä poistettiin ja viranomainen muuttui osaksi keskitettyä valtiorakennetta; tunnettu nimike tässä vaiheessa on muun muassa Hermann Göringin rooli Preussin ministeripresidenttinä vuodesta 1933 lähtien.
• 1945–1947: Toisen maailmansodan jälkeen Preussin toiminta käytännössä loppui liittoutuneiden miehityshallinnon alaisena, ja lopullinen formaalinen päätös Preussin lakkauttamisesta tehtiin vuonna 1947.

Tärkeät henkilöt

• Otto von Bismarck – merkittävä valtiomies, toimi Preussin ministeripresidenttinä (vuodesta 1862) ja vaikutti voimakkaasti sekä Preussin että Saksan yhdentymiseen ja politiikkaan.
• Otto Braun – pitkäaikainen demokraattinen ministeripresidentti Weimarin kaudella (1920–1932), tunnettu sosiaalipoliittisista uudistuksistaan Preussissa.
• Franz von Papen – toimi vuonna 1932 valtakunnan komissaarina Preussissa (Preußenschlag) ja osaltaan heikensi Preussin parlamenttista hallintoa.
• Hermann Göring – nimitettiin Preussin ministeripresidentiksi 1933, jolloin Preussin instituutiot liitettiin osaksi natsihallinnon keskusjohtoisuutta.

Aboluutio ja perintö

Liittoutuneiden valvontaneuvoston päätöksellä Preussin valtio muodollisesti lakkautettiin 25. helmikuuta 1947 (Control Council Law No. 46). Perusteluna olivat Preussin historiallinen rooli Saksan militarismissa ja halu hajauttaa liittovaltiorakenteet uudelleen. Preussin alueet jaettiin myöhemmin eri saksalaisille osavaltioille (Bundesländer), ja sen hallinnolliset perinteet sulautuivat osaksi uudelleenrakennettua Saksan valtiokenttää. Ministeripresidentin virka Preussissa jäi tällöin historiaan, mutta sen kehitys heijastaa 1800–1900-lukujen poliittisia muutoksia Saksassa.

Hae kirjaimella