Avemetatarsalia (joka tarkoittaa "linnunvarpaita") on vuonna 1999 luotu nimitys kaikille kruunuryhmän arkkosauruksille, jotka ovat lähempänä lintuja kuin krokotiileja. Vaihtoehtoinen nimi on Panaves eli "kaikki linnut", joka tarkoittaa kaikkia eläviä tai sukupuuttoon kuolleita eläimiä, jotka ovat läheisempää sukua linnuille kuin krokotiileille.

Tähän ryhmään kuuluvat lähinnä dinosaurukset (linnut mukaan luettuina), lentoliskot ja eräät varhaisemmat eläimet, joita on hieman vaikea sijoittaa. Ne muodostavat yhden arkkosaurusten päähaaran; toinen päähaara on Crurotarsi.

Keskeiset tuntomerkit

Avemetatarsaliat eivät ole yhdenmukainen morfologinen joukko — ryhmään kuuluu suuri kirjo erilaisia eläimiä pterosauruksista nykylintuihin — mutta useita toistuvia piirteitä esiintyy monilla taksonomisesti etäisilläkin edustajilla:

  • Pystyasento ja bipedalismi: monilla linjoilla eturaajat pienentyvät ja eläimet kulkivat pitkälti kahdella jalalla.
  • Varren ja jalkaterän rakenteen muutokset: pitenneet metatarsalit ja erilaiset nilkkanivelet, jotka mahdollistivat tehokkaamman etenemisen.
  • Keventynyt luuranko: erityisesti lentoon sopeutuneilla ryhmillä (pterosaurit ja myöhemmin linnut) luut ovat usein onttoja ja kevyitä.
  • Levittäytyminen ilmaan: erillisissä linjoissa on kehittynyt lentoon soveltuvia rakenteita: pterosauruksilla siivet muodostuivat pitkän sormiluun varassa, linnuilla siivet ovat muutoksellisia eturaajoja.

Luokittelu ja sukulaisuussuhteet

Avemetatarsalia kattaa useita suurempia ja pienempiä ryhmiä. Tärkeimmät ovat:

  • Dinosaurukset (joihin nykyiset linnut sisältyvät) — sisältää niin kasvinsyöjä- kuin petodinosaurukset, sekä niiden jälkeläiset eli linnut.
  • Lentoliskot (pterosaurukset) — ensimmäisiä selvästi lentokykyisiä selkärankaisia.
  • Useita varhaisempia ja pienempiä muodollisia ryhmiä ja muinaisia dinosauromorfeja, joiden sijainti sukupuussa on ollut tutkimusten kohteena (esim. lagerpetidit ja muut varhaiset dinosauromorfit).

Moderni fylogenia on monimutkainen ja muuttuu uusien fossiililöytöjen ja analyyttisten menetelmien myötä. Erityisesti triaskaudella eläneet muodot antavat yhä uutta tietoa, joka vaikuttaa käsityksiin siitä, miten pterosaurit, dinosauromorfit ja varhaiset avemetatarsaliat liittyvät toisiinsa.

Varhaiset edustajat ja fossiilinen historia

Avemetatarsalien varhaisimmat edustajat tunnetaan pääasiassa Triaksen kivikaudelta. Nämä varhaiset taksonit olivat usein pieniä, ketteriä ja kaksijalkaisia. Trias- ja jurakauden vaihteessa dinosaurus-linja monimuotoistui nopeasti, ja mesotsooisen ajan (koko Mesozoic-kausi) aikana dinosaurukset saavuttivat maalla valtavan ekologisen läpäisevyyden. Samanaikaisesti pterosaurukset vakiinnuttivat sijansa ilmassa ensimmäisinä laajamittaisesti lentokykyisinä selkärankaisina.

Evolutiivinen ja ekologinen merkitys

Avemetatarsalia on keskeinen ryhmä maapallon muinaisessa elämässä: sen sisällä syntyivät sekä valtavat maapetoja että laajasti menestyneet kasvinsyöjät, ja lopulta linnut, jotka selvisivät mesotsooisen loppupuolen massasukupuuttojen yli. Avemetatarsalien evoluutio havainnollistaa, miten erilaiset liikkumistavat (juoksu, lentäminen) ja ruoanhankintastrategiat johtavat laaja-alaiseen sopeutumiseen ja suvun menestykseen eri ympäristöissä.

Tutkimuksen nykytila

Fossiilien ja morfologian lisäksi avainasemassa ovat nykyaikaiset kladistiset analyysit ja CT-kuvantaminen, jotka paljastavat yksityiskohtia luiden sisäisestä rakenteesta ja pehmytosajäljistä. Uudet löydöt, etenkin Triaksen kerrostumista, ovat jatkuvasti täsmentäneet kuvaa varhaisista avemetatarsaleista ja niiden suhteista pterosauruksiin sekä dinosauromorfeihin.

Yhteenvetona: Avemetatarsalia (Panaves) muodostaa arkosaurien linnunpuoleisen haarauman, johon kuuluu laaja skaala eläimiä aina varhaisista dinosauromorfeista nykylintuihin ja pterosauruksiin. Se on avainryhmä ymmärtääksesi miten linnut ja monet muut menestyneet eläinlinjat syntyivät ja sopeutuivat maailmaan mesotsooisen ajan aikana.