Orion (tähdistö) — tähtikuvion opas: tähdet, sumut ja mytologia
Orion (tähdistö) — kattava opas: tähdet, sumut ja mytologia. Tutustu Rigeliin, Betelgeuseen, Orionin vyöhön ja tähtisumujen syntyyn ja merkityksiin.
Orion on yksi taivaan suurimmista tähtikuvioista. Sen oletetaan muistuttavan kreikkalaisen mytologian soturi Orionia. Eri kulttuureissa tähdistöllä on muitakin nimiä: se mainitaan heprealaisella nimellä Jobin kirjassa.
Tähdistö on muodoltaan kirkas tiimalasi, jonka keskellä on Orionin vyö. Tämä osa koostuu kolmesta kirkkaasta tähdestä (Alnitak, Alnilam, Mintaka), jotka ovat peräkkäin. Orionin tähdistössä on 81 näkyvää tähteä, joista osa on yötaivaan kirkkaimpia ja tärkeimpiä tähtiä. Rigel on sen kirkkain tähti, ja Betelgeuse on valtava, melko epävakaa punainen superjättiläinen.
Tähdistössä on joukko tähtisumuja, joissa muodostuu uusia tähtiä. Koko tähtisumujen ryhmä tunnetaan nimellä Orionin kompleksi. Kompleksi on 1 500-1 600 valovuoden päässä ja sen läpimitta on satoja valovuosia. Siihen kuuluu
Tähtien tärkeimmät ominaisuudet
Orionin selkeimpiin ja helpoimmin tunnistettaviin tähtiin kuuluvat:
- Betelgeuse (α Orionis) – oranssinpunainen superjättiläinen, joka vaihtelee kirkkaudeltaan. Sen säde on tuhansia kertoja Auringon säteen ja se on lähestulkoon loppuvaiheen tähti; etäisyys on luokkaa muutamia satoja valovuotta (arvioissa noin 400–700 ly riippuen mittauksista).
- Rigel (β Orionis) – sinivalkoinen jättiläinen, Orionin kirkkain tähti näkösuunnassa. Rigel on erittäin kirkas ja kuuma, etäisyys on useita satoja valovuotta.
- Alnitak, Alnilam ja Mintaka – Orionin vyön kolme kirkasta tähteä, jotka muodostavat helposti tunnistettavan suoran linjan taivaalle. Ne eivät ole kaikki saman etäisyyden päässä (etäisyydet vaihtelevat sadoissa tai tuhansissa valovuosissa), mutta näkyvät vierekkäin yhdestä näkökulmasta.
- Saiph – Orionin alaosan länsipuolen tähti, sinertävä jättiläinen, joka yhdessä Rigelin kanssa muodostaa tähdistön alareunan.
Tähtisumut ja Orionin kompleksi
Orion on yksi lähimmistä ja näyttävimmistä tähtienmuodostusalueista galaksissamme. Kompleksi sisältää muun muassa:
- Orionin sumu (M42) – paljain silmin näkyvä emissio- ja tähtisumuryhmä Orionin vyön ja miekkaan sijoittuvan alueen kohdalla; se on kirkas kohde kaukoputkella ja valokuvauksessa sekä aktiivinen tähtienmuodostusalue.
- Hevosenkallo-sumu – tumma sumu lähellä Alnitakia, näkyy hyvin pitkävalotuskuvissa ja kaukoputkella.
- Liekkisumu (Flame Nebula) ja useita molekyylipilviä sekä H II -alueita.
- Barnardin kaari (Barnard's Loop) – suuri kaaren muotoinen emissiorakenne, joka kehystää osaa Orionin alueesta ja liittyy kompleksin energiseen historiaan.
Orionin molekyylikompleksissa syntyy jatkuvasti uusia tähtiä ja massiivisia tähtijoukkoja (mm. Ori OB1), ja se toimii tärkeänä tutkimuskohteena sekä ammattilaisille että harrastajille.
Mytologia ja kulttuurinen merkitys
Orionin hahmo esiintyy monen kansan tarinoissa. Kreikkalaisessa mytologiassa Orion on metsästäjä, jonka kerrotaan joutuneen skorpionin (Skorpioni-tähtikuvion) kanssa riitautumaan — tästä syntyy selitys sille, miksi Orion ja Skorpioni eivät koskaan näy samanaikaisesti taivaalla. Orion mainitaan myös vanhoissa heprealaisissa teksteissä, ja eri kulttuurit ovat antaneet tähtikuvion hahmolle omia tulkintojaan ja nimiään.
Kuinka havaita Orion
- Paras vuodenaika: Pohjoisella pallonpuoliskolla talvi (joulu–helmikuu) on parasta aikaa; eteläisellä pallonpuoliskolla Orion näkyy hyvin kesällä.
- Tunnistaminen: Orionin vyön kolme suoraa tähteä ovat helpoin tuntomerkki. Vyön alapuolella näkyy usein himmeä “miekka”, jonka keskellä M42 sijaitsee.
