Tasanko: määritelmä, ominaisuudet ja kuuluisat tasangot

Tutustu tasankojen määritelmään, tärkeimpiin ominaisuuksiin ja kuuluisimpiin tasankoihin maailmassa — opas maanmuodosta, viljelystä ja merkittävistä alueista.

Maantieteessä tasanko on suuri maa-alue, jossa ei ole kukkuloita tai vuoria. Tasangot soveltuvat useimmiten paremmin maanviljelyyn kuin tasangot tai vuoret.

Luettelo kuuluisista tasangoista:

Täsmennys ja yleispiirteet

Edellisessä lauseessa oleva vertailu sisältää virheen tekstissä; tarkemmin sanottuna tasangot soveltuvat useimmiten paremmin maanviljelyyn kuin kukkulat tai vuoret. Tasanko on laaja ja suhteellisen tasainen maa-alue, jonka korkeus vaihtelee usein vähän. Tasangot voivat olla täysin litteitä tai niissä voi olla vähäisiä kumpareita, jokilaaksoja ja alluviaalitasanteita.

Muodostuminen

Tasangot voivat syntyä monella eri tavalla:

• Alluviaaliset tasangot muodostuvat jokien kerrostamasta hienojakoisesta maaperästä pitkän ajan kuluessa.
• Merelliset tai laavatasangot syntyvät kun laava peittää laajoja alueita ja jähmettyy tasaiseksi kentäksi.
• Kuivilla alueilla tuuli kuljettaa ja kerrostaa hiekkaa muodostaen laajoja hietikko- tai moreenitasankoja.
• Tasangot voivat myös olla jääkauden muokkaamia, kun jäätiköt tasoittivat maanpintaa ja jättivät kerroksia.

Maaperä, ilmasto ja kasvillisuus

Maaperä tasangoilla vaihtelee; jokialueiden alluviaalimaat ovat yleensä ravinnerikkaita ja hyviä viljelyyn, kun taas aridien tasankojen maaperä voi olla karumpaa. Ilmasto riippuu sijainnista: subtropiikissa ja lauhkealla vyöhykkeellä tasangot voivat olla viljavia viljelyalueita, kuivilla alueilla ne voivat olla aroja ja steppejä. Kasvillisuus vaihtelee ruoho- ja pensaikkovyöhykkeistä metsittyneisiin alueisiin riippuen ilmastosta ja maaperästä.

Ihmisen käyttö ja haasteet

Tasangot ovat usein ihmistoiminnan kannalta tärkeitä alueita: ne soveltuvat maatalouteen, laidunnukseen ja kaupunkien rakentamiseen. Tasankoalueet tarjoavat myös liikennekäytäviä ja infrastruktuurille sopivia alustoja. Haasteita ovat muun muassa:

• Tulvariskit jokitasangoilla.
• Maan eroosio ja ravinteiden huuhtoutuminen intensiivisessä viljelyssä.
• Kasteen ja veden saatavuuden vaihtelut kuivilla tasangoilla, jotka voivat kärsiä kuivuudesta ja aavikoitumisesta.

Tyypillisiä piirteitä

Usein tasangot ovat helppoja liikkua ja rakentaa, niillä on laajat viljelykelpoiset alueet ja ne voivat toimia tärkeinä eläinten laidunalueina. Lisäksi monet suurimmat joke t kulkevat tai laskevat tasangoilta, mikä lisää alueiden merkitystä vesivarantojen ja sedimenttien kannalta.

Kuuluisat tasangot

• Suuret tasangot (Great Plains) — Pohjois-Amerikassa sijaitseva laaja ruohoalue, tunnettu viljelysten ja laidunten alueena.
• Pampas — Argentiinan ja Uruguayn laajat ruohoalueet, tärkeitä karjataloudelle ja viljelylle.
• Indus–Gangesin tasanko (Indo-Gangetic Plain) — Intian alavilla alueilla sijaitseva erittäin viljava jokialue, jolla asuu suuri osa Intian väestöstä.
• Pohjois-Kiinan tasanko — Kiinan koillisosassa sijaitseva merkittävä maatalousalue.
• Pannonian tasanko (Pannonian Plain) — Keski-Euroopassa, muun muassa Unkarin alueella, sijaitseva laaja, historiallisesti ja maataloudellisesti tärkeä tasanko.
• Länsi-Siperian tasanko — Erittäin laaja ja matala alue Venäjällä, jossa on paljon soita ja jokisysteemejä.
• Nullarbor Plain — Australiaa halkova laaja, kallioinen ja melko kuiva tasanko.
• Euraasian aro (Steppe) — Laajat ruohoalueet Euraasian manneralueella, joilla on pitkät perinteet paimentolaisuudessa ja karjataloudessa.

Yhteenvetona: tasanko on laaja, suhteellisen tasainen maa-alue, jolla on suuri merkitys maataloudelle, asumiselle ja ekosysteemeille. Tasangot eroavat toisistaan muodostumistavan, ilmaston ja maaperän perusteella, ja niillä esiintyy sekä runsaasti mahdollisuuksia että ympäristöllisiä haasteita.

Hae kirjaimella