Mannerlainen ajelehtiminen | historiallinen, tieteellinen teoria
Mannermaan ajelehtiminen on historiallinen, tieteellinen teoria. Abraham Ortelius esitti teorian ensimmäisen kerran vuonna 1596. Saksalainen geologi ja meteorologi Alfred Wegener kehitti sen täysin vuonna 1915.
Teorian mukaan maankuoren osat liikkuvat hitaasti tiheämmän nestemäisen vaipan päällä. Teoria on nyt sisällytetty laajempaan laattatektoniikan teoriaan.
Ensimmäinen tunnettu kuva Atlantin valtameren avautumisesta, Antonio Snider-Pellegrini, 1858.
Fossiiliset löydöt viittaavat siihen, että nykyisin erillään olevat mantereet olivat aikoinaan yhdessä: ks. Pangaea
Todisteet
Teorian tueksi löydettiin samoja mineraaleja ja fossiileja Länsi-Euroopasta ja Pohjois-Amerikan itäosista. Samanlaisia fossiileja on myös Afrikan länsirannikolla ja Etelä-Amerikan itäosassa. Näiden maanosien muodot sopivat lähes yhteen. Teoria oli uskottava (uskottava), mutta ei tunnettu mekanismia, joka olisi ohjannut näitä suuria liikkeitä. Tämä ongelma ratkaistiin myöhemmin laattatektoniikan avulla.
Tulivuoritoiminnan, vuorten muodostumisen (orogenian) ja maanjäristysten malli selittyy mannerlaattojen ajautumisella. Teoriaa tukee se, että samanlaiset kivet ovat kaukana toisistaan.
Esimerkkejä (niitä on satoja):
- Glossopteris-saniaisen fossiileja on löydetty Australian, Etelä-Amerikan, Etelämantereen, Intian, Afrikan ja Madagaskarin kivistä. Nämä kaikki olivat yhdessä superkontinentti Gondwanassa sen jälkeen, kun maailmanlaajuinen manner Pangaian hajottua.
- Pöytävuori Hyvän toivon niemimaalla Etelä-Afrikassa ja Rio de Janeiron eteläpuolella sijaitsevat vuoret ovat samanlaisia kiviä. Tämä vastaa Afrikan ja Etelä-Amerikan sovittamista yhteen Pangaiassa.
- Pohjois-Irlannissa sijaitseva Giant's Causeway ja Skotlannin Sisä-Hebrideillä Staffalla sijaitseva Fingalin luola ovat samoja kalliomuodostelmia.
Mekanismi
Maanosien liikkumista ohjaava peruskoneisto on lämpö, joka liikkuu maan vaipasta kuoren läpi ja ulos planeetalta. Tämä aiheuttaa konvektiota ja mannerlaattojen liikkumista.
Erityisesti kahdella tapahtumalla on valtava merkitys:
- Uuden maankuoren muodostuminen esimerkiksi Keski-Atlantin harjun kaltaisissa paikoissa.
- Kuoren irtoaminen subduktiolla (siirtymällä alle) laattojen törmäyskohdissa.
Alaviite
- ↑ USGS This dynamic Earth [1]
- ↑ Lämpö johtuu maapallon hitaasta jäähtymisestä sen varhaisesta korkeasta lämpötilasta ja maapallon radioaktiivisten isotooppien hajoamisesta vapautuvasta lämmöstä. Katso keskustelu kohdasta Maapallon ikä.
| Viranomaisvalvonta: Kansalliskirjastot |
|
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on mannerlaattojen ajautuminen?
A: Mannermaan ajelehtiminen on historiallinen, tieteellinen teoria, jossa ehdotetaan, että maankuoren osat liikkuvat hitaasti tiheämmän nestemäisen vaipan päällä.
K: Kuka ehdotti teoriaa mannerten ajautumisesta?
V: Abraham Ortelius ehdotti teoriaa ensimmäisen kerran vuonna 1596, ja saksalainen geologi ja meteorologi Alfred Wegener kehitti sen täysin vuonna 1915.
K: Miten mannerlaattojen ajautuminen toimii?
V: Teorian mukaan maankuoren osat liikkuvat hitaasti tiheämmän nestemäisen vaipan päällä.
K: Onko mannerlaattojen ajautuminen osa laattatektoniikkaa?
V: Kyllä, teoria on nyt sisällytetty laajempaan laattatektoniikan teoriaan.
K: Milloin Abraham Ortelius esitti ajatuksensa mannerlaattojen ajautumisesta?
V: Abraham Ortelius esitti ajatuksensa mannerlaattojen ajautumisesta vuonna 1596.
K: Kuka kehitti mannerlaattojen ajelehtimista täydellisen version?
V: Täydellisen version kehitti saksalainen geologi ja meteorologi Alfred Wegener vuonna 1915.
Kysymys: Kuinka kauan mannerlaattojen ajelehtiminen on hyväksytty vakiintuneeksi tieteelliseksi käsitteeksi?
V: Mannerlainen ajelehtiminen on hyväksytty vakiintuneeksi tieteelliseksi käsitteeksi vuodesta 1915 lähtien, jolloin Alfred Wegener kehitti sen täydellisen version.
