Roerichin sopimus (Pax Cultura) – kansainvälinen kulttuurisuojelusopimus 1935
Roerichin sopimus (Pax Cultura) 1935 — kansainvälinen kulttuurisuojelusopimus, joka asettaa kulttuurin suojelun sotilaallisten tarpeiden edelle. Historia, allekirjoitukset ja vaikutus.
Roerichin sopimus on taiteellisten ja tieteellisten instituutioiden ja historiallisten muistomerkkien suojelua koskeva sopimus, jonka 21 valtion edustajat allekirjoittivat Valkoisen talon soikeassa toimistossa 15. huhtikuuta 1935. Tammikuun 1. päivään 1990 mennessä kymmenen valtiota oli ratifioinut Roerichin sopimuksen: Brasilia, Chile, Kolumbia, Kuuba, Dominikaaninen tasavalta, El Salvador, Guatemala, Meksiko, Yhdysvallat ja Venezuela. Sopimus tuli voimaan 26. elokuuta 1935. Intian hallitus hyväksyi sopimuksen vuonna 1948, mutta ei ryhtynyt muihin virallisiin toimiin. Roerichin sopimus tunnetaan myös nimellä Pax Cultura ("kulttuurirauha" tai "rauha kulttuurin kautta"). Roerichin sopimuksen tärkein osa on sen oikeudellinen tunnustaminen, että kulttuurin suojelu on aina tärkeämpää kuin mikään sotilaallinen tarve.
Sopimuksen sisältö ja velvoitteet
Roerichin sopimuksen perusajatus oli, että taide-, tiede- ja koulutuslaitokset sekä historialliset muistomerkit on suojeltava sodan aikana ja rauhan aikana. Tärkeimmät kohdat voidaan tiivistää seuraavasti:
- Suojaaminen: valtio sitoutuu suojelemaan museoita, kirjastoja, yliopistoja, monumentteja ja muita kulttuurilaitoksia sekä välttämään niiden käyttämistä sotilaallisiin tarkoituksiin.
- Neutraali symboli: sopimus suositteli suojan tunnistamista erityisellä tunnuksella (Banner of Peace / kolmen ympyrän symboli), joka osoittaisi kulttuurikohteen suojelun.
- Kansainvälinen yhteistyö: sopimus kannusti valtioita yhteistyöhön taide- ja tiede-instituutioiden suojelussa ja edisti ajatusta kansainvälisestä vastuusta kulttuuriperinnöstä.
- Siviiliarvojen korostaminen: sopimuksessa todettiin, että kulttuurin suojelu on suurempi arvo kuin väliaikaiset sotilaalliset tarpeet.
Tausta ja laatija
Sopimuksen alullepanija oli venäläissyntyinen taiteilija ja kulttuurivaikuttaja Nikolai (Nicholas) Roerich. Hän korosti kulttuurin ja taiteen merkitystä ihmiskunnan jatkuvuudelle ja rauhalle. Roerich ehdotti symbolia ja kansainvälistä sopimusta, jolla pyrittiin suojelemaan kulttuuriperintöä aseellisissa konflikteissa ja muutenkin. Sopimus sai alkunsa 1920–1930-lukujen kansainvälisestä keskustelusta kulttuuriperinnön suojelusta.
Allekirjoitukset, ratifiointi ja maantieteellinen laajuus
Sopimus allekirjoitettiin Washingtonissa 15.4.1935, ja se tuli voimaan 26.8.1935. Vaikka 21 valtion edustajaa allekirjoitti sopimuksen, sen ratifioinnit jäivät vähäisiksi: vuoteen 1990 mennessä kymmenen maata oli ratifioinut sopimuksen (mainitut Brasilia, Chile, Kolumbia, Kuuba, Dominikaaninen tasavalta, El Salvador, Guatemala, Meksiko, Yhdysvallat ja Venezuela). Intia hyväksyi sopimuksen vuonna 1948, mutta ei ryhtynyt virallisiin jatkotoimiin.
