Ortodoksinen on termi, joka liittyy oikeaoppisuuteen uskonnossa tai opissa. Se muodostuu kahdesta muinaiskreikkalaisesta sanasta: ὀρθός orthós = "oikea, suora" ja δόξα dóxa = "opetus, kunnia, palvonta". Siksi ortodoksisuus viittaa yleensä opetukseen, käytäntöön tai yhteisöön, jota pidetään lähellä alkuperäistä tai oikeanaoppista tulkintaa.

Erityisesti:

kristinuskossa:

  • Itäinen ortodoksinen kirkko (kristillisen kirkon jakautuminen roomalaiskatoliseen kirkkoon ja itäisiin ortodokseihin tapahtui vuonna 1054 niin sanotussa suuressa skismassa).
    Selitys: Itäisellä ortodoksisuudella tarkoitetaan pääosin Byzantin perinteestä syntyneitä kirkkoja (esim. kreikkalainen, venäläinen, serbialainen), joiden keskeisiä piirteitä ovat liturginen elämä, ikonien kunnioitus, apostolinen ja kirkollinen perinne sekä kirkkojen autocefalinen (itsenäinen) järjestys. Johtavina piireinä ovat patriarkaatit, joista historiallisesti tunnetuin on Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti.
  • Itäinen ortodoksinen kirkko (jakautui muusta kirkosta 5. vuosisadalla, Chalcedonin kirkolliskokouksessa).
    Selitys: Tällä viitataan usein orientaaliortodoksisiin kirkkoihin, jotka erosivat muusta kristikunnasta Chalcedonin (451) jälkeen. Näihin kuuluvat esimerkiksi koptilainen, armeenialainen ja syyrialainen kirkko. Ne korostavat omaa teologista ja liturgista perintöään.
  • Teologisesti perinteinen — usein käytetty myös yleiskielessä pienellä alkukirjaimella: ortodoksinen — tarkoittaa hyväksyttyä, vakiintunutta tai hallitsevaa oppia tai käytäntöä.
    Selitys: Arkikielessä sana voi tarkoittaa myös "konservatiivista" tai "perinteistä" suhtautumista arvoihin ja normeihin, esimerkiksi "ortodoksinen näkemys" jostakin aiheesta.

juutalaisuudessa:

  • Ortodoksinen juutalaisuus
    Selitys: Ortodoksinen juutalaisuus korostaa Tooraa (TaNaKh) ja halakhaa (juutalaista lakia) sitovina ja jatkuvina. Se pitää rabbiinista perinnettä ja perinteisiä rituaaleja keskeisinä. Ortodoksisuuteen kuuluu monimuotoisuus: hasidiset, litvakit ja muut suuntaukset noudattavat eri painotuksia, mutta yhteistä on perinteisten määräysten noudattaminen.
  • Moderni ortodoksinen juutalaisuus
    Selitys: Moderni ortodoksisuus pyrkii yhdistämään perinteisen halakhan noudattamisen ja modernin yhteiskuntaelämän vaatimukset, kuten koulutuksen ja ammattityön. Se korostaa usein sekä uskonnollista sitoutumista että yhteiskunnallista osallistumista.

Olennainen sisältö ja käytännöt

  • Kristillisessä ortodoksisuudessa keskeistä ovat liturgia (jumalanpalvelus), sakramentit (mysteerit kuten kaste ja ehtoollinen), pyhät ikonit ja rukouselämä sekä paaston ja kirkollisen vuoden noudattaminen.
  • Ortodoksinen teologia painottaa kirkon tradition jatkuvuutta, pyhien isien opetuksia ja yhteyttä apostoliseen perintöön.
  • Ortodoksinen juutalaisuus korostaa Tooran ja rabbiinisen perinteen sitovuutta, yhteisöllisiä rituaaleja sekä sääntöjen noudattamista arjessa (ruokasäännöt, sapatti, rukoukset).
  • Sanan "ortodoksinen" käyttö vaihtelee: isolla alkukirjaimella se voi esiintyä osana virallista nimenmuotoa (esim. Ortodoksinen kirkko), pienellä alkukirjaimella se tarkoittaa yleensä perinteistä tai oikeaoppista suuntausta.

Juutalaiset järjestöt:

Ortodoksisen juutalaisuuden piirissä on sekä kansainvälisiä järjestöjä että paikallisia yhteisöjä. Esimerkkejä ovat Agudath Israel -tyyppiset järjestöt, Chabad-Lubavitch -verkosto (joka tarjoaa koulutusta ja yhteisöpalveluja) sekä lukuisat paikalliset seurakunnat ja opilliset yhdistykset, jotka tukevat koulutusta, sosiaalista apua ja uskonnollista elämää.

Lisäksi termiä "ortodoksinen" käytetään laajemmin myös muissa uskonnoissa ja maailmankatsomuksissa kuvaamaan perinteistä tai vakiintunutta suuntausta verrattuna uudistusmielisiin liikkeisiin.