Trinity | Kristinuskonto

Mistä sana Trinity on peräisin

Englanninkielinen sana "Trinity" tulee latinankielisestä sanasta "Trinitas", joka tarkoittaa "lukua kolme". Tämä abstrakti substantiivi on muodostettu adjektiivista trinus (kolme kutakin, kolminkertainen, kolminkertainen), kuten sana unitas on abstrakti substantiivi, joka on muodostettu sanasta unus (yksi).

Vastaava kreikankielinen sana on "Τριάς" (Trias), joka tarkoittaa "kolmen joukko" tai "luku kolme".

Ensimmäisen kerran tätä kreikankielistä sanaa käytti kristillisessä teologiassa Antiokian Theofilus noin vuonna 170. Hän ei puhunut jumalan kolminaisuudesta. Hän kirjoitti:

"Samoin myös ne kolme päivää, jotka olivat ennen valaisimia, ovat Kolminaisuuden [Τριάδος], Jumalan, Hänen Sanansa ja Hänen viisautensa kuvaajia. Ja neljäs on ihmisen tyyppi, joka tarvitsee valoa, jotta niin olisi Jumala, Sana, viisaus, ihminen."

Kolmannen vuosisadan alussa kirjoittanut latinalainen teologi Tertullianus oli ensimmäinen, joka käytti sanoja "kolminaisuus", "persoona" ja "substanssi" selittääkseen, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat "yksi olemukseltaan - ei yksi persoonaltaan".

Noin sata vuotta myöhemmin, vuonna 325, Nikean ensimmäinen kirkolliskokous vahvisti kolminaisuusopin ortodoksiseksi ja hyväksyi Nikean uskontunnustuksen, jossa Kristus kuvattiin "Jumalasta Jumalaksi, valosta valoksi, Jumalasta Jumalaksi, Jumalasta Jumalaksi, syntyneeksi, ei luoduksi, Isän kanssa samaa substanssia (homoousios) olevaksi".

 

Kolminaisuus kristillisissä teksteissä

Monet mutta eivät kaikki kristityt palvovat Jumalaa kolminaisuuden muodossa. Vanhassa testamentissa on useita kohtia, joissa näyttää olevan todisteita kolminaisuudesta. 1. Mooseksen kirjan 1:26 mukaan Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme". 5. Moos. 6:4:ssä sanotaan, että "Herra, meidän Jumalamme, on yksi Herra". Sana, joka on käännetty yhdeksi, voidaan kääntää myös yhdistyneeksi.

Myös Uudessa testamentissa Kolminaisuus mainitaan, vaikka kyseistä termiä ei käytetäkään. Jeesus ei koskaan selittänyt sitä täysin opetuksessaan ihmisille, mutta esitti useita väitteitä siitä, että hän on Jumala. Opetuslapsi Johannes oli yksi Jeesuksen parhaista ystävistä maan päällä, joten hän ymmärsi Jeesusta paremmin kuin monet muut ihmiset. Hän aloittaa evankeliuminsa sanomalla: "Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala." Hän kutsuu Jeesusta "Sanaksi", koska Jeesus oli se, miten Jumala kertoi ihmisille itsestään. Joh. 8:58:ssa Jeesus sanoi: "Ennen kuin Aabraham oli edes syntynyt, MINÄ OLEN!". MINÄ OLEN on se, mitä Jumala sanoi nimensä olevan Moosekselle, mikä tarkoittaa sitä, että hän on aina läsnä missä tahansa ajassa tai avaruudessa. Joh. 10:30 ja 10:38 hän kertoo ihmisille: "Isä ja minä olemme yksi." ja "Isä on minussa, ja minä olen Isässä". Lopuksi hän antoi ihmisille synnit anteeksi, minkä vain Jumala voi tehdä.

Kun Jeesus tuli, ensimmäisten kristittyjen oli ymmärrettävä, että Jumala oli tullut heidän keskuuteensa Pyhän Hengen voiman kautta. Matteus kirjoitti evankeliumissaan: Matteus kirjoitti evankeliumissaan: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni ja kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" (Matt. 28:19). Useiden Johanneksen evankeliumissa olevien asioiden ajatellaan usein viittaavan Jumalaan, joka on enemmän kuin vain yksi olento. Jumalan kolme persoonaa mainitaan myös Korinttilaiskirjeen toisessa kirjassa.

Jeesuksen elämän jälkeen kului useita satoja vuosia, ennen kuin monet kristityt hyväksyivät ajatuksen siitä, että Jumala oli kolminaisuus. Ajatus oli vaikea, koska heprealaisissa kirjoituksissa puhutaan Jumalan olevan yksi. Kreikkalaiset ja roomalaiset pystyivät ymmärtämään Kristuksen vain henkilönä, joka toi Jumalan sanan. Vasta neljännellä vuosisadalla kolminaisuusoppi kehittyi täysin teknisemmin ja teologisemmin. Se vahvistettiin Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325, jossa Ariuksen kanssa käydyssä keskustelussa Jeesuksen luonteesta, inkarnaatiosta ja esiolennosta selitettiin, että Jumalan Poika oli yhtä ainetta (homoousios) Isän kanssa. Kristityt olivat vuosisatojen ajan ennen tätä pitäneet kiinni Jumalan kolmiyhteydestä, ja he viittasivat Jeesukseen "Jumalana" ja puhuivat kolminaisuuskielellä jo ennen kuin Nikeassa terminologia kodifioitiin (ks. esimerkiksi 1. Klemens, Barnabaan kirje, Ignatiuksen kirjeet jne.).

Pyhä Patrick toi kristinuskon Irlantiin 5. vuosisadalla. Vanhan irlantilaisen legendan mukaan Patrick käytti sahramia selittääkseen kolminaisuuden ajatuksen. Ruusulehdessä on kolme pientä lehteä. Patrick kertoi kansalle, että nämä kolme lehteä edustavat Isä Jumalaa, Poika Jumalaa ja Pyhää Henkeä. Hän sanoi, että koko kasvi edustaa Jumalaa.

Kristillisissä kirkoissa helluntain jälkeistä sunnuntaita (50. päivä pääsiäisen jälkeen) kutsutaan "Pyhän Kolminaisuuden juhlaksi". Tämä juhla alkoi todennäköisesti 10. vuosisadalla. Vuonna 1334 paavi Johannes XXII teki siitä virallisen koko kirkon juhlan. Anglikaanisessa ja luterilaisessa kirkossa Kolminaisuuden juhlan jälkeiset viikot ajoitetaan sen mukaan, kuinka monta viikkoa Kolminaisuuden jälkeen ne ovat (esim. 20. sunnuntai Kolminaisuuden jälkeen). Roomalaisessa liturgiassa nämä sunnuntait on päivätty "helluntain jälkeen" (esim. 21. sunnuntai helluntain jälkeen).

 
Veistosryhmä Pyhän kolminaisuuden pylväästä Olomoucissa, Tšekki, 1700-luku  

Muissa uskonnoissa

Islam opettaa, että Jumala on jakamaton (ei jaettavissa). Tästä syystä useat Koraanin jakeet opettavat, että kolminaisuusoppi on jumalanpilkkaa (Jumalaa vastaan). Meitei-uskonnossa kolminaisuuden käsite esiintyy myös nimellä Mangang Luwang Khuman.