Monoceros tähtikuvio - yksisarvinen taivaan päiväntasaajalla
Monoceros (kreikaksi Μονόκερως) on tähtikuvio taivaan päiväntasaajalla. Sen nimi on kreikaksi yksisarvista. Sen kuvasi 1600-luvun hollantilainen kartografi Petrus Plancius. Orion sijaitsee Monocerosin länsipuolella. Kaksoset ovat pohjoisessa. Canis Major on etelässä. Hydra on idässä. Muita Monoceroksen vieressä olevia tähdistöjä ovat Canis Minor, Lepus ja Puppis.
Sijainti ja näkyvyys
Monoceros on moderni tähtikuvio, joka sijaitsee lähellä taivaan päiväntasaajaa, joten sen osat näkyvät molemmilla pallonpuoliskoilla. Pohjoisella pallonpuoliskolla se on parhaiten havaittavissa talvikuukausina (joulu–helmikuu), kun Orion ja muut sen naapurit nousevat korkealle eteläiselle taivaalle. Kuvio ei kuitenkaan sisällä erityisen kirkkaita tähtiä, joten pimeä taivas helpottaa sen tunnistamista.
Tähdet
Monoceroksen tähdet ovat yleisesti heikkoja paljain silmin nähtäviksi. Tunnetuin tähti on Beta Monocerotis, joka on kolmoistähti ja näyttävä kohde pienelle kaukoputkelle; kuuluisa tähtitieteilijä William Herschel kuvaili sitä "yhdeksi kauneimmista kohteista, joita teleskooppi voi näyttää". Kuukauden kirkkaimmat tähdet ovat yleensä magnitudin luokkaa 3–4, joten kuvion löytäminen vaatii usein viitteitä ympäröivistä kirkkaammista tähdistöistä kuten Orionista ja Kaksosista.
Syvän taivaan kohteet
Monoceros on erityisen rikas avoimien tähtijoukkojen ja sumujen suhteen. Tunnetuimpia kohteita ovat:
- Rosette-sumu (NGC 2237) ja sen sisällä oleva avoin tähtijoukko NGC 2244 — laaja emissiosumu, joka näkyy parhaiten valotilaa vastaanpeilaavalla kuvauksella tai vahvalla kaukoputkella sekä suotimilla.
- Christmas Tree Cluster (NGC 2264) ja siihen liittyvä Cone Nebula — kaunis yhdistelmä tähtiä ja pimeitä sumunrakenteita, suosittu kohde valokuvauksessa.
- Hubble's Variable Nebula (NGC 2261) — muuttuva heikko heijastus- ja emissiosumu lähellä R Monocerotis -tähtä.
- Messier 50 (M50) — avoin tähtijoukko, joka on helppo löytää ja joka näkyy jo pienellä kaukoputkella tai binokkelilla.
Historia ja nimitys
Monoceros ei ole antiikin aikaan tunnettu tähtikuvio, vaan se kuuluu varhaismodernien tähtikarttojen joukkoon. Petrus Plancius esitteli sen 1600-luvulla. Nimi "yksisarvinen" juontuu kreikan kielestä ja viittaa myyttiseen hevosta muistuttavaan eläimeen, jolla on yksi sarvi. Toisin kuin monet muut tähtikuviot, Monocerosilla ei ole vanhoja tarustoja tai klassista mytologiaa, vaan sen asemointi taivaalle on kartografinen ja tieteellinen uudistus.
Tarkkailuvinkkejä
- Käytä Orionin ja Kaksosten kirkkaita tähtiä apuna — Monoceros löytyy näiden ja Canis Majorin väliseltä alueelta.
- Beta Monocerotis on hieno kohde pienelle kaukoputkelle; sen kolmoisluonne erottuu jo amatöörikokoisilla teleskoopeilla.
- Avoimet tähtijoukot kuten M50 ja NGC 2244 näkyvät binokkelilla tai pienellä kaukoputkella. Sumut (Rosette, Cone) vaativat usein valokuvauksen tai suodinavusteisen havainnoinnin, jotta niiden yksityiskohdat erottuvat.
- Etsi Monoceros pimeältä taivaalta — kaupunkivalot peittävät monien sen kohteiden heikon himmeyden.
Yhteenvetona Monoceros tarjoaa kiinnostavia kohteita erityisesti avoimien tähtijoukkojen ja sumujen ystäville, vaikka sen tähdet ovatkin useimmiten heikompia kuin monissa muissa talvisissa tähtikuvioissa.
Huomattavia ominaisuuksia
Tähdet
Monocerosia on vaikea nähdä paljain silmin. Sen kirkkaimman tähden, Alpha Monocerotisin, silmämääräinen kirkkaus on 3,93. Se on kirkkaampi kuin Gamma Monocerotis, jonka kirkkaus on 3,98.
Monoceroksella on joitakin mielenkiintoisia piirteitä, joita voi tarkastella pienellä kaukoputkella. Beta Monocerotis on kolmoistähtijärjestelmä. Kolme tähteä muodostavat kolmion, joka näyttää olevan yhdessä pisteessä. William Herschel kommentoi, että se on "yksi taivaan kauneimmista nähtävyyksistä".
Monocerosilla on myös Plaskettin tähti. Se on suuri kaksoissysteemi. Sen koko massan sanotaan olevan lähes 100 auringon massa yhdessä.
Monoceroksen tähdistö sellaisena kuin se näkyy paljain silmin.
