Nicola Pisano (n.1220–1284) — Pisan kuvanveistäjä, modernin veiston perustaja
Nicola Pisano — Pisan kuvanveistäjän uraauurtava vaikutus: antiikin ja gootin yhdistäjä, modernin veiston perustaja. Tutustu hänen mestariteoksiinsa ja kiehtovaan taidehistoriaansa.
Nicola Pisano (myös Niccolò Pisano ja Nicola de Apulia) (n. 1220/1225 – n. 1284) oli italialainen kuvanveistäjä, joka on erityisen tunnettu 1200-luvun puolivälissä tekemistään monumentaalisista marmori‑reliefeistä ja pulpiteista. Hän toimi pääosin Toscanassa ja sai suuren huomion Pisassa ja Sienassa tehdyistä töistään.
Tyyli ja vaikutteet
Nicola erottui aikansa goottilaisesta perinteestä ottamalla vahvasti vaikutteita Pisassa nähtävästä antiikin roomalaisesta kuvanveistosta. Hän hyödynsi usein roomalaisten sarkofagien ja reliefien klassisia sommitelmia, anatomista tarkkuutta ja monumentaalista läsnäoloa, mutta yhdisti ne keskiaikaiseen, kerronnalliseen asetteluun. Tuloksena syntyi uusi, selkeämpi naturalismi ja veistosten voimakas kolmiulotteisuuden tuntu, minkä vuoksi häntä on kutsuttu modernin kuvanveiston perustajaksi.
Merkittävimmät teokset
- Pisan baptisteryn (kastekappelin) saarnastuoli (pulpit) noin 1255–1260 — yksi hänen tunnetuimmista teoksistaan, jossa näkyy selkeä klassinen vaikutus, tiiviit kohtausryhmät ja yksityiskohtainen anatomia.
- Sienan katedraalin saarnastuoli (1265–1268) — Nicola sai tämän tilauksen Pisasta ja hän suunnitteli sekä veisti osan reliefeistä; työssä näkyy myös hänen työpajansa käsiala ja teoksen viimeistelyssä olivat mukana oppilaat, mm. Giovanni Pisano.
- Muita pienempiä reliefejä ja arkkitehtonisia koristeita eri kirkkoihin ja julkisiin tiloihin Toscassa ja Etelä‑Italiassa.
Työskentelytapa ja työpaja
Nicola työskenteli useimmiten isojen komissiona tehtyjen monumenttien parissa ja johti laajaa työpajaa, joka käsitti oppilaita ja assistentteja. Hänen perintönsä jatkui työpajassa — tunnetuin seuraaja ja todennäköisesti myös hänen poikansa oli Giovanni Pisano, joka kehitti klassisen luonnollisuuden rinnalle entistä voimakkaamman goottilaisen ilmaisun. Myös myöhemmät italialaiset kuvanveistäjät, kuten Arnolfo di Cambio, saivat vaikutteita tästä uudesta luonnollisuuden ja monumentaalisuuden yhdistelmästä.
Perintö
Nicola Pisanon merkitys taidehistoriassa perustuu ennen kaikkea klassisen luonnollisuuden ja keskiaikaisen kerronnallisuuden yhdistämiseen. Hänen teoksensa toimivat sillanrakentajina antiikin perinteen ja renessanssin uudelleen löytämisen välillä, ja niitä pidetään keskeisinä esimerkkeinä siitä, miten roomalainen luonnollisuus herätettiin eloon keskiajalla.
Sienan katedraalin saarnatuoli
Works
Pisassa
Nicola Pisanon syntymäaika ja tarkka syntymäpaikka eivät ole tiedossa. Sienan katedraalin arkistossa olevan asiakirjan mukaan hän oli Petrus de Apulian poika. Vuonna 1245 Nicola teki veistoksia Praton katedraalissa ja muutti sitten Pisaan, jossa hänen poikansa Giovanni Pisano syntyi.
Noin vuonna 1255 Nicola sai toimeksiannon (palkkatyön) valmistaa Pisan katedraalin kastekappelin saarnatuoli. Kastekirkko oli hyvin suuri pyöreä kupolirakennus, joka sijaitsi lähellä katedraalin länsiovia. Nicolaa avustivat (auttoivat) muut kuvanveistäjät, kuten Arnolfo di Cambio, josta tuli myöhemmin kuuluisa arkkitehti. Teos valmistui vuonna 1260 ja se on allekirjoitettu "Nicola Pisanus", mikä tarkoittaa "Pisan Nikolausta".
Saarnatuoli on kuusikulmainen (kuusisivuinen), ja se nojaa kuuteen värillisestä kivestä valmistettuun pylvääseen, ja toinen pylväs on saarnatuolin keskellä. Neljä pylväistä, mukaan lukien keskimmäinen pylväs, nojaa veistettyjen olentojen selkänojiin. Saarnatuolin viiden sivun ympärillä on valkoisia marmoritauluja, joihin on veistetty tarinoita Jeesuksen elämästä. Niitä ovat Ilmestyskertomus (kertomus Jeesuksen syntymästä Marialle), Jeesuksen syntymä (Jeesuksen syntymä), enkelit kertovat paimenille, tietäjien palvonta (kolme viisasta miestä), Jeesus-lapsen esittäminen temppelissä ja ristiinnaulitseminen.
Pisan katedraalissa oli suuri luostari (kaarien ympäröimä piha), jota kutsuttiin Campo Santoksi ja jota käytettiin hautapaikkana. Campo Santon kaarikäytävän ympärillä oli antiikin Rooman "sarcopgagi" (kiviarkkuja), jotka Pisan laivasto oli varastanut voitettuaan taistelun. Monet arkuista oli kaiverrettu runsaasti tarinoita kertoviin kohtauksiin. Elämäkerran kirjoittaja Giorgio Vasari kirjoitti, että Nicola Pisano tutki näitä veistoksia ennen kuin hän aloitti työt saarnastuolin veistosten parissa. Tämän vuoksi Nicolan veistokset muodostavat sillan 1200-luvun goottilaisen tyylin ja renessanssitaiteilijoiden 1400-luvulla käyttämän klassisen tyylin välille. Pisan kastekirkon oli rakentanut arkkitehti nimeltä Diotisalvi, mutta työ jäi kesken. Nicola Pisano teki kupolista paljon korkeamman ja koristi sen ympärille koristeen, johon Nicolan poika Giovanni Pisano lisäsi 20 vuotta myöhemmin veistoksia.
Bolognassa ja Sienassa
Vuonna 1264 Nicola Pisano sai tehtäväkseen rakentaa Pyhän Dominikuksen muistoksi suuren pyhäkön, Arca di San Domenicon, Bolognan San Domenicon basilikaan. Nicolan uskotaan tehneen pääsuunnitelman, mutta monet muut kuvanveistäjät työskentelivät sen parissa. Yli 200 vuotta myöhemmin se ei ollut vieläkään valmis, ja Michelangelo teki siihen teini-ikäisenä kolme pientä patsasta.
Syyskuussa 1265 Nicola aloitti toisen, vielä ensimmäistäkin marmorisemman saarnastuolin rakentamisen, tällä kertaa Sienan katedraaliin. Työ kesti kolme vuotta, ja Nicolaa auttoivat hänen poikansa Giovanni Pisano ja hänen apulaisensa Arnolfo di Cambio, Lapo di Ricevuto ja monet muut taiteilijat.
Saarnatuoli on kahdeksankulmainen, ja se nojaa yhdeksään pylvääseen, jotka on valmistettu graniitista, porfyyristä ja vihreästä marmorista. Tämän saarnastuolin sanoma on pelastus ja viimeinen tuomio. Siinä on seitsemän veistoksellista kohtausta ja monia pieniä patsaita. Kolme kohtausta kertoo useamman kuin yhden tarinan. Kaikki paneelit ovat täynnä hahmoja.
- Marian vierailu serkkunsa Elisabetin luona ja Jeesuksen syntymä.
- Maagien matka (kolme viisasta miestä) ja Jeesuksen palvominen maagien toimesta.
- Jeesuksen esittely temppelissä ja pako Egyptiin
- Viattomien joukkomurha
- Ristiinnaulitseminen
- Viimeinen tuomio siunattujen sielujen kanssa
- Viimeinen tuomio kadotettujen sielujen kanssa
Pistoia ja Perugia
Heinäkuussa 1273 Nicola Pisano sai tehtäväkseen valmistaa alttarin Pistoian katedraalin Pyhän Jaakobin kappeliin. Kappeli purettiin, ja jäljellä on enää mahdollisesti Nicolan tekemä pyhää vettä varten tarkoitettu allas.
Hänen viimeinen päätehtävänsä vuosina 1277-78 oli valmistaa veistospaneelit, jotka ympäröivät Perugian kaupungin pääaukiolla sijaitsevaa erittäin suurta suihkulähdettä. (1277-1278). Suihkulähteen olivat suunnitelleet Fra Bevignate ja Boninsegna. Uskotaan, että suurimman osan veistoksista teki hänen poikansa Giovanni Pisano. ja hänen avustajansa.
Kohtauksia Pisan kastekirkon saarnatuolista.
Nicola suunnitteli Pisan baptisteriumin kupolin ja hänen poikansa Giovanni viimeisteli sen koristelun.
Pyhän Dominikuksen arka. Etupaneelit ovat Arnolfo di Cambion käsialaa, ja toinen patsas vasemmalta on Michelangelon käsialaa.
Etsiä