Alaston myyrärotta

Fyysinen kuvaus

Tyypillisesti eläimet ovat kahdeksasta kymmeneen senttimetriä pitkiä ja painavat noin 30 grammaa. Niiden silmät ovat melko pienet, eivätkä ne näe kovin hyvin. Niiden jalat ovat ohuet ja lyhyet. Ne ovat kuitenkin erittäin hyviä liikkumaan maan alla, ja ne voivat liikkua taaksepäin yhtä nopeasti kuin eteenpäin. Niillä on suuret, ulkonevat hampaat, joita ne käyttävät kaivamiseen. Niiden huulet on suljettu juuri hampaiden takana, jotta maa ei pääse täyttämään niiden suuta kaivamisen aikana. Niillä on vähän karvaa ja ryppyinen vaaleanpunainen tai kellertävä iho.

Alastomat myyrärotta on sopeutunut hyvin sen elinympäristönä olevien tunnelien rajalliseen hapen saatavuuteen: sen keuhkot ovat hyvin pienet ja sen verellä on erittäin voimakas affiniteetti happea kohtaan, mikä lisää hapenoton tehokkuutta. Sen hengitys- ja aineenvaihduntanopeus on erittäin alhainen sen kokoiseksi eläimeksi, noin kaksi kolmasosaa samankokoisen hiiren hengitys- ja aineenvaihduntanopeudesta. Se käyttää vain hyvin vähän happea. Pitkän nälänhädän aikana, kuten kuivuuden aikana, sen aineenvaihdunta voi vähentyä jopa kaksikymmentäviisi prosenttia.

Alaston myyrärotta pystyy säätelemään ruumiinlämpöään nisäkkäille tyypilliseen tapaan vain suhteellisen kapealla lämpötila-alueella. Tämän alueen ulkopuolella se ylikuumenee tai jäähtyy. Se voi voittaa tämän käyttäytymisellään. Kylmänä alastomat myyrärotat käpertyvät yhteen tai paistattelevat kolojärjestelmänsä matalissa osissa. Kun niille tulee liian kuuma, ne vetäytyvät tunnelijärjestelmänsä syvempiin, viileämpiin osiin.

 

Ekologia ja käyttäytyminen

Levinneisyys ja elinympäristö

Alaston myyrärotta on kotoisin Itä-Afrikan trooppisten ruohikkoalueiden kuivemmista osista, pääasiassa Etelä-Etiopiasta, Keniasta ja Somaliasta.

Keskimäärin 75-80 yksilön koloniat elävät yhdessä monimutkaisissa kolojärjestelmissä Afrikan kuivilla aavikoilla. Alastomien myyrärottien rakentamat tunnelit voivat olla yhteensä jopa kaksi tai kolme kilometriä pitkiä.

Sosiaalinen rakenne ja lisääntyminen

Alastomatyyrirotta on yksi kahdesta nisäkäslajista, jotka ovat eusosiaalisia. Vain yksi naaras (kuningatar) ja yhdestä kolmeen urosta lisääntyvät, kun taas muut pesäkkeen jäsenet ovat työläisiä. Työläiset tekevät erilaisia asioita. Jotkut ovat tunnelien rakentajia, jotka laajentavat kolojärjestelmän laajaa tunneliverkostoa, ja jotkut toimivat pääasiassa sotilaina, jotka suojelevat ryhmää ulkopuolisilta saalistajilta.

Tämä eusosiaalinen sosiaalinen rakenne, joka muistuttaa muurahaisten, termiittien ja joidenkin mehiläisten ja ampiaisten sosiaalista rakennetta, on hyvin harvinainen nisäkkäiden keskuudessa.

Kuningattaren ja siitosurosten väliset suhteet voivat kestää useita vuosia. "Lisääntymisvaikeudet" aiheuttavat sen, että muut naaraat eivät lisäänny: työskentelevien naaraiden hedelmättömyys on vain väliaikaista, eikä se ole geneettistä. Kuningattaret elävät 13-18 vuotta, ja ne ovat erittäin vihamielisiä muita naaraita kohtaan, jotka käyttäytyvät kuin kuningattaret tai tuottavat hormoneja kuningattareksi tulemista varten. Kun kuningatar kuolee, toinen naaras ottaa sen paikan, joskus kilpailijoidensa kanssa käydyn väkivaltaisen kamppailun jälkeen.

