Kuuhun laskeutumisen salaliittoteoriat: väitteet, todisteet ja vastaukset

Neuvostoliitto lähetti 12. huhtikuuta 1961 ensimmäisen ihmisen avaruuteen Vostok 1:llä, Juri Gagarinin. Kuusi viikkoa myöhemmin Yhdysvaltain presidentti John Kennedy lupasi miehitetyn kuuhunlaskun vuoteen 1969 mennessä, jotta hän voittaisi järjestelmien välisen taistelun ja tekisi vaikutuksen maailmaan teknisellä ylivoimallaan:

Lopuksi, jos aiomme voittaa taistelun, joka nyt käydään ympäri maailmaa vapauden ja tyrannian välillä, viime viikkojen dramaattisten saavutusten avaruudessa olisi pitänyt tehdä meille kaikille selväksi, kuten Sputnik vuonna 1957, tämän seikkailun vaikutus ihmisten mieliin kaikkialla maailmassa, jotka yrittävät päättää, mitä tietä heidän pitäisi kulkea. Koko teksti

Kuu-salaliittoteoreetikot sanovat, että NASA:lla oli liikaa teknisiä ongelmia, jotta se olisi pystynyt noudattamaan kahdeksan vuoden määräaikaa kuuhun menemiselle. Yhdysvalloilla ei kuitenkaan ollut varaa hävitä kilpajuoksua kuuhun Neuvostoliitolle, joten kuuhun laskeutuminen lavastettiin. Vuonna 2004 presidentti George Bush antoi miehitetylle paluulle Kuuhun ei kahdeksan vaan kuusitoista vuotta aikaa, vaikka teknologia siihen olisi pitänyt kehittää jo neljäkymmentä vuotta aikaisemmin. Vuonna 2010 presidentti Barack Obama perui tämän suunnitelman, mikä vaikutti kuun salaliittoteoreetikkojen mielestä myöntämiseltä, että Yhdysvalloilla ei vieläkään ole teknologiaa kuuhun menemiseen.

Apollo 8:n kuuhun laskeutumisen aitoutta epäiltiin ensimmäisen kerran joulukuussa 1968, kun Apollo 8 laukaistiin. Apollo 11:n lähes täydellisesti toteutettu odysseia hämmästytti monia ympäri maailmaa, ja jotkut epäilivät sen aitoutta.

Ensimmäisen kirjan aiheesta ("Laskeutuiko ihminen kuuhun?") julkaisi matemaatikko James J. Cranny Texasissa vuonna 1970.

NASA kommentoi joitakin salaliittoteorioita kesäkuussa 1977. Elokuussa 1997 niiden mediapalveluista vastaava johtaja (1998-2000) Brian Welch (1958-2000) sanoi Sky TV Newsin haastattelussa:^{(p. 68)(48:13–48:46)}

Kun Fox TV esitti Bruce Nashin elokuvan "Salaliittoteoria: Did we land on the Moon?" vuonna 2001, NASA julkaisi huijausteorian kumoavaa materiaalia Internet- ja FTP-sivustoillaan. Se myös kirjoitti luonnontieteiden opettajille ehdotuksia siitä, miten huijausväitteet voidaan kumota käyttämällä Lunar Sample Disk Kit -paketteja.

Vuonna 2002 NASA palkkasi James Edward Obergin kirjoittamaan kirjan, jonka tarkoituksena oli kyseenalaistaa ne, jotka väittävät Apollo-kuulaskua huijaukseksi. Oberg oli entinen rakettitieteilijä, MSNBC Newsin avaruusalan konsultti, analyytikko ja toimittaja, ja kuten myöhemmin selvisi, kuuhun laskeutumisen salaliittoteoreetikko. NASA kuitenkin peruutti hankkeen pian, eikä suostunut kertomaan syitä. NASA:n tiedottaja Bob Jacobs sanoi, että kritiikki siitä, että NASA osoitti huonoa harkintakykyä ja luottamuksen puutetta kirjan tilaamisessa, sai viraston keskeyttämään sen. Esimerkiksi NASAn silloinen hallintojohtaja Sean O'Keefe sanoi:

Vuonna 2006 osa Apollo-aikakauden tallenteista julistettiin kadonneiksi. Salaliittoteoreetikot pitivät kysymystä siitä, mitä nauhoille tapahtui, vahvistuksena uskomuksilleen, ja vuonna 2009 NASA paljasti, että nauhat oli poistettu.