Symboli ja kulttuuriperinnön näkyvyys
Roerichin liike kehitti tunnukseksi tunnetun Banner of Peace -symbolin, jossa on kolme ympyrää toisen sisällä olevan suuremman ympyrän sisällä (kolmen elementin yhteys usein tulkitaan kuvaavan taidetta, tiedettä ja uskontoa tai menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta). Symbolia on käytetty merkitsemään suojeltavia kohteita ja se on osa Roerichin kulttuuriperspektiiviä, jonka tavoitteena oli tehdä näkyväksi paikka, jota ei saa siviili- tai sotilaallisista syistä vahingoittaa.
Vaikutus ja perintö
Vaikka Roerichin sopimus ei saanut yleismaailmallista kannatusta, sillä oli henkisesti ja poliittisesti merkittävä vaikutus kulttuuriperinnön suojelun kehitykseen. Se oli varhainen kansainvälinen yritys kirjata laillisesti kulttuurin erityinen arvo ja tarve suojella sitä sodan oloissa ja sen ulkopuolella. Sopimus vaikutti myöhempiin, laajempiin kansainvälisiin sopimuksiin, kuten Geneven ja Haagissa sovittuihin käytäntöihin sekä erityisesti vuoden 1954 Haagin sopimukseen (Convention for the Protection of Cultural Property in the Event of Armed Conflict), joka on nykyaikaisen kulttuuriperinnön suojelun kulmakivi.
Rajoitukset ja kritiikki
Roerichin sopimusta on arvosteltu sen rajoitetusta allekirjoittajapohjasta ja tehottomuudesta sitovia mekanismeja ajatellen. Monet maat eivät ratifioineet sopimusta, eikä se sisältänyt kattavaa valvonta- tai pakotusjärjestelmää. Tästä huolimatta sopimuksen periaatteet — erityisesti ajatus, että kulttuurin suojeleminen menee sotilaallisten tarpeiden edelle — ovat säilyttäneet moraalisen vaikutuksensa ja edistäneet kansainvälistä keskustelua.
Nykymerkitys
Nykyisin kulttuuriperinnön suojelun kansainväliset normit ovat laajentuneet ja syventyneet UNESCO:n toiminnan sekä Haagin sopimuksen ja muiden kansainvälisten instrumenttien myötä. Roerichin sopimusta pidetään usein historiallisena virstanpylväänä, joka toi kulttuurin suojelun selkeämmin osaksi kansainvälisiä keskusteluja. Lisäksi Roerichin symboli ja Pax Cultura -ajatus ovat säilyttäneet näkyvyyttä monissa kulttuuri- ja rauhanliikkeissä.
Yhteenvetona Roerichin sopimus oli tärkeä varhainen yritys antaa kansainvälinen oikeudellinen ja moraalinen suoja kulttuuriperinnölle. Vaikka sopimuksen suora vaikutus jäi rajoitetuksi, sen pääperiaatteet ovat vaikuttaneet myöhempiin ja laajempaan kansainväliseen lainsäädäntöön ja käytäntöihin.
Roerichin sopimuksen allekirjoittaminen (keskellä: Franklin Delano Roosevelt)
Roerichin sopimuksen allekirjoittaminen (keskellä: Franklin Delano Roosevelt)
Nicholas Roerich
Venäläinen taidemaalari ja filosofi Nicholas Roerich (1874-1947) aloitti modernin liikkeen kulttuuriesineiden puolustamiseksi "sivilisaatioiden rauhan" puolesta.
Nicholas Roerich syntyi 9. lokakuuta 1874 Pietarissa. Hänestä tuli menestyvä taidemaalari. Venäjän Nikolai II osti yhden hänen maalauksistaan.
Vuoden 1918 jälkeen Roerich lähti Venäjältä. Vuonna 1923 New Yorkiin perustettiin Roerich-museo. Nykyisin Roerich-museo sijaitsee Manhattanilla, 107th Streetin ja Riverside Driven kulmassa. Lopulta Roerich asettui asumaan Kulun laaksoon Himachal Pradeshissa Himalajalla. Hän kuoli 13. joulukuuta 1947.
Vuonna 1929 Nicholas Roerich kirjoitti yhdessä Pariisin yliopiston professorin Giorge Chklaverin kanssa luonnoksen kansainväliseksi sopimukseksi, joka oli omistettu kulttuuriarvojen suojelulle (Roerichin sopimus).
Presidentti Franklin D. Roosevelt vaikutti ratkaisevasti siihen, että kaikki Amerikan mantereen kansakunnat allekirjoittivat tämän sopimuksen. Roosevelt piti muuten yksityishuoneessaan Roerichin rintakuvaa.
