Merilevä

Ekologia

Kaksi erityistä ympäristövaatimusta on tärkeitä merilevien ekologiassa. Ne ovat meriveden (tai ainakin murtoveden) ja riittävän valon läsnäolo fotosynteesiä varten.

Toinen yleinen vaatimus on kiinnityspaikka. Tämän vuoksi merileviä tavataan yleisesti rannan läheisyydessä. Kyseisellä alueella niitä tavataan useammin kivikkoisilla rannoilla kuin hiekalla tai kiveyksellä. Merilevillä on monenlaisia ekologisia markkinarakoja. Korkeimmillaan ne kastuvat vain merisumun huipuista, matalimmillaan ne ovat useita metrejä syvällä. Joillakin alueilla rantojen läheisyydessä levät voivat ulottua useita kilometrejä merelle. Tällöin niiden kasvun raja perustuu siihen, kuinka paljon auringonvaloa on tarjolla. Syvimpiä eläviä merileviä ovat erilaiset kelpit.

Useat lajit, kuten Sargassum, ovat sopeutuneet täysin planktoniseen asemaan, ja ne kelluvat vapaana ja ovat riippuvaisia kaasutäytteisistä pusseista pysyäkseen pinnalla.

Toiset ovat sopeutuneet elämään vuorovesi-altaissa. Tällä kapealla alueella merilevien on kestettävä nopeasti muuttuvaa lämpötilaa ja suolapitoisuutta (suolamäärää) ja jopa ajoittaista kuivumista.

 

Käyttää

Merilevällä on erilaisia käyttötarkoituksia. Joskus sitä viljellään tai kerätään luonnosta.

Ruoka

Rannikolla asuvat ihmiset syövät usein merilevää, erityisesti Itä-Aasiassa, kuten Japanissa, Kiinassa, Koreassa, Taiwanissa, Thaimaassa ja Vietnamissa. Sitä käytetään myös Belizessä, Perussa, Kanadan Maritimesissa, Skandinaviassa, Irlannissa, Walesissa, Filippiineillä ja Skotlannissa.

Albayn Tiwin asukkaat löysivät uuden pancitin eli merilevästä valmistetun nuudelin. Niillä on terveyshyötyjä. Merilevässä on runsaasti kalsiumia ja magnesiumia, ja merilevänuudelit voidaan keittää pancit cantoniksi, pancit luglugiksi, spagetiksi tai carbonaraksi.

Aasiassa Zicai (紫菜) (Kiinassa), gim (Koreassa) ja nori (Japanissa) ovat kuivattuja Porphyra-levyjä, joita käytetään keittoihin tai sushin kääreenä. Chondrus crispus (tunnetaan yleisesti nimellä irlanninsammal tai karrageenisammal) on toinen punalevä, jota käytetään erilaisten elintarvikelisäaineiden valmistukseen, samoin kuin Kappaphycus ja erilaiset gigartinoidilevät. Porphyra on punalevä, jota käytetään Walesissa laverien valmistukseen. Kaurasta ja laverista valmistettu laverbread on siellä suosittu ruokalaji. Pohjois-Belizessä merilevää kutsutaan hellävaraisesti "Dulce" -nimellä, ja sitä sekoitetaan maidon, muskottipähkinän, kanelin ja vaniljan kanssa yleiseksi juomaksi.

Merilevistä kerätään tai niitä viljellään myös alginaatin, agarin ja karrageenin uuttamiseksi, jotka ovat hyytelömäisiä aineita, joita kutsutaan yhteisesti hydrokolloideiksi tai fykokolloideiksi. Hydrokolloidit ovat saavuttaneet kaupallisen merkityksen elintarvikkeiden lisäaineina. Elintarviketeollisuus hyödyntää niiden hyytelöiviä, vettä pidättäviä, emulgoivia ja muita fysikaalisia ominaisuuksia. Agaria käytetään elintarvikkeissa, kuten makeisissa, liha- ja siipikarjatuotteissa, jälkiruoissa ja juomissa sekä muokatuissa elintarvikkeissa. Karrageenia käytetään salaattikastikkeissa ja kastikkeissa, dieettiruokavalioissa sekä säilöntäaineena liha- ja kalatuotteissa, maitotuotteissa ja leivonnaisissa.

Lääketiede

Merilevä on jodin lähde, joka on välttämätön kilpirauhasen toiminnalle ja struuman ehkäisemiseksi.

Merileväuutetta käytetään joissakin laihdutusvalmisteissa. Muut merileväpillerit hyödyntävät samaa vaikutusta kuin mahalaukun sidonta, laajentamalla vatsaa, jotta keho tuntuisi täydemmältä.

Muut käyttötarkoitukset

Merilevää tarkastellaan parhaillaan mahdollisena bioetanolin lähteenä. Merilevää käytetään joidenkin hammastahnojen, kosmetiikan ja maalien ainesosana.

 
Onigiri en Wakame miso-keitto, Japani  


Merilevän peittämät kivet Yhdistyneessä kuningaskunnassa