Kuun salaliittoteorioita koskevat väitteet ovat yksityiskohtaisia ja monimutkaisia. Seuraavassa luetellaan joitakin tärkeimpiä näkökohtia ja vastaväitteitä.

Monimutkaisuus

Kuu-salaliittoteoreetikot ovat sitä mieltä, että NASA väärensi Apollo-operaation salaisella ohjelmalla. James Longuskin mukaan salaliittoteorian skenaarioiden monimutkaisuus tekee niistä mahdottomia. Yli 400 000 ihmistä työskenteli Apollo-projektin parissa lähes kymmenen vuoden ajan, ja 12 kuussa kävellyttä miestä palasi Maahan kertomaan kokemuksistaan. Satojen tuhansien ihmisten olisi pitänyt pitää salaisuus. Longuski sanoo, että olisi ollut paljon helpompaa todella laskeutua Kuuhun kuin luoda niin suuri salaliitto sen lavastamiseksi.

Valokuvaus ja videot

1. Joissakin kuvissa ristikko näyttää olevan osittain kohteiden peitossa. Jotkut salaliittoteoreetikot esittävät, että NASA on sommitellut valokuvat "leikkaamalla ja liittämällä" esineitä taustakuvien päälle.

·         Kirkas auringonvalo voi pestä ohuet viivat valkoisten kohteiden päälle.

2. Joissakin kuvissa ristikko on käännetty.

·         Suosittuja kuvia käännetään, jotta kuun horisontti pysyy suorassa.

3. Joissakin kivissä on C-kirjain. Tämä on ehkä studion rekvisiitan tekemä merkintä.

·         C-kirjaimen muotoiset kohteet ovat tulostusvirhe, eivätkä ne näy kameran alkuperäisessä filmissä. On esitetty, että "C" olisi hius tai muu kuitu.

4. Kirjassa Moon Shot on väärennetty kuva Alan Shepardista, joka lyö golfpalloa Kuussa toisen astronautin kanssa.

·         Sitä käytettiin alkuperäisten valokuvien sijasta, koska toimittajat katsoivat, että alkuperäiset kuvat olisivat liian rakeisia kirjaan. Kirjan kustantajat eivät työskennelleet NASA:lle.

Ympäristö

1. Apollo 16:n miehistö ei olisi voinut selvitä auringonpurkauksista, kun he olivat matkalla Kuuhun.

·         Apollo 16:n lennon aikana ei tapahtunut yhtään suurta auringonpurkausta. Elokuussa 1972, Apollo 16:n palattua Maahan ja ennen Apollo 17:n lentoa, tapahtui suuria auringonpurkauksia.

2. Apollo 15 -lennon aikana David Scott teki kokeen, jossa hän pudotti vasaran ja haukansulan samaan aikaan. Molemmat osuivat maahan samaan aikaan.

·         Suhteellisuusperiaatteen mukaan ilman ilmanvastusta kaksi eripainoista esinettä voi osua maahan samaan aikaan.

Puuttuvat tiedot

Apollo-hankkeessa käytettyjen koneiden piirustukset puuttuvat. Myös joitakin Apollo 11 -nauhoja, jotka sisältävät telemetriaa ja korkealaatuista videokuvaa ensimmäisestä kuukävelystä, on kadonnut. Kuuhun laskeutumisen salaliittoteoreetikot uskovat, että tämä johtuu siitä, että niitä ei koskaan ollutkaan olemassa, koska tehtävä oli väärennetty.

