Vaaleanpunajalkahanhi (Anser brachyrhynchus) – tuntomerkit ja levinneisyys

Vaaleanpunajalkahanhi – selkeät tuntomerkit, mitat ja väritys sekä levinneisyys Grönlannista Islantiin ja Luoteis-Euroopan talvehtimisalueille.

Hanhi (Anser brachyrhynchus) on hanhi, joka pesii Grönlannin itäosassa, Islannissa ja Huippuvuorilla. Se on muuttolintu. Se talvehtii Luoteis-Euroopassa, erityisesti Isossa-Britanniassa, Alankomaissa ja läntisessä Tanskassa.

Se on keskikokoinen hanhi, 60-75 cm pitkä. Sen siipiväli on 135-170 cm. Se painaa 1,8-3,4 kg. Sillä on lyhyt nokka, joka on keskeltä kirkkaan vaaleanpunainen ja jonka pohja ja kärki ovat mustat, ja vaaleanpunaiset jalat. Runko on harmaanruskea, pää ja kaula ovat runsaamman tummanruskeat, takaruumis valkoinen ja häntä harmaa, jossa on leveä valkoinen kärki.

Tuntomerkit

Vaaleanpunajalkahanhi on kookkaampi kuin monet pikkulinnut mutta pienempi kuin tundra- tai metsähanhet. Tärkeimmät tuntomerkit:

• Nokka: lyhyt ja tyvestä kirkkaan vaaleanpunainen, pohja ja kärki mustat — tämä pinkki keskiosa on lajin nimen mukainen ja helpoin erottava piirre.
• Jalat: vaaleanpunaiset tai vaaleanpunertavat, erottuvat etenkin lentoon lähtiessä.
• Puku: yläosat harmaanruskeat, pää ja kaula tummempia, alaruumis ja peitinsiivet vaaleahkot, häntä harmaavalkoinen.
• Koko: pituus 60–75 cm ja siipiväli 135–170 cm; paino 1,8–3,4 kg.
• Nuoret: poikaset ja nuoret linnut ovat sävyltään sameampia ja nokan sekä jalkojen väri usein hillitympi, mikä voi hankaloittaa tunnistusta.

Levinneisyys ja muutto

Vaaleanpunajalkahanhi pesii arktisilla alueilla: pääalueita ovat itäinen Grönlanti, Islanti ja Huippuvuoret. Pesimäalueilta linnut lähtevät syksyllä muuttomatkalle ja talvehtivat pääosin Luoteis-Euroopassa. Talvehtimisalueisiin kuuluvat erityisesti Iso-Britannia, Alankomaat ja läntinen Tanska, mutta yksittäisiä parvia voi tavata myös muilla rannikkoalueilla.

Muuttomatkat ovat yleensä suoria rannikkoreittejä pitkin ja linnut kokoontuvat talveksi suuriksi parviksi. Keväällä paluu pesimäalueille tapahtuu yleensä vapun jälkeen, mutta ajoitus vaihtelee säiden mukaan.

Elintavat ja lisääntyminen

Vaaleanpunajalkahanhi viihtyy tundran ja avointen rantaniittyjen alueilla pesintäaikana. Se rakentaa pesän usein suojaiseen paikkaan maahan, sammal- tai jäkälämaton päälle. Pesässä on yleensä 3–6 munaa, ja kuoriutuminen tapahtuu noin 25–28 vuorokauden kuluttua. Poikaset lähtevät emon kanssa liikkeelle pian kuoriutumisen jälkeen ja oppivat lentämään noin 6–8 viikon ikäisinä.

Ravinnokseen laji käyttää pääosin ruohoa, lehtiä ja varpujen versoja pesimäalueilla. Talvehtimisalueilla ruokavalio laajenee myös viljan tähkiin ja muihin maataloustuotteisiin, minkä vuoksi laumaantuminen pelloille on yleistä.

Ääni ja samankaltaiset lajit

Vaaleanpunajalkahanhen ääni on kantava ja hieman nasaalinen; parvilla on usein kuuluvat huudot lentäessä. Suomen alueella vaaleanpunajalkahanhen voi sekoittaa lähinnä valkoposkihanheen (Anser albifrons) tai naurulokkiin huonosta näkymästä, mutta erottaa ne yleensä nokan ja jalkojen värityksen sekä koon perusteella. Verrattuna valkoposkihanheen pink-footed on pienempi, sillä ei ole valkoista otsalaikkua ja sen jalan sekä nokan vaaleanpunainen sävy on tyypillinen.

Säilyminen

Vaaleanpunajalkahanhi on tällä hetkellä kansainvälisesti ei-eniten uhanalainen; kannat ovat monin paikoin vakaat tai kasvaneet viime vuosikymmeninä suojelutoimien ja muuttuneen maankäytön seurauksena. Paikallisesti pesimä- ja talvehtimisalueiden hoito sekä muuttoreittien suojelu ovat tärkeitä kannan tulevaisuudelle. Metsästykseen ja maatalouden muutoksiin liittyvät paineet voivat kuitenkin vaikuttaa alueellisesti.

Yhteenvetona: vaaleanpunajalkahanhi on tunnistettavissa lyhyestä, keskeltä vaaleanpunaisesta nokastaan ja vaaleanpunaisista jaloistaan, pesii arktisilla alueilla ja talvehtii Luoteis-Euroopan rannoilla. Se esiintyy usein parvina ja on sopeutunut sekä tundran että viljelysmaiden tarjoamiin ruokavaihtoehtoihin.

Hae kirjaimella