Merilevä – mitä se on? Punalevä, viherlevä ja ruskealevä selitetty

Merilevä: selkeä opas punalevistä, viherlevistä ja ruskealevistä – niiden fotosynteesistä, lajeista ja ekologisesta merkityksestä. Lue kattava selitys ja tunnista merilevät helposti.

Merilevä on termi, jota käytetään useista meressä elävistä levistä. Punalevää, viherlevää ja ruskealevää pidetään yleisesti merilevänä. Merilevät saavat energiansa fotosynteesistä aivan kuten kasvitkin.

Mitä merilevät tarkemmin ovat?

Merilevät ovat yleistermi erilaisille meressä kasvaville leville. Usein puhuttaessa merilevästä tarkoitetaan etenkin suuria, monisoluisten rakenteiden muodostavia lajeja (makrolevät), mutta meressä on myös paljon mikroskooppisia levämuotoja (mikrolevät). Merilevät eivät ole kasveja samaan tapaan kuin maa‑kasvit: niiden rakenteet (esimerkiksi juuren tapainen kiinnittymä, varsi ja lehden tapaiset laikut) ovat erilaisia ja ne ovat kehittyneet itsenäisesti eri itiöiden tai muiden mikrobiryhmien kantaisistä.

Värit ja pigmentit: miksi on punalevä, viherlevä ja ruskealevä?

Levien väri johtuu niiden sisältämistä pigmenteistä, jotka vaikuttavat siihen, mitä valon aallonpituuksia ne pystyvät käyttämään fotosynteesiin:

• Viherlevät sisältävät pääasiassa klorofyllia (kuten kasveilla), minkä vuoksi ne näyttävät vihreiltä. Ne viihtyvät usein matalissa ja valoisissa vesissä (esim. Ulva, merisalaatti).
• Ruskealevät sisältävät klorofyllin lisäksi karotenoideja kuten fukoksantiinia, joka antaa ruskean tai oliivinvihreän värin. Monet suuret merilevät kuten kelpit (esim. Laminaria) kuuluvat tähän ryhmään.
• Punalevät sisältävät fykobiliinejä (esim. fykoseryni), jotka heijastavat punaista ja antavat levälle punaisen sävyn. Punalevät pystyvät usein elämään syvemmällä, koska ne hyödyntävät heikompaa ja pidempiaaltoista valoa (esim. Porphyra, josta tehdään noria).

Rakenne ja elinkaari

Monilla makrolevillä on selkeitä rakenneosia: kiinnittymä (holdfast), varsimainen tyvi (stipe) ja lehden kaltaiset levät (blade). Elinkierrot voivat olla monimutkaisia: joillakin lajeilla on sukkulainen sukupolvien vuorottelu (vaihtelu kaksi- tai monivaiheisen sukupolven välillä), mendelöity sukupuolijakautuma tai suvullinen ja suvuton lisääntyminen vuorotellen.

Ekologinen merkitys

• Merilevät ovat tärkeitä primaarituottajia: ne valmistavat orgaanista ainesta ja happea fotosynteesin kautta.
• Ne muodostavat elinympäristöjä: kelp-metsät ja tiheät merilevämatot tarjoavat suojan, ravintoa ja kutupaikkoja monille kaloille, äyriäisille ja muille eläimille.
• Merilevät osallistuvat hiilen ja ravinteiden kiertoon sekä voivat sitoa hiiltä rannikolla (biosequestration).

Ihmisen käyttö

Merileviä hyödynnetään monin tavoin:

• Ruoka: monia punaleviä ja viherleviä käytetään ihmisravintona (esim. nori, merisalaatti).
• Raaka‑aineet: klorofyllien, polysakkaridien (esim. alginaatti, karrageeni, agar) ja muiden aineiden eristys makeisissa, elintarvikkeissa ja kosmetiikassa.
• Fertilisaattorit ja eläinrehut: kuivattuja leväjakeita käytetään lannoitteina ja rehuissa.
• Bioteknologia ja biopolttoaineet: levät tutkitaan mm. biopolttoaineiden raaka‑aineiksi ja lääkeaineiden lähteiksi.

Uhat ja ongelmat

• Ylikalastus ja liiallinen korjuu voivat vähentää luonnonlevän populaatioita ja elinympäristöjä.
• Eutrofikaatio (ravinnekuorma) voi aiheuttaa massakasvustoja, jotka muuttavat ekosysteemiä. On hyvä huomata, että haitalliset leväkukinnat (harmful algal blooms) liittyvät usein mikroskooppisiin organismeihin, kuten dinoflagellaatteihin, eivät aina suurempiin makroleviin.
• Ilmastonmuutos ja meren lämpeneminen vaikuttavat lajeihin ja leväyhteisöihin; esimerkiksi kelppien esiintyminen saattaa vähentyä lämpenevillä alueilla.
• Vieraslajit voivat syrjäyttää paikallisia lajeja ja muuttaa rannikkoekosysteemejä.

