Mikä on veriplasma? Koostumus, tehtävät ja sairaalakäyttö

Veriplasma: veren keltainen neste (90% vettä) sisältää proteiinit, hyytymistekijät ja elektrolyytit. Tutustu koostumukseen, tehtäviin ja sairaalakäyttöön.

Veriplasma on veren keltainen nestemäinen osa. Normaalissa veressä verisolut leijuvat plasmassa.

Plasman osuus veren kokonaistilavuudesta on noin 55 %. Se on enimmäkseen vettä (90 tilavuusprosenttia) ja sisältää liuenneita proteiineja, glukoosia, hyytymistekijöitä, mineraali-ioneja, hormoneja ja hiilidioksidia. Plasma on erittymisen kuljetusväline.

Sairaaloissa veriplasma valmistetaan näin. Antikoagulantti estää veren hyytymisen. Sitten veriputkia pyöritetään hyvin nopeasti sentrifugissa. Verisolut menevät putkien pohjalle. Plasma kaadetaan toiseen astiaan.

Sairaalat voivat antaa potilaille:

1. Suolaliuos (puhdasta vettä ja suolaa) veren tilavuuden määrittämiseksi. Tämä voidaan tehdä nopeasti hätätilanteessa.
2. Veriplasma.
3. Pakatut punasolut.
4. Kokoveri.

Veriseerumi on veriplasmaa, jossa ei ole fibrinogeeniä tai muita hyytymistekijöitä (eli kokoverta, josta on vähennetty sekä solut että hyytymistekijät).

Plasmafereesi on lääketieteellinen hoito, jossa veriplasmaa otetaan, käsitellään ja palautetaan potilaalle.

Koostumus tarkemmin

Plasma koostuu pääosin vedestä, mutta sen sisältämät aineet ovat elimistölle tärkeitä. Keskeisiä plasmassa olevia komponentteja ovat:

• Proteiinit: albumiini (ruokatorjunta ja osmoottisen paineen ylläpito), immunoglobuliinit (vasta-aineet) ja muut plasmaproteiinit.
• Hyytymistekijät: esimerkiksi fibrinogeeni ja muut proteiinit, jotka osallistuvat veren hyytymiseen.
• Elektrolyytit ja ionit: natrium, kalium, kalsium, magnesium ja kloridi.
• Ravintoaineet ja jätteet: glukoosi, aminohapot ja aineenvaihdunnan jätteet kuten urea ja hiilidioksidi.
• Hormonit ja välittäjäaineet: kuljetetaan plasmassa eri elimiin.

Plasman tehtävät

Plasma on elintärkeä monessa tehtävässä:

• Nesteen tasapaino: albumiini pitää huolta siitä, että veriplasma ja kudosnesteiden välinen nestetasapaino säilyy.
• Happea ja ravinteita kuljettava ympäristö: verisolut ja liuenneet aineet kulkevat plasmassa ympäri kehoa.
• Hyytyminen ja verenvuodon hallinta: hyytymistekijät estävät liiallista verenvuotoa.
• Immuunipuolustus: vasta-aineet ja muut immuunikomponentit kulkevat plasmassa.
• Hormonien ja kuona-aineiden kuljetus: elimet voivat kommunikoida ja poistaa aineenvaihdunnan jätteitä plasmasta.

Sairaalakäyttö ja veriplasman tyypit

Veriplasmaa käytetään useissa tilanteissa, esimerkiksi:

• Hyytymishäiriöissä tai kun potilaalla on puute tietyistä hyytymistekijöistä.
• Suuret verenvuodot ja shokit, joissa halutaan palauttaa veritilavuus ja hyytymiskyky.
• Palautettaessa albumiinia tai muita plasmaproteiineja potilaalle.

Plasmaperusteisia tuotteita ovat mm. kirkas jäädytetty plasma (FFP) ja krioproteinaatti, jonka sisältämät hyytymistekijät otetaan talteen tietyissä tilanteissa (esim. fibrinogeeni- tai von Willebrand -häiriöt).

Plasman valmistus ja apheresis

Plasma voidaan valmistaa kahdella päämenetelmällä:

• Keskitetyllä sentrifugaatiolla: kokoverestä erotetaan plasma spintterissä, kuten alkuperäisessä kuvauksessa on mainittu.
• Plasmafereesillä (apheresis): verestä erotetaan vain plasma ja muut verikomponentit palautetaan luovuttajalle. Tämä menetelmä tuottaa puhtaampaa ja usein suurempia plasmaeriä yhdeltä luovuttajalta.

Yhteensopivuus, säilytys ja käsittely

Plasman verenryhmä huomioidaan usein transfusioissa. Yleisesti AB-plasma voidaan antaa useimmille potilaille, koska siinä ei ole anti-A tai anti-B vasta-aineita, mutta käytännöt voivat vaihdella. Plasma voidaan jäädyttää säilytystä varten; jäädytetty plasma säilyy yleensä kuukausia jos sitä ei käytetä ja se on sulatettava ennen käyttöä.

Riski ja turvallisuus

Plasman siirtoon liittyy riskejä, kuten:

• Allergiset reaktiot (lieviä kutinasta vakavampiin reaktioihin).
• TRALI (transfusion-related acute lung injury), harvinainen mutta vakava keuhkojen reaktio.
• TACO (transfusion-associated circulatory overload), eli nesteylikuormitus etenkin sydän- tai munuaissairailla.
• Infektiovälitysriski: verenluovuttajat seulotaan ja plasma käsitellään, mutta riski ei ole täysin nolla.
• Sitraattitoksisuus: suurten plasmaerien yhteydessä antikoagulantin (sitraatin) vaikutuksesta verenkalsium voi laskea tilapäisesti.

Turvallisuuden varmistamiseksi veripankit ja sairaalat noudattavat tiukkoja seulonta-, säilytys- ja jäljitettävyyskäytäntöjä.

Plasma ja seerumi — mikä ero?

Kuten aiemmin todettiin, veriseerumi on plasmaa ilman hyytymistekijöitä kuten fibrinogeeniä. Seerumi saadaan sallimalla verta hyytyä ja poistamalla hyytymästä muodostuva fibrinogeeni; se sisältää kuitenkin vasta-aineet ja muut liuenneet aineet.

Yhteenveto

Veriplasma on keskeinen osa verta, joka toimii kuljetus- ja säätelyaineena ja sisältää proteiineja, hyytymistekijöitä, elektrolyyttejä ja hormoneja. Sairaaloissa plasmaa käytetään hyytymishäiriöiden hoitoon, suurten verenvuotojen korjaukseen ja moniin muihin tilanteisiin. Plasman valmistus, säilytys ja siirto edellyttävät huolellista käsittelyä ja verituotteiden turvallisuusseurantaa.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on veriplasma?

K: Mistä plasma koostuu?

K: Miten veriplasmaa valmistetaan sairaaloissa?

Kysymys: Millaisia erilaisia verivalmisteita sairaalat voivat antaa potilaille?

K: Mitä plasmafereesi on?

K: Mikä on plasman rooli erittymisessä?

K: Mikä on plasman sisältämän veden tilavuus?

Hae kirjaimella