Rasistinen runo Valkoisessa talossa: Washingtonin ja DePriestin tapaus
Tutki Valkoisen talon rasistista runoa ja sen vaikutuksia: Booker T. Washingtonin ja Oscar DePriestin tapausten historiallinen tausta, reaktiot ja merkitys rotukysymyksissä.
"Neekerit Valkoisessa talossa" oli rasistinen runo, joka ilmestyi ensimmäisen kerran monissa amerikkalaisissa sanomalehdissä vuosina 1901–1903. Runon levittäytymistä selittää osaltaan se, että se syntyi voimakkaan julkisen reaktion yhteydessä: afroamerikkalaisen johtajan vierailu Valkoiseen taloon koettiin monin paikoin provokatiivisena. Tekstissä kuvattu vastareaktio heijasteli laajempaa rotuerottelun ja Jim Crow -politiikan aikaa Yhdysvaltojen eteläosissa.
Runon julkaisemisen alkuvaihe liittyy siihen, että afroamerikkalainen poliittinen johtaja, opettaja ja kirjailija Booker T. Washington kutsuttiin illalliselle Valkoiseen taloon. Vierailun isännöi presidentti Theodore Roosevelt, joka oli valkoinen. Useat valkoiset toimittajat ja lukijat erityisesti Etelässä pitivät tilaisuutta sopimattomana, ja siihen liittyvä inho ja pelko näkyivät mediassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Runo nousi uudelleen julkisuuteen vuonna 1929, kun afroamerikkalaisen kongressiedustajan Oscar DePriestin vaimo oli kutsuttu kongressin vaimojen teetilaisuuteen Valkoiseen taloon. First Lady Lou Hoover oli kutsunut hänet tällaisiin tilaisuuksiin, ja kutsu herätti ankaraa kritiikkiä ja boikotteja erityisesti etelän osavaltioista tulevien kongressin jäsenten puolisoissa. Tapaus oli osa laajempaa vastustusta, jonka keskiössä oli näkemys, että afroamerikkalaiset eivät saisi osallistua hallituksen virallisiin tai puolivirallisiin tilaisuuksiin.
Runossa on neljätoista säkeistöä, jokaisessa säkeistössä neljä riviä. Kustakin säkeistöstä toinen ja neljäs rivi rimmaa, mikä muistuttaa kansanrunouden ja balladiaiheiden rakennetta. Runossa esiintyy toistuvasti halventava ja nykykielessä selvästi loukkaavana pidettävä termi "neekeri". Tämä sana on rasistinen ja kuuluu nykykielessä syrjivyydessään kiellettyjen tai vältettävien ilmausten joukkoon.
Runon tekijä ei ole tiedossa; Kirjoittaja on usein mainittu anonyyminä tai yksityisten toimittajien jakamana tekstinä, eikä yksiselitteistä alkuperää ole pystytty varmentamaan. Se, että runo ilmestyi eri aikoina ja eri yhteyksissä, kertoo siitä, miten rasistiset mielipiteet ja kliseet siirtyivät helposti mediatekstien kautta ja miten ne saattoivat elää pitkään kansallisessa muistissa.
Historiallisessa kontekstissa runo toimii esimerkkinä siitä, miten rotuleimaavat asenteet ja pelko sosiaalisesta tasa-arvosta näkyivät julkisessa keskustelussa ja miten ne pyrittiin vahvistamaan populistisilla tai pilkkaavilla teksteillä. Samalla se kuvaa, kuinka Valkoisen talon vierailut ja vastaanotot saattoivat symbolisesti järkyttää valtaväestön normeja ja herättää voimakkaita reaktioita.
Nykyään runoa ja siihen liittyviä tapahtumia tutkitaan osana Yhdysvaltain rotuhistoriaa. Tutkijat ja yleisö pitävät tekstiä rasistisena materiaalina, joka valottaa 1900-luvun alun ja 1920-luvun rotusuhteita ja poliittista ilmapiiriä. On tärkeää käsitellä tällaisia lähteitä kriittisesti: ne kertovat menneisyyden asenteista mutta eivät oikeuta niitä. Historiaa tutkittaessa on myös syytä korostaa niitä ponnistuksia ja henkilöitä, jotka vastasivat syrjintään ja työskentelivät tasa-arvon puolesta.
Runo ilmestyi Kentucky New Era -lehdessä 13. maaliskuuta 1903.