Roerichin sopimus oli pohjana vuonna 1954 allekirjoitetulle Yhdistyneiden Kansakuntien kansainväliselle yleissopimukselle kulttuuriarvojen suojelemisesta aseellisen selkkauksen sattuessa. Kaikkia Roerichin sopimuksen ajatuksia ei kuitenkaan ole pantu täysimääräisesti täytäntöön kansainvälisessä oikeudessa, erityisesti sitä, että kulttuuristen arvojen säilyttäminen asetetaan sotilaallisen välttämättömyyden edelle.
Roerichin sopimuksen 50-vuotispäivä
Nicholas Roerich
Venäläinen taidemaalari ja filosofi Nicholas Roerich (1874-1947) aloitti modernin liikkeen kulttuuriesineiden puolustamiseksi "sivilisaatioiden rauhan" puolesta.
Nicholas Roerich syntyi 9. lokakuuta 1874 Pietarissa. Hänestä tuli menestyvä taidemaalari. Venäjän Nikolai II osti yhden hänen maalauksistaan.
Vuoden 1918 jälkeen Roerich lähti Venäjältä. Vuonna 1923 New Yorkiin perustettiin Roerich-museo. Nykyisin Roerich-museo sijaitsee Manhattanilla, 107th Streetin ja Riverside Driven kulmassa. Lopulta Roerich asettui asumaan Kulun laaksoon Himachal Pradeshissa Himalajalla. Hän kuoli 13. joulukuuta 1947.
Vuonna 1929 Nicholas Roerich kirjoitti yhdessä Pariisin yliopiston professorin Giorge Chklaverin kanssa luonnoksen kansainväliseksi sopimukseksi, joka oli omistettu kulttuuriarvojen suojelulle (Roerichin sopimus).
Presidentti Franklin D. Roosevelt vaikutti ratkaisevasti siihen, että kaikki Amerikan mantereen kansakunnat allekirjoittivat tämän sopimuksen. Roosevelt piti muuten yksityishuoneessaan Roerichin rintakuvaa.
Roerichin sopimus oli pohjana vuonna 1954 allekirjoitetulle Yhdistyneiden Kansakuntien kansainväliselle yleissopimukselle kulttuuriarvojen suojelemisesta aseellisen selkkauksen sattuessa. Kaikkia Roerichin sopimuksen ajatuksia ei kuitenkaan ole pantu täysimääräisesti täytäntöön kansainvälisessä oikeudessa, erityisesti sitä, että kulttuuristen arvojen säilyttäminen asetetaan sotilaallisen välttämättömyyden edelle.
Roerichin sopimuksen 50-vuotispäivä
Roerichin sopimuksen kronologia
- 1904: Roerich ehdotti ajatusta ihmiskunnan taiteellisten ja tieteellisten saavutusten suojelemisesta.
- 1914: Roerich ehdotti ideaansa Venäjän silloiselle keisarilliselle hallitukselle ensimmäisen maailmansodan aikana.
- 1929: Roerich ehdotti kansakunnille sopimuksen solmimista maailman taiteellisten ja tieteellisten aarteiden säilyttämiseksi.
- 1930: Roerichin sopimus esitettiin Kansainliiton museokomitealle, joka hyväksyi sen. Perustetaan Roerichin rauhansopimuksen komitea (New York) ja Roerichin sopimuksen komitea (Pariisi).
- 1931: (Brugge, Belgia) perustettiin "Union International pour le pact Roerich" (Brugge, Belgia). 13.-15. syyskuuta - Ensimmäinen kansainvälinen konferenssi Roerichin sopimuksen julistamiseksi (Brugge).
- 1932: Roerichin sopimuksen toinen kansainvälinen konferenssi (Bruggessa): 8.-9. elokuuta 1932. Perustetaan Roerich-säätiö "Foundation Roerich pro Pace, Arte, Scientiae et Labore" (Brugge).
- 1933: Roerichin sopimuksen ja Rauhanlippukunnan kolmas kansainvälinen kokous (Washington, USA).
- 1935: Huhtikuun 15. päivä 1935 - 21 Panamerikkalaisen liiton maata allekirjoitti Roerichin sopimuksen Valkoisessa talossa Washington DC:ssä, Yhdysvalloissa.
- 1948: Intian hallitus hyväksyi Roerichin sopimuksen.
- 1954: Haagissa hyväksyttiin 14. toukokuuta YK:n "kansainvälinen yleissopimus kulttuuriarvojen suojelemisesta aseellisen selkkauksen sattuessa". Roerichin sopimusta käytettiin tämän yleissopimuksen perustana.
- 1956: Haagin yleissopimus tuli voimaan 7. elokuuta.
Rauhanlippu merkki
Roerichin sopimuksen kronologia
- 1904: Roerich ehdotti ajatusta ihmiskunnan taiteellisten ja tieteellisten saavutusten suojelemisesta.
- 1914: Roerich ehdotti ideaansa Venäjän silloiselle keisarilliselle hallitukselle ensimmäisen maailmansodan aikana.
- 1929: Roerich ehdotti kansakunnille sopimuksen solmimista maailman taiteellisten ja tieteellisten aarteiden säilyttämiseksi.
- 1930: Roerichin sopimus esitettiin Kansainliiton museokomitealle, joka hyväksyi sen. Perustetaan Roerichin rauhansopimuksen komitea (New York) ja Roerichin sopimuksen komitea (Pariisi).
- 1931: (Brugge, Belgia) perustettiin "Union International pour le pact Roerich" (Brugge, Belgia). 13.-15. syyskuuta - Ensimmäinen kansainvälinen konferenssi Roerichin sopimuksen julistamiseksi (Brugge).
- 1932: 8.-9. elokuuta 1932 - Roerichin sopimuksen toinen kansainvälinen konferenssi (Bruggessa). Perustetaan Roerich-säätiö "Foundation Roerich pro Pace, Arte, Scientiae et Labore" (Brugge).
- 1933: Roerichin sopimuksen ja Rauhanlippukunnan kolmas kansainvälinen kokous (Washington, USA).
- 1935: Huhtikuun 15. päivä 1935 - 21 Pan-Amerikan liiton maata allekirjoitti Roerichin sopimuksen Valkoisessa talossa Washington DC:ssä, Yhdysvalloissa.
- 1948: Intian hallitus hyväksyi Roerichin sopimuksen.
- 1954: Haagissa hyväksyttiin 14. toukokuuta YK:n "kansainvälinen yleissopimus kulttuuriarvojen suojelemisesta aseellisen selkkauksen sattuessa". Roerichin sopimusta käytettiin tämän yleissopimuksen perustana.
- 1956: Haagin yleissopimus tuli voimaan 7. elokuuta.
Rauhanlippu merkki
Rauhanlippu
Roerichin sopimuksessa ehdotettiin lippua suojeltujen kohteiden tunnistamiseksi - rauhanlippua, joka oli valkoinen kangas, jossa oli punainen rengas ja kolme punaista ympyrää. Merkki symboloi menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden yhdistymistä ikuisuuden renkaaseen. Sopimuksen ajatukset heijastuivat Roerichin taiteeseen. Rauhanlippu-symboli näkyy monissa Nicholas Roerichin maalauksissa.
Rauhanlippu
Roerichin sopimuksessa ehdotettiin lippua suojeltujen kohteiden tunnistamiseksi - rauhanlippua, joka oli valkoinen kangas, jossa oli punainen rengas ja kolme punaista ympyrää. Merkki symboloi menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden yhdistymistä ikuisuuden renkaaseen. Sopimuksen ajatukset heijastuivat Roerichin taiteeseen. Rauhanlippu-symboli näkyy monissa Nicholas Roerichin maalauksissa.
Roerichin sopimuksen merkitys 2000-luvulla
Roerichin sopimus ei ole vain kansainvälinen sopimus. Se sisältää oikeudellisia ajatuksia uudentyyppisestä valtiosta. Valtion talousarvioon tulisi sisällyttää kulttuuriin, taiteeseen ja koulutukseen käytettävät varat. Näiden menojen on oltava suuremmat kuin sotilasmenojen. Tämä on oikeudellinen tunnustus siitä, että kulttuuriesineiden suojelu on tärkeämpää kuin mikään sotilaallinen välttämättömyys. Roerichin mielestä tulevista sukupolvista huolehtiminen oli tärkeä syy perustuslaillisten valtioiden olemassaoloon.
Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt sanoi Roerichin sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä pitämässään puheessa: "Avatessamme tämän sopimuksen maailman kansojen liittymiselle me pyrimme saattamaan yhden nykyaikaisen sivilisaation säilyttämisen kannalta elintärkeän periaatteen yleismaailmalliseksi sovellettavaksi". Tällä sopimuksella on henkinen merkitys, joka on paljon syvempi kuin itse asiakirjan teksti." Roerichin sopimus oli tärkeä askel kohti uuden oikeuskulttuurin tulevaa kehitystä. Roerichin konseptin määräykset perustuvat ajatukseen, jonka mukaan valtion ensisijainen velvollisuus on kansallisen kulttuurin säilyttäminen. Roerichin sopimuksen ajatuksia ei ole vieläkään täysin pantu täytäntöön kansainvälisessä oikeudessa. Joidenkin mielestä 2000-luvulla on hyvä aika toteuttaa nämä ajatukset.
Roerichin sopimuksen merkitys 2000-luvulla
Roerichin sopimus ei ole vain kansainvälinen sopimus. Se sisältää oikeudellisia ajatuksia uudentyyppisestä valtiosta. Valtion talousarvioon tulisi sisällyttää kulttuuriin, taiteeseen ja koulutukseen käytettävät varat. Näiden menojen on oltava suuremmat kuin sotilasmenojen. Tämä on oikeudellinen tunnustus siitä, että kulttuuriesineiden suojelu on tärkeämpää kuin mikään sotilaallinen välttämättömyys. Roerichin mielestä tulevista sukupolvista huolehtiminen oli tärkeä syy perustuslaillisten valtioiden olemassaoloon.
Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt sanoi Roerichin sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä pitämässään puheessa: "Avatessamme tämän sopimuksen maailman kansojen liittymiselle me pyrimme saattamaan yhden nykyaikaisen sivilisaation säilyttämisen kannalta elintärkeän periaatteen yleismaailmalliseksi sovellettavaksi". Tällä sopimuksella on henkinen merkitys, joka on paljon syvempi kuin itse asiakirjan teksti." Roerichin sopimus oli tärkeä askel kohti uuden oikeuskulttuurin tulevaa kehitystä. Roerichin konseptin määräykset perustuvat ajatukseen, jonka mukaan valtion ensisijainen velvollisuus on kansallisen kulttuurin säilyttäminen. Roerichin sopimuksen ajatuksia ei ole vieläkään täysin pantu täytäntöön kansainvälisessä oikeudessa. Joidenkin mielestä 2000-luvulla on hyvä aika toteuttaa nämä ajatukset.
Aiheeseen liittyvät sivut
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Roerichin sopimus?
A: Roerichin sopimus on sopimus taide- ja tiedeinstituutioiden ja historiallisten muistomerkkien suojelusta.
K: Milloin Roerichin sopimus allekirjoitettiin?
V: Roerichin sopimus allekirjoitettiin 15. huhtikuuta 1935.
K: Kuinka monen valtion edustajat allekirjoittivat Roerichin sopimuksen?
V: Roerichin sopimuksen allekirjoitti 21 valtion edustajat.
K: Kuinka monta valtiota ratifioi Roerichin sopimuksen 1. tammikuuta 1990?
V: Tammikuun 1. päivään 1990 mennessä kymmenen valtiota oli ratifioinut Roerichin sopimuksen.
K: Mitkä maat ratifioivat Roerichin sopimuksen?
V: Roerichin sopimuksen ratifioineet maat ovat Brasilia, Chile, Kolumbia, Kuuba, Dominikaaninen tasavalta, El Salvador, Guatemala, Meksiko, Yhdysvallat ja Venezuela.
K: Mikä on Roerichin sopimuksen tärkein osa?
V: Roerichin sopimuksen tärkein osa on sen oikeudellinen tunnustaminen, että kulttuurin suojelu on aina tärkeämpää kuin sotilaalliset tarpeet.
K: Millä nimellä Roerichin sopimus tunnetaan?
V: Roerichin sopimus tunnetaan myös nimellä Pax Cultura, joka tarkoittaa "kulttuurirauhaa" tai "rauhaa kulttuurin kautta".
Etsiä