- Välineet: Paljain silmin näkee Orionin vyön ja M42:n hämäränä laikkuina. Kiikarit avaavat lisää sumun yksityiskohtia; pienellä kaukoputkella näkyvät M42:n kirkkaammat rakenteet, Hevosenkallon ja monet muut kohteet vaativat suurempaa valotusta valokuvauksessa.
- Valokuvaus: Orion on suosittu kohde astrovalokuvauksessa — laajat sumualueet ja kirkkaat tähdet näyttävät hyvin myös lyhyillä valotusajoilla, mutta himmeämmät rakenteet vaativat pidemmän valotuksen ja hyvän jalustan.
Lyhyesti — miksi Orion kiinnostaa
Orion yhdistää helposti tunnistettavan tähtimuodon, näkyviä massiivitähtiä (joista osa on loppuvaiheessa), laajoja tähtisumuja ja aktiivisen tähtienmuodostuksen alueen. Siksi se on sekä harrastajien että ammattilaisten arvostama ja tutkimuksen kohteena oleva tähtikuvio.
Miekka muodostuu Orionin tähtisumusta (M42), jonka keskellä on Trapeziumin avoin tähtijoukko.
Orionin tähtikartta
Mytologinen legenda
Kreikkalaisessa mytologiassa Orion oli suuri metsästäjä, joka liittyi Artemiksen metsästykseen. Hän oli kaikkien aikojen ensimmäinen miespuolinen metsästäjä. Väistämättä hän alkoi vähitellen lähestyä Artemista ja lopulta rakastui häneen, vaikka tiesi, että Artemis oli vannonut neitsyysvalan. Artemis ei tuolloin aavistanut tätä, joten hän antoi miehen jäädä metsästykseen. Ongelmana oli, että Orion oli liian hyvä metsästäjä, ja hän joutui yli oman päänsä. Hän tappoi liikaa eläimiä, mikä oli vastoin metsästäjien luonnetta, jonka mukaan luontoa ei saa vahingoittaa, jos siitä ei ole vaaraa metsästäjille. Gaea, Maan henki, vaistosi tämän ja lähetti jättimäisen skorpionin tappamaan Orionin rangaistakseen häntä synneistä luontoa vastaan. Artemis suri hänen kuolemaansa ja teki itse hänelle omistetun tähdistön, nimittäin Orionin vyön.
Muinaiset egyptiläiset rinnastivat tähdistön Osirikseen, tuonpuoleisen jumalaan. Jotkut arkeologit ovat pitäneet muinaisegyptiläistä "ensimmäistä kertaa", "jolloin Osiris käveli maan päällä", noin 10 500 eKr.; prekession ansiosta (jonka varhaisdynastioiden tähtitieteilijät tunsivat) tähdistön saattoi tuohon aikaan kevätpäiväntasauksen aikaan nähdä "kävelevän" horisontissa juuri ennen aamunkoittoa.
Sijainti
Orion on hyödyllinen apuväline muiden tähtien löytämiseksi. Jatka vyön linjaa kaakkoon löytääksesi Siriuksen (α CMa) ja luoteeseen löytääksesi Aldebaranin (α Tau). Näiden kahden hartian poikki itään suuntautuva viiva on Procyonin (α CMi) suunta. Rigelistä Betelgeusen kautta kulkeva viiva osoittaa Castoriin ja Polluxiin (α Gem ja β Gem).
| 88 nykyaikaista tähtikuviota |
|
| Tähdistön historia | ||||
| ||||
| ||||
|
Orionin käyttäminen tähtien löytämiseen naapurien tähdistöissä
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Orionin tähtikuvio?
V: Orionin tähdistö on yksi taivaan suurimmista tähdistöistä, ja sen sanotaan muistuttavan kreikkalaisen mytologian soturia. Siinä on 81 näkyvää tähteä, joista osa on yötaivaan kirkkaimpia ja tärkeimpiä tähtiä.
Kysymys: Mitä tähtiä siinä on?
V: Orionin tähdistöön kuuluvat muun muassa Alnitak, Alnilam, Mintaka, Rigel (kirkkain tähti) ja Betelgeuse (valtava punainen ylijättiläinen).
K: Onko sillä muita nimiä?
V: Kyllä, se mainitaan hepreankielisellä nimellä Jobin kirjassa.
K: Mistä Orionin vyö koostuu?
V: Orionin vyö koostuu kolmesta kirkkaasta tähdestä (Alnitak, Alnilam, Mintaka), jotka muodostavat viivan sen keskipisteen poikki.
K: Mitä kutsutaan Orionin kompleksiksi?
V: Orionin kompleksi viittaa sarjaan tähtisumuja, joissa tähdistössä muodostuu uusia tähtiä.
K: Kuinka kaukana Maasta se sijaitsee?
V: Koko joukko tähtisumuja, jotka muodostavat niin sanotun Orionin kompleksin, sijaitsee 1 500-1 600 valovuoden päässä Maasta.
Etsiä