Historia
Booker T. Washingtonin tapaus
Booker T. Washington oli orjuuteen syntynyt afroamerikkalainen. Hänet vapautettiin vuonna 1865, ja hänestä tuli kasvattaja ja afroamerikkalaisten kansallinen johtaja. Lokakuun 16. päivänä 1901 presidentti Theodore Roosevelt pyysi Washingtonia illalliselle perheensä kanssa Valkoiseen taloon. Kyseessä oli työillallinen, sillä Rooseveltin tarkoituksena oli nimittää Washington neuvomaan häntä rotukysymyksissä. Paikalla oli myös perheen ystävä Coloradosta, Philip Stewart. AP Wire -lehden toimittaja kysyi presidentiltä nimityksistä, jotka hän aikoi ilmoittaa seuraavana päivänä. Mutta AP:n sähkeessä julkaistussa jutussa luki: "Booker T. Washington, Tuskegeesta, Alabalasta, illasti presidentin kanssa eilen illalla." Tämä aiheutti järkytyksen monien valkoisten keskuudessa. Yhdysvaltain presidentti oli istunut illalliselle mustan miehen, entisen orjan, kanssa. Afroamerikkalaiset olivat käyneet Valkoisessa talossa aiemminkin, mutta heitä ei ollut koskaan pyydetty sinne syömään. Washington oli aiemmin illastanut presidentti McKinleyn kanssa, mikä sekin aiheutti tuolloin kohua. Tällä kertaa Yhdysvaltain kongressin rotuerottelijat olivat raivoissaan. Senaattori "Pitchfork" Bill Tillman Etelä-Carolinasta sanoi: "Toiminta edellyttää, että meidän on tapettava tuhat neekeriä etelässä, ennen kuin he oppivat paikkansa uudelleen."
Tämän jälkeen joku päätti kirjoittaa runon "Neekerit Valkoisessa talossa". Kukaan ei tiedä, kuka runon kirjoittaja oli.
DePriestin tapaus
Monta vuotta myöhemmin, vuonna 1929, presidentti Herbert Hooverin vaimo, First Lady Lou Hoover, kutsui kongressiedustaja Jessie DePriestin teelle. Jessie oli mustaihoinen nainen, joka oli naimisissa Oscar DePriestin kanssa, joka oli ensimmäinen kongressiin Illinoisista valittu afroamerikkalainen. Ihmiset olivat myös tästä järkyttyneitä. Runo ilmestyi uudelleen tämän tapauksen vuoksi. Etelän sanomalehdet ja rasistiset kriitikot reagoivat tavanomaisella närkästyksellä ja protestikirjeillä. Valkoisen talon tiedottaja huomautti, että presidentti ja hänen vaimonsa vain hoitivat perustuslaillisia velvollisuuksiaan. Esimerkkinä voidaan mainita, että presidentti Grover Cleveland oli isännöinyt Frederick Douglassia ja hänen vaimoaan Viidessä eri yhteydessä presidentti Woodrow Wilson tapasi Valkoisessa talossa Haitin mustan ministerin Solon Menosin.
Poliitikot ottivat kantaa. Etelä-Carolinan senaattori Coleman Blease sisällytti runon senaatin päätöslauselmaan. Päätöslauselma ja runo hylättiin ja poistettiin kongressin pöytäkirjoista. Äänestys perustui senaattoreiden Walter Edgen (New Jersey) ja Hiram Binghamin (Connecticut) vastalauseisiin. Senaattori Bingham kuvaili runoa "säädyttömäksi, säädyttömäksi koirasävelmäksi", joka loukkasi "satojatuhansia kansalaisiamme ja loukkasi itsenäisyysjulistusta ja perustuslakiamme". Senaattori Baise suostui sitten perumaan päätöslauselman, jonka hän sanoi olevan palvelus senaattori Binghamille eikä neekeriryhmälle.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on "Neekerit Valkoisessa talossa" -runo?
A: "Neekerit Valkoisessa talossa" -runo on rasistinen runo, joka ilmestyi ensimmäisen kerran amerikkalaisissa sanomalehdissä vuosina 1901-1903.
K: Miksi runo kirjoitettiin?
V: Runo kirjoitettiin, koska kirjoittaja ei pitänyt afroamerikkalaisen poliittisen johtajan Booker T. Washingtonin osallistumisesta Valkoisessa talossa järjestettäville illallisille, joihin hän oli saanut kutsun valkoiselta Yhdysvaltain presidentiltä Theodore Rooseveltilta.
K: Milloin runo ilmestyi uudelleen?
V: Runo ilmestyi uudelleen vuonna 1929 sen jälkeen, kun afroamerikkalaisen kongressiedustajan Oscar DePriestin vaimo osallistui kongressin vaimoille järjestettyyn teetilaisuuteen Valkoisessa talossa, johon hän oli saanut kutsun First Lady Lou Hooverilta.
Kysymys: Miksi monet valkoiset eivät ottaneet afroamerikkalaisten vierailuja Valkoisessa talossa hyvin vastaan?
V: Monet valkoiset, erityisesti Yhdysvaltojen eteläosissa, olivat sitä mieltä, että afroamerikkalaisten ei pitäisi osallistua hallituksen asioihin.
K: Kuinka monta säkeistöä runossa on ja kuinka monta riviä kussakin säkeistössä on?
V: Runossa on neljätoista säkeistöä, ja jokaisessa säkeistössä on neljä riviä.
K: Sisältääkö runo loukkaavaa kieltä?
V: Kyllä, sana "neekeri" esiintyy runossa monta kertaa.
K: Kuka on "Neekerit Valkoisessa talossa" -runon kirjoittaja?
V: Runon kirjoittaja on tuntematon.
Etsiä