"Neekerit Valkoisessa talossa" oli rasistinen runo, joka ilmestyi ensimmäisen kerran monissa amerikkalaisissa sanomalehdissä vuosina 1901–1903. Runon levittäytymistä selittää osaltaan se, että se syntyi voimakkaan julkisen reaktion yhteydessä: afroamerikkalaisen johtajan vierailu Valkoiseen taloon koettiin monin paikoin provokatiivisena. Tekstissä kuvattu vastareaktio heijasteli laajempaa rotuerottelun ja Jim Crow -politiikan aikaa Yhdysvaltojen eteläosissa.
Runon julkaisemisen alkuvaihe liittyy siihen, että afroamerikkalainen poliittinen johtaja, opettaja ja kirjailija Booker T. Washington kutsuttiin illalliselle Valkoiseen taloon. Vierailun isännöi presidentti Theodore Roosevelt, joka oli valkoinen. Useat valkoiset toimittajat ja lukijat erityisesti Etelässä pitivät tilaisuutta sopimattomana, ja siihen liittyvä inho ja pelko näkyivät mediassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Runo nousi uudelleen julkisuuteen vuonna 1929, kun afroamerikkalaisen kongressiedustajan Oscar DePriestin vaimo oli kutsuttu kongressin vaimojen teetilaisuuteen Valkoiseen taloon. First Lady Lou Hoover oli kutsunut hänet tällaisiin tilaisuuksiin, ja kutsu herätti ankaraa kritiikkiä ja boikotteja erityisesti etelän osavaltioista tulevien kongressin jäsenten puolisoissa. Tapaus oli osa laajempaa vastustusta, jonka keskiössä oli näkemys, että afroamerikkalaiset eivät saisi osallistua hallituksen virallisiin tai puolivirallisiin tilaisuuksiin.
Runossa on neljätoista säkeistöä, jokaisessa säkeistössä neljä riviä. Kustakin säkeistöstä toinen ja neljäs rivi rimmaa, mikä muistuttaa kansanrunouden ja balladiaiheiden rakennetta. Runossa esiintyy toistuvasti halventava ja nykykielessä selvästi loukkaavana pidettävä termi "neekeri". Tämä sana on rasistinen ja kuuluu nykykielessä syrjivyydessään kiellettyjen tai vältettävien ilmausten joukkoon.
Runon tekijä ei ole tiedossa; Kirjoittaja on usein mainittu anonyyminä tai yksityisten toimittajien jakamana tekstinä, eikä yksiselitteistä alkuperää ole pystytty varmentamaan. Se, että runo ilmestyi eri aikoina ja eri yhteyksissä, kertoo siitä, miten rasistiset mielipiteet ja kliseet siirtyivät helposti mediatekstien kautta ja miten ne saattoivat elää pitkään kansallisessa muistissa.
Historiallisessa kontekstissa runo toimii esimerkkinä siitä, miten rotuleimaavat asenteet ja pelko sosiaalisesta tasa-arvosta näkyivät julkisessa keskustelussa ja miten ne pyrittiin vahvistamaan populistisilla tai pilkkaavilla teksteillä. Samalla se kuvaa, kuinka Valkoisen talon vierailut ja vastaanotot saattoivat symbolisesti järkyttää valtaväestön normeja ja herättää voimakkaita reaktioita.
Nykyään runoa ja siihen liittyviä tapahtumia tutkitaan osana Yhdysvaltain rotuhistoriaa. Tutkijat ja yleisö pitävät tekstiä rasistisena materiaalina, joka valottaa 1900-luvun alun ja 1920-luvun rotusuhteita ja poliittista ilmapiiriä. On tärkeää käsitellä tällaisia lähteitä kriittisesti: ne kertovat menneisyyden asenteista mutta eivät oikeuta niitä. Historiaa tutkittaessa on myös syytä korostaa niitä ponnistuksia ja henkilöitä, jotka vastasivat syrjintään ja työskentelivät tasa-arvon puolesta.