Tohtori David Williams (NASA:n arkistonhoitaja Goddardin avaruuslentokeskuksessa) ja Apollo 11:n lennon johtaja Eugene F. Kranz myönsivät, että osa Apollo 11:n nauhoista puuttuu. Kun nauhoitukset lähetettiin takaisin Maahan televisiointia varten, ne muunnettiin eri muotoon, joka oli huonolaatuisempi. Nyt heikkolaatuiset nauhat ovat saatavilla, mutta alkuperäiset, Australiassa vastaanotetut korkealaatuiset videot puuttuvat. Joitakin kuvia alkuperäisestä korkealaatuisesta kuvasta on edelleen saatavilla, ja videoita on julkaistu myös muista tehtävistä, kuten Apollo Lunar Surface Experiments Package -paketista.

Jotkut NASA:n työntekijät etsivät nauhoja auttaakseen heitä suunnittelemaan tulevia tehtäviä. He uskovat, että Apollo 11:n nauhat lähetettiin säilytettäväksi Yhdysvaltain kansallisarkistoon vuonna 1970, mutta vuoteen 1984 mennessä kaikki Apollo 11:n nauhat oli palautettu Goddardin avaruuslentokeskukseen. Nauhat on ehkä pikemminkin varastoitu kuin käytetty uudelleen, ja niiden säilytyspaikan selvittäminen on käynnissä. Goddardissa säilytettiin 35 000 uutta nauhaa vuodessa vuonna 1967, jo ennen Kuuhun laskeutumista.

Cosmos Magazine kertoi 1. marraskuuta 2006, että Australian Perthissä sijaitsevan Curtinin teknillisen yliopiston kellarista oli löydetty 100 Australiassa Apollo 11 -lennon aikana nauhoitettua nauhaa. Yksi vanhoista nauhoista lähetettiin NASAlle analysoitavaksi.

16. heinäkuuta 2009 NASA ilmoitti, että sen on täytynyt poistaa alkuperäiset Apollo 11:n Kuu-kuvat vuosia sitten, jotta se voisi käyttää nauhaa uudelleen. Joulukuun 22. päivänä 2009 NASA julkaisi nauhoja koskevan loppuraportin. Vanhempi insinööri Dick Nafzger totesi, että noin 45 Apollo 11:n videonauhaa oli poistettu ja käytetty uudelleen. Kalifornian Burbankissa sijaitseva Lowry Digital -yritys palautti huonolaatuiset videot Apollo-ohjelman kuuhunlaskun 40-vuotispäivää varten. Osa palautetusta materiaalista on nähtävissä NASAn verkkosivustolla.

Apollon työntekijöiden kuolemantapaukset

Joidenkin salaliittoteoreetikoiden mukaan jotkut astronautit tapettiin osana salailua. Salaliittoteoriaa käsittelevässä televisio-ohjelmassa Fox Entertainment Group listasi 10 astronauttia ja 2 muuta, jotka salaliittoteoreetikoiden mukaan tapettiin.

• Theodore Freeman (lento-onnettomuus, 1964)
• Elliot See ja Charles Bassett (T-38:n onnettomuus, 1966).
• Gus Grissom (Apollo 1:n tulipalo, tammikuu 1967).
• Edward Higgins White (Apollo 1:n tulipalo, tammikuu 1967)
• Roger B. Chaffee (Apollo 1:n tulipalo, tammikuu 1967)
• Edward Givens (auto-onnettomuus, 1967)
• Clifton Williams (lento-onnettomuus, lokakuu 1967)
• Michael James Adams (ainoa X-15:n lentäjä, joka kuoli X-15:n testissä marraskuussa 1967. Hän ei ollut NASA:n astronautti).
• Robert Henry Lawrence Jr. aikoi ryhtyä ilmavoimien lentäjäksi, mutta hän kuoli lento-onnettomuudessa joulukuussa 1967.
• Thomas Ronald Baron (kuoli perheensä kanssa auto-onnettomuudessa junan kanssa vuonna 1967 sen jälkeen, kun hänet oli erotettu, koska hän oli puhunut kongressille Apollo 1:n tulipalon syystä). Todettiin itsemurhaksi. Baron kirjoitti Apollo-ohjelmaa kritisoivan raportin ja oli arvostelijana Apollo 1:n tulipalon jälkeen.
• Brian Welch kuoli muutama kuukausi sen jälkeen, kun hän oli paljastanut Foxin televisio-ohjelmassa kuuhuijauksen.

