Lähi-Itä – määritelmä, sijainti, historia ja keskeiset maat
Lähi-itä on termi, jota arkeologit, maantieteilijät ja historioitsijat käyttävät Lähi-idästä.
Määritelmä
Lähi-Itä on maantieteellis-politologinen käsite, joka kattaa suurimman osan Väli- ja Etelä-Aasian sekä osan Pohjois-Afrikkaa. Termiä käytetään eri yhteyksissä eri tavoilla: joskus sillä tarkoitetaan suppeampaa aluetta Arabian niemimaasta ja Levantin rannikkoseuduista, toisinaan laajempaa aluetta, johon kuuluvat mm. Iran, Turkki ja Egypti. Käytännössä rajat eivät ole tarkkarajaiset, ja Lähi-itä voidaan ymmärtää myös kulttuurisena ja historiallisena kokonaisuutena.
Sijainti ja rajat
Yleisesti Lähi-Itä sijoittuu Välimeren itä- ja etelärannoilta Persianlahden alueelle ja Arabian niemimaalle. Alueen rajoja määrittävät usein seuraavat tekijät:
- maantieteelliset (merenrannat, vuoristot, aavikot),
- historialliset (muinaiset sivilisaatiot, imperiumit),
- poliittiset ja taloudelliset suhteet (kauppareitit, öljyalueet).
Joissain määritelmissä Pohjois-Afrikan maat, erityisesti Egypti, lasketaan osaksi Lähi-itää, kun taas toisissa Egypti sijoittuu pohjoisafrikalaisen tai arabialaisen alueen piiriin.
Historia lyhyesti
Lähi-itä on yksi ihmiskunnan vanhimmista asutetuista alueista. Siellä syntyivät varhaiset korkeakulttuurit, kuten mesopotamialaiset sivilisaatiot (Sumer, Babylon), faraoiden Egypti ja myöhemmin foinikialaiset, persialaiset ja roomalaiset vaikutukset. Alueella on keskeinen rooli myös monien suurten uskontojen synnyssä: juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin historia liittyy vahvasti Lähi-itään.
Välillä Lähi-Itä oli osa suuria imperiumeja (ottomaanien valtakunta, Persian imperiumi), ja 1800–1900-luvuilla alue joutui kolonialististen ja kansainvälisten intressien kohteeksi. 1900-luvun jälkipuoliskolla alueen poliittinen kartta muuttui nopeasti valtiollisiksi itsenäisiksi yksiköiksi, ja öljyn löytyminen vaikutti voimakkaasti geopoliittisiin suhteisiin.
Keskeiset maat ja alueet
Tässä ovat yleisesti Lähi-itään liitettävien valtioiden ja alueiden tyypillisiä esimerkkejä. Tarkka lista voi vaihdella lähteestä riippuen:
- Saudi-Arabia
- Iran
- Irak
- Israel
- Palestiinalaisalueet (Länsiranta ja Gazan alue)
- Jordan
- Libanon
- Syria
- Turkki (erityisesti Kaakkois-Turkki ja Anatolia)
- Egypti (usein mukaan luettuna Pohjois-Afrikan osana)
- Yemen, Oman, Kuwait, Qatar, Bahrain, Yhdistyneet arabiemiirikunnat
Kielet, uskonto ja kulttuuri
Alue on kielellisesti ja kulttuurisesti monimuotoinen. Arabiankieliset yhteiskunnat ovat yleisimpiä (arabimaat), mutta merkittäviä kieli- ja kulttuuriryhmiä ovat myös persian (farsi) puhujat Iranissa, turkit Turkissa ja monikieliset vähemmistöt. Uskonnollisesti Lähi-itä on islamin keskeisiä alueita (sunni- ja shiialaisuus), mutta siellä on myös juutalaisia, kristittyjä, druuseja ja muita uskonnollisia yhteisöjä.
Luonnonvarat ja talous
Lähi-idän taloutta leimaa erityisesti öljy- ja maakaasvarannot Persianlahden ympärillä, jotka ovat vaikuttaneet alueen taloudelliseen kehitykseen ja globaaleihin suhteisiin. Samalla alueella on suuria alueellisia eroja: öljyrikkaat monarkiavaltiot ovat suuria vaurauden keskuksia, kun taas monet muut maat kohtaavat taloudellisia ja työllisyysongelmia. Myös maatalous, merikauppa ja turistipalvelut ovat tärkeitä monille alueen maille.
Nykytilanne ja haasteet
Lähi-Itä kohtaa useita pitkäkestoisia ja monimutkaisia haasteita:
- poliittiset konfliktit ja sotilaalliset jännitteet (esim. Israel–Palestiina, Syyrian sota, Yemenin konflikti),
- alueelliset valtapyrkimykset ja liittoumat,
- ihmisoikeuskysymykset ja pakolaisvirrat,
- taloudellinen eriarvoisuus ja nuorten työttömyys,
- veden ja muiden luonnonvarojen niukkuus monilla alueilla.
Samalla alueella on voimakasta elpymistä, infrastruktuurihankkeita ja yritystoimintaa erityisesti teknologiassa sekä energiasektorin uudistuksissa (esim. hajautettu energia, talouden monipuolistaminen).
Miksi termi on merkityksellinen?
Termi "Lähi-Itä" kuvaa alueen historiallista, kulttuurista ja geopoliittista yhtenäisyyttä mutta myös sen sisäisiä eroja. Käsite auttaa jäsentämään kansainvälistä politiikkaa, taloutta ja tutkimusta, mutta sen käyttö edellyttää ymmärrystä siitä, että alue ei ole homogeeninen — rajat, identiteetit ja intressit vaihtelevat suuresti.
Lisätietoa
Lisätietoa alueesta saa esimerkiksi historiaa ja arkeologiaa käsittelevistä teoksista, maantieteen oppikirjoista sekä kansainvälisen politiikan analyyseistä. Paikalliset uutislähteet ja kansainväliset järjestöt tarjoavat ajankohtaista tietoa alueen kehityksestä.
Tausta
Termi Lähi-itä tuli käyttöön 1890-luvulla, kun Euroopan suurvallat joutuivat kohtaamaan kaksi kriittistä tilannetta "idässä". Kiinan ja Japanin sota vuosina 1894-1895 Kaukoidässä ja Armenian kansanmurha Lähi-idässä.
Brittiläinen arkeologi D.G. Hogarth julkaisi vuonna 1902 teoksen The Nearer East, joka auttoi määrittelemään termin ja sen laajuuden, mukaan lukien Albanian, Montenegron, Etelä-Serbian ja Bulgarian, Kreikan, Egyptin, kaikki ottomaanien alueet, koko Arabian niemimaan ja Iranin länsiosat.