Kuinka tunnistaa ja kerätä vastuullisesti

• Tunnistuksessa auttaa värin, rakenteen (kiinnittymä, varsi, lehdet) ja kasvualueen huomioiminen.
• Kerättäessä on hyvä jättää osa kasvustosta paikalleen, älä revi kiinnittymää kokonaan irti ja noudata paikallisia suojelumääräyksiä.
• Ota huomioon suojelutilanne: jotkin lajit ja meriekosysteemit voivat olla suojeltuja tai herkkiä.

Yhteenveto: Merilevät ovat monimuotoinen ja ekologisesti tärkeä joukko leväorganismeja, joihin kuuluvat mm. punalevät, viherlevät ja ruskealevät. Ne tuottavat energiaa fotosynteesin avulla, luovat elinympäristöjä rannikkovesissä ja tarjoavat ihmiselle monia hyötyjä, mutta niiden tilaa uhkaavat mm. ylikorjaus, rehevöityminen ja ilmastonmuutos.

Käyttää

Merilevällä on erilaisia käyttötarkoituksia. Joskus sitä viljellään tai kerätään luonnosta.

Ruoka

Rannikolla asuvat ihmiset syövät usein merilevää, erityisesti Itä-Aasiassa, kuten Japanissa, Kiinassa, Koreassa, Taiwanissa, Thaimaassa ja Vietnamissa. Sitä käytetään myös Belizessä, Perussa, Kanadan Maritimesissa, Skandinaviassa, Irlannissa, Walesissa, Filippiineillä ja Skotlannissa.

Albayn Tiwin asukkaat löysivät uuden pancitin eli merilevästä valmistetun nuudelin. Niillä on terveyshyötyjä. Merilevässä on runsaasti kalsiumia ja magnesiumia, ja merilevänuudelit voidaan keittää pancit cantoniksi, pancit luglugiksi, spagetiksi tai carbonaraksi.

Aasiassa Zicai (紫菜) (Kiinassa), gim (Koreassa) ja nori (Japanissa) ovat kuivattuja Porphyra-levyjä, joita käytetään keittoihin tai sushin kääreenä. Chondrus crispus (tunnetaan yleisesti nimellä irlanninsammal tai karrageenisammal) on toinen punalevä, jota käytetään erilaisten elintarvikelisäaineiden valmistukseen, samoin kuin Kappaphycus ja erilaiset gigartinoidilevät. Porphyra on punalevä, jota käytetään Walesissa laverien valmistukseen. Kaurasta ja laverista valmistettu laverbread on siellä suosittu ruokalaji. Pohjois-Belizessä merilevää kutsutaan hellävaraisesti "Dulce" -nimellä, ja sitä sekoitetaan maidon, muskottipähkinän, kanelin ja vaniljan kanssa yleiseksi juomaksi.

Merilevistä kerätään tai niitä viljellään myös alginaatin, agarin ja karrageenin uuttamiseksi, jotka ovat hyytelömäisiä aineita, joita kutsutaan yhteisesti hydrokolloideiksi tai fykokolloideiksi. Hydrokolloidit ovat saavuttaneet kaupallisen merkityksen elintarvikkeiden lisäaineina. Elintarviketeollisuus hyödyntää niiden hyytelöiviä, vettä pidättäviä, emulgoivia ja muita fysikaalisia ominaisuuksia. Agaria käytetään elintarvikkeissa, kuten makeisissa, liha- ja siipikarjatuotteissa, jälkiruoissa ja juomissa sekä muokatuissa elintarvikkeissa. Karrageenia käytetään salaattikastikkeissa ja kastikkeissa, dieettiruokavalioissa sekä säilöntäaineena liha- ja kalatuotteissa, maitotuotteissa ja leivonnaisissa.

Lääketiede

Merilevä on jodin lähde, joka on välttämätön kilpirauhasen toiminnalle ja struuman ehkäisemiseksi.

Merileväuutetta käytetään joissakin laihdutusvalmisteissa. Muut merileväpillerit hyödyntävät samaa vaikutusta kuin mahalaukun sidonta, laajentamalla vatsaa, jotta keho tuntuisi täydemmältä.

Muut käyttötarkoitukset

Merilevää tarkastellaan parhaillaan mahdollisena bioetanolin lähteenä. Merilevää käytetään joidenkin hammastahnojen, kosmetiikan ja maalien ainesosana.

 
Onigiri en Wakame miso-keitto, Japani  


Merilevän peittämät kivet Yhdistyneessä kuningaskunnassa  

Hae kirjaimella