Urokset ja naaraat pystyvät lisääntymään vuoden ikäisinä. Tiineys kestää noin 70 päivää. Pentue on yleensä kolmesta kahteentoista pentua, mutta se voi olla jopa 28 pentua. Keskimääräinen pentuekoko on 11. Luonnossa alastomat myyrärotat lisääntyvät yleensä kerran vuodessa, jos pentue selviää hengissä. Vankeudessa ne lisääntyvät ympäri vuoden, ja ne voivat saada pentueen 80 päivän välein. Poikaset syntyvät sokeina ja painavat noin 2 grammaa. Kuningatar imettää niitä ensimmäisen kuukauden ajan, minkä jälkeen muut pesäkkeen jäsenet syöttävät niille ulostetta, kunnes ne ovat tarpeeksi vanhoja syömään kiinteää ruokaa.

Ruokavalio

Alastomat myyrärotat syövät pääasiassa hyvin suuria mukuloita (jotka painavat jopa 1000 kertaa tyypillisen myyrärotan ruumiinpainon), joita ne löytävät syvältä maan alta kaivostoiminnassaan, mutta syövät myös omia ulosteitaan (koprofagia). Yksittäinen mukula voi tarjota yhdyskunnalle pitkäaikaisen ravinnonlähteen, joka kestää kuukausia tai jopa vuosia, sillä ne syövät sen sisuksen mutta jättävät sen ulkopuolelle, jolloin mukula voi uudistua. Niiden suolistossa olevat symbioottiset bakteerit auttavat niitä sulattamaan kuituja.

 
Alaston myyrärotta syömässä.  

Longevity

Myyrärotta on kiinnostava myös siksi, että se on poikkeuksellisen pitkäikäinen kokoisekseen jyrsijäksi (jopa 28 vuotta), ja se pitää hallussaan pisimpään eläneen jyrsijän ennätystä. Niiden pitkäikäisyyden salaisuudesta kiistellään, mutta sen uskotaan liittyvän siihen, että ne pystyvät sammuttamaan aineenvaihduntansa vaikeina aikoina ja näin estämään hapettumisvaurioita. Tämä on tiivistetty sanoilla "Ne elävät elämänsä pulsseissa".

Koska rotat ovat näin pieneksi jyrsijäksi poikkeuksellisen pitkäikäisiä, alastoman myyrärotan perimän sekvensoimiseksi käynnistettiin kansainvälisiä ponnisteluja. Tuloksia saatiin vuosina 2011 ja 2014. Transkriptomin sekvensointi osoitti, että mitokondrioihin ja hapettumisen pelkistysprosesseihin liittyvillä geeneillä on korkea ilmentymistaso alastomalla myyrärotalla verrattuna hiiriin. Tämä voi osaltaan vaikuttaa niiden pitkäikäisyyteen.

Ihmisten, alastomien myyrärottien ja hiirten maksan DNA-korjaustranskriptomeja verrattiin keskenään. Ihmisten, alastomien myyrärottien ja hiirten maksimielinaika on vastaavasti ~120, 30 ja 3 vuotta. Pidempään eläneet lajit, ihmiset ja alastomat myyrärotat, ekspressoivat DNA:n korjausgeenejä korkeammalla tasolla kuin hiiret. Lisäksi useat DNA:n korjausreitit olivat ihmisillä ja alastomilla myyrärotilla säänneltyjä hiiriin verrattuna. Nämä havainnot viittaavat siihen, että lisääntynyt DNA:n korjaus lisää pitkäikäisyyttä. Havainnot ovat sopusoinnussa vanhenemisen DNA-vaurioteorian kanssa.

 

Suojelutilanne

Alastomat myyrärotat eivät ole uhattuina. Vaikeista elinolosuhteistaan huolimatta alastomat myyrärotat ovat varsin laajalle levinneitä ja runsaslukuisia Itä-Afrikan kuivemmilla alueilla.