Niels Bohr (7. lokakuuta 1885 – 18. marraskuuta 1962) oli tanskalainen fyysikko, joka oli yksi kvanttifysiikan ja atomirakenteen keskeisistä kehittäjistä. Hän esitteli vuonna 1913 kuuluisan Bohrin atomimallin, joka selitti atomien energiatasojen kvantittumisen ja elektroneiden siirtymät. Bohrin työt atomien rakenteen ymmärtämiseksi johtivat siihen, että hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1922 tutkimuksistaan atomien rakenteesta ja niistä säteilevästä energiasta; yksinkertaistaen palkinto myönnettiin atomien energiatasojen kvantittumisen selittämisestä. Hän vaikutti myös ydinfysiikan tutkimukseen, ja hänen työnsä liittyi laajemmin ydinaseiden kehitykseen (atomipommin) 1900-luvun puolivälissä. Toisen maailmansodan aikana Bohr pakeni Tanskasta ja osallistui liittoutuneiden tutkijoiden tapaamisiin sekä oli yhteyksissä Manhattan-projektiin; hän kuitenkin korosti sodan jälkeen tiedon avoimuutta ja kansainvälisen yhteistyön tarvetta ydinenergian hallinnassa. Bohr perusti Kööpenhaminan teoreettisen fysiikan laitoksen (nyk. Niels Bohr Institute) ja oli monien merkittävien fyysikoiden opettaja sekä työtoveri. Hän muotoili filosofisesti vaikuttavan komplementaarisuusperiaatteen, joka on keskeinen osa niin kutsuttua Kööpenhaminan tulkintaa kvanttimekaniikasta. Bohrilla oli pitkäaikainen tieteellinen keskusteluyhteys muun muassa Albert Einsteinin kanssa; kuuluisat Bohr–Einstein-keskustelut käsittelivät kvanttimekaniikan perusteita, todennäköisyyttä ja sattuman roolia luonnonilmiöissä. Bohr meni naimisiin Margrethe Nørlundin kanssa vuonna 1912. Yksi hänen pojistaan, Aage Bohr, seurasi isänsä jalanjälkiä fysiikassa ja sai vuonna 1975 oman Nobel-palkintonsa. Niels Bohrin perintö näkyy sekä teoreettisissa käsitteissä että kansainvälisen tieteellisen yhteisön rakenteissa, ja häntä pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä fyysikoista.