myskihirvi
Myskihirvet ovat ryhmä sorkka- ja kavioeläimiin kuuluvia nisäkkäitä. Ne kuuluvat Moschidae-heimoon. Muskattipeuroja on neljä lajia, mutta ne ovat kaikki hyvin samankaltaisia. Myskihirvet ovat alkukantaisempia kuin oikeat hirvet.
Kallo
Taksonomia
- Moschidae-suku
- Himalajan myskihirvi (Moschus chrysogaster)
- Siperian myskihirvi (Moschus moschiferus)
- Musta myskikauris (Moschus fuscus)
- Kääpiömyskikauris (Moschus berezovskii)
Ulkonäkö
Muskihirvet ovat noin 90 senttimetriä pitkiä ja noin 60 senttimetriä korkeita, ja niiden hännän pituus on 4-6 senttimetriä. Ne painavat noin 10 kiloa. Muskihirvillä on yleensä tummanruskea turkki. Uroksilla on pitkät yläetuhampaat (ns. syöksyhampaat), jotka voivat olla jopa 7 senttimetriä pitkät. Muskihirvillä ei ole sarvia. Uroksilla on myös myskihirvirauhanen.
Habitat
Myskihirvi elää Aasian, Venäjän, Kiinan ja Korean niemimaan vuoristometsissä. Ne elävät vuoristossa, useimmiten 2500-3500 metrin korkeudessa. Ne elävät tiheissä metsissä.
Life
Muskihirvet ovat aktiivisia lähinnä öisin. Myskikauriit syövät ruohoa ja sammalta; talvella ne syövät myös oksia ja jäkälää.
Muskihirvet elävät yksin. Ne kokoontuvat yhteen vain parittelemaan. Jos kaksi urospuolista myskihirveä tapaa, ne tappelevat, jolloin ne voivat satuttaa toisiaan vakavasti keihäsmäisillä hampaillaan.
Naaras synnyttää 1-2 poikasta. Myskihirven poikasella on täpliä turkissaan.
Muskihirvi ja ihminen
Urospuolisilla myskihirvillä on rauhanen, joka tuottaa myskiä. Myskistä valmistetaan hajuvesiä ja saippuaa, ja sitä käytetään myös perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä. Yhdessä myskihirven rauhasessa on noin 25-30 grammaa myskiä. Myskihirviä on metsästetty ja tapettu niiden myskin vuoksi. Tämän vuoksi myskihirvi on vähentynyt ja tullut uhanalaiseksi. Toinen menetelmä on pyydystää elävä myskihirvi, ottaa sen myskihirvi ja päästää se taas vapaaksi. Tämä menetelmä vie enemmän aikaa, joten sitä ei käytetä usein. On myös olemassa myskihirvifarmeja.