Irwinin kuolemaa lukuun ottamatta kaikki kuolemat liittyivät heidän työhönsä NASA:ssa tai ilmavoimissa. Mike Adams ja Robert Lawrence eivät olleet mukana siviiliavaruusohjelmassa. James Irwinillä oli jo useita sydänkohtauksia ennen kuolemaansa. Kahta lukuun ottamatta kaikki kuolemantapaukset tapahtuivat vähintään yksi tai kaksi vuotta ennen Apollo 11:tä. Brian Welch puhui myös kuuhuijausta vastaan, joten hän ei olisi ollut hyvä kohde kuolonuhriksi.

Marraskuussa 2018 kuuhun vuosina 1969-1972 laskeutuneista kahdestatoista Apollo-astronautista neljä oli yhä elossa, mukaan lukien Buzz Aldrin. Myös yhdeksän niistä kahdestatoista Apollo-astronautista, jotka lensivät Kuuhun laskeutumatta vuosina 1968-1972, on yhä elossa, esimerkiksi Michael Collins.

Vuosina 1961-1972 kuoli ainakin kahdeksan venäläistä kosmonauttia:

• Valentin Bondarenko (maaharjoitusonnettomuus, maaliskuu 1961)
• Grigori Nelyubov (itsemurha, helmikuu 1966)
• Vladimir Komarov (Sojuz 1 -onnettomuus, huhtikuu 1967).
• Juri Gagarin (MiG-15:n maahansyöksy maaliskuussa 1968).
• Pavel Beljajev (leikkauksen jälkeiset komplikaatiot, tammikuu 1970).
• Georgi Dobrovolski, Vladislav Volkov ja Viktor Patsajev (Sojuz 11:n onnettomuus, kesäkuu 1971).

Lisäksi avaruuslento-ohjelman johtaja Sergei Korolev kuoli tammikuussa 1966.

Laskeutumispaikat

Salaliittoteoreetikot sanovat, että teleskoopit, esimerkiksi Hubble, pystyvät ottamaan kuvia kuusta, jossa Apollo laskeutui, ja jos ihmiset todella laskeutuivat kuuhun, kuvissa pitäisi näkyä kuun pinnalla olevat arvet ja sen jälkeensä jättämät varusteet. He uskovat, että suuret observatoriomme eivät ota kuvia laskeutumispaikoista, koska se paljastaisi salailun.

NASA on sanonut, että näistä laskeutumispaikoista on otettu kuvia, mutta Hubblen ottamat kuvat ovat liian heikkolaatuisia, jotta niistä näkyisi paljon yksityiskohtia. Vuonna 2009 NASA julkaisi Lunar Reconnaissance Orbiterin kuvia, joissa Apollon laskeutumispaikat näkyvät yksityiskohtaisemmin. Nämä kuvat eivät ole vakuuttaneet salaliittoteoreetikkoja, koska kuvat on ottanut NASA, ja he uskovat, että NASA on salailun takana.

Teknologia

Bart Sibrel (salaliittoteoreetikko) sanoo, että Neuvostoliitolla oli paljon enemmän aikaa avaruudessa kuin Yhdysvalloilla ennen Apollo-ohjelmaa. Neuvostoliitto lähetti ensimmäisen satelliitin kiertoradalle lokakuussa 1957 nimellä Sputnik 1. Se myös lähetti ensimmäisen eläimen avaruuteen Sputnik 2:ssa ja oli ensimmäinen maa, joka toi turvallisesti eläimen takaisin avaruudesta Sputnik 5:ssä. Juri Gagrin oli ensimmäinen ihminen, joka kiersi Maan kiertoradalle Vostok 1:llä, joka oli myös Neuvostoliitosta. Sibrel uskoo, että koska Neuvostoliitto oli niin paljon Yhdysvaltoja edellä Kuu-kilpailussa, Yhdysvaltojen oli väärennettävä laskeutumiset voittaakseen.

Tammikuun 27. päivänä 1967 Apollo 1 syttyi tuleen ja 3 astronauttia sai surmansa. Kaksi vuotta myöhemmin NASA ilmoitti, että tulipalon aiheuttaneet ongelmat oli korjattu. Bart Sibrel uskoo, että ongelmia ei voitu korjata, joten NASA päätti lavastaa laskeutumiset voittaakseen kuukilpailun.

NASAn mukaan Neuvostoliiton saavutukset eivät olleet yhtä vaikuttavia kuin Yhdysvaltojen. Encyclopaedia Astronautican mukaan Yhdysvallat vietti avaruudessa 1 864 tuntia, kun taas Neuvostoliitto vietti Sojuz 5:n valmistuessa 697 tuntia. Apollo 7 laukesi lokakuussa 1968, 21 kuukautta Apollo 1:n tulipalon jälkeen, ja sen kyydissä oli astronautti. Apollo 11:een mennessä Yhdysvaltojen etumatka oli vieläkin suurempi.

Sekä Yhdysvalloilla että Neuvostoliitolla oli monia ongelmia Kuun kilpailussa. Neuvostoliitto sai ensimmäisen kuolemantapauksen lennon aikana vuonna 1967, vain kolme kuukautta Apollo 1:n tulipalon jälkeen. NASA:n mukaan suurin osa neuvostoliittolaisten ensin tekemistä saavutuksista tehtiin myös Yhdysvalloissa vuoden kuluessa. Vuoteen 1965 mennessä Yhdysvallat alkoi päihittää Neuvostoliiton muutamassa tärkeässä vaiheessa. Neuvostoliittolaiset eivät olleet koskaan kehittäneet rakettia, jolla olisi voitu laskeutua Kuuhun, eivätkä he olleet koskaan testanneet laskeutumista Kuuhun astronautti kyydissä.

Kuun kivet

Joidenkin salaliittoteoreetikoiden mukaan Apollo-ohjelman keräämät kuukivet ovat itse asiassa Etelämantereelta peräisin olevia meteoriitteja. Marshall Space Flight Centerin johtaja Wernher von Braun ja kolme muuta henkilöä matkustivat Etelämantereelle vuonna 1967 (kolme vuotta ennen Apollon laukaisua) tutkimaan tulevia avaruuslentoja varten. Jotkut salaliittoteoreetikot uskovat, että Braun keräsi matkan aikana meteoriitteja, joita hän käytti väärennettyinä kuukivinä.

Apollo-ohjelman aikana kerättiin 380 kiloa kuun kiviä Apollo 11, 12, 14, 15, 16 ja 17 -lentojen aikana. Eri puolilla maailmaa toimivien tutkijoiden mukaan nämä kivet eroavat suuresti meteoriiteista ja muista Maasta löytyvistä kivistä. Kivet ovat myös 200 000 000 (200 miljoonaa) vuotta vanhempia kuin mikään Maasta löydetty kivi, ja ne ovat samanlaisia kuin Neuvostoliiton myöhemmin palauttamat kuukivet.

Joitakin kuukiviä olisi voitu kerätä ilman kuuhun laskeutumista, mutta ensimmäinen kuukivi löydettiin Maasta vuonna 1979, ja vasta vuonna 1982 selvisi, että se oli peräisin kuusta. Kuukivet ovat myös hyvin harvinaisia maapallolla, ja niitä on löydetty vain 30 kiloa, kun taas Apollo-lentomatkat toivat mukanaan 380 kiloa.

Tutkimus

Vuonna 2004 Martin Hendry ja Ken Skeldon Glasgow'n yliopistosta tutkivat kuuhuijausta. Marraskuussa 2004 he puhuivat Glasgow'n tiedekeskuksessa ja tutkivat kymmenen tärkeintä todistetta siitä, että kyseessä oli huijaus.

• Apollo Moon Landings -nauhat kadonneet - Wikinews
• Apollo-ohjelma
• Kuu